Kirjoitelmia
tekstillistä taidetta
Päätin aloittaa julkaisemaan
kirjoitelmiani. Tällä hetkellä
1 jatkotarina.
Vaikeuksien tie
aina ei ole helppoa
Prologi
Varjojen seasta kaivautui yhä vahvempi ja vahvempi varjo: se lähestyi kokoajan, noitten hautakivien takaa. Sumuinen ilma peitti hyvän näkyvyyden, mutta ohikulkijakin olisi huomannut tämän tytön surullisuuden.
Tämä kyseinen tyttö ei päässyt eroon surullisuudestaan. Se vain kaivautui syvämmälle jokapäiväisen haudan luona käynnin jälkeen: nyt se oli uurtunut jo sieluun. Siitä ei olisi mahdollista päästä pois. Ei nyt, eikä ikinä.
Kaiken tämän selittää hänen vanhempiensa kuolema. Yht'äkkinen orvoksi jääminen ja tutusta ympäristöstä muutto vaikutti tähän surullisuuden ympäröimään ihmiseen.
Yleensä uskotaan että tällaisistä hylkiöistä tulisi rikollisia tai vahvoja päihteiden käyttäjiä. Tämä tyttö kuitenkin poikkesi toisista: vaikka surua olikin, se oli niin vahvaa että hän tiesi ettei mitkään päihteet tai rikollisuus auttaneet niihin.
Sieluun kaivautunut surullisuus alkoi vaikuttaa häneen. Lopulta hän oli jo pelkkä sieluton ruumis, joka käveli pitkin katuja ja polkuja. Tuo ruumis yritti saada sieluaan takaisin kävelemällä toisten ihmisten läpi keräämällä sieluja, mutta se ei enää onnistunut. Ainut tie tuolle oli Kuolemaksi ryhtyminen.
