|
|
Päijänne ja Päijätsalo Sysmässä - auringonlaskun ikuisti Joonas Lyytinen.
SUOMEN KESÄ KAUNEIMMILLAAN - VESIEN KIMMELLYSTÄ
Kuvat Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Päijänne ja Päijätsalo
Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi, joka sijaitsee Päijät-Hämeessä Padasjoen,
Asikkalan ja Sysmän ja Keski-Suomessa Kuhmoisten, Jämsän, Korpilahden, Leivonmäen,
Luhangan, Muuramen ja Jyväskylän kuntien alueella. Sen pinta-ala on 1 080 km².
Pituutta järvellä on 119 km, ja se on Suomen pisin järvi.
Päijätsalo on noin 300 hehtaarin kokoinen saari, josta osa kuuluu Päijänteen
kansallispuistoon. Päijätsalon korkeimpaan kohtaan on rakennettu jo vuonna 1899
näkötorni, josta avautuu hieno näköala Päijänteen suurimmalle selälle, Tehinselälle.
Vihreiden harjujen maa. Päijät-Hämeen maakuntalaulu.
Sävel Matti Porola -
Sanat Matti Porola ja Terho Laitinen.
Tuulessa purje vie venettään yli välkkyvän Päijänteen.
Taivaalla pilvet käy leikkejään ja nauravat peilissä veen.
Elokuun aamuiset pellot huokuvat kultaisen tuoksun.
Kuin kuulisin kartanon kellot ja Vääksyltä vesien juoksun.
Tätä maata en mielestäin heitä. Sen sylistä voimani saan.
Vaikka kiirehdin elämän teitä, niin kotiini tuun uudestaan.
Vesijärvellä nään iltaruskon. Pian tummenee päivästä yö.
Huomiseen täällä taas uskon. On tärkeää rakkaus, työ.
Jos Pulkkilan harjulle kuljen, nään sieltä nuo metsät ja maat,
jotka evääksi matkaani suljen, kuten taipaleeltaan kuninkaat.
Tätä maata en mielestäin heitä. Sen sylistä voimani saan.
Vaikka kiirehdin elämän teitä, niin kotiini tuun uudestaan.
Niin tahtoisin pitkälle liitää, kuin suksineen rohkeat nuo,
tai laduillas uljaasti kiitää, jos kunniaa sulle se suo.
Vaikka kierränkin länttä ja itää, niin juuriain irti en saa.
Ne mullassas tahdonkin pitää, sinä vihreiden harjujen maa.
Tätä maata en mielestäin heitä. Sen sylistä voimani saan.
Vaikka kiirehdin elämän teitä, niin kotiini tuun uudestaan.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Yllä Iso-Tiilijärvi Hollola.
Kymmenen virran maa. Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu.
Sanat A. V. Koskimies - sävel Oskar Merikanto.
Maa ponteva Pohjolan äärillä on,
se on entistaistojen tanner.
Niin rohkea, reima ja horjumaton,
se on muistojen mainio manner.
Tämä maa minun mieltäni innostaa,
se on kymmenen, kymmenen virran maa!
Revontulta sen talvinen taivas luo,
kun pakkanen parhaana räiskää,
ja tunturilaaksojen vuolas vuo,
se kallioseinihin läiskää.
Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa
tämä kymmenen, kymmenen virran maa!
|
Kesäaurinkos kanssa mä valvonut oon ja
viettänyt yötöntä yötä. Ja vaipuen vienohon
haaveiluun vain katsonut Luojan työtä.
En tenhoas tuota voi unhottaa,
oi kymmenen, kymmenen virran maa.
Olet voiman ja vilppauden kotimaa –
tätä kannat kaksoisleimaa.
Se mieleni toivoja toinnuttaa,
se antavi intoa reimaa.
Oi loistaos loitos aikojen taa,
tulevaisten toivojen kallis maa!
Alla Sanginjoki Muhoksella - kuva Teemu Vehkaoja.
|
|
|
|
|
Yllä Kermankoski Heinävedellä.
Savolaisen laulu. Savon maakuntalaulu. Sanat A. Oksanen - sävel Karl Collan.
Mun muistuu mieleheni nyt
suloinen Savonmaa.
Sen kansa kaikki kärsinyt
ja onnehensa tyytynyt,
tää armas, kallis maa!
Kuin korkeat sen kukkulat,
kuin vaarat loistoisat!
Ja laaksot kuinka rauhaisat,
ja lehdot kuinka vilppahat,
kuin tummat siimehet!
Sen salot kuin siniset on,
puut kuinka tuuheat,
ja kuin humina hongikon
syv' on ja jylhä, ponneton,
ja tuulet lauhkeat!
Ja kussa tähdet tuikkivat
kovalla talvella,
ja kussa Pohjan valkeat
suloisemmasti suihkavat
kuin Savon taivaalla?
Tok' yhtä vielä muistelen,
sen suihke armaampi,
se silmä on Savottaren,
johonka taivas loistehen
ja sinens' yhdisti.
|
Me emme liioin kerskuko,
sanomme kumminkin:
Muu Suomi ellös ilkkuko,
jos meill' on hoikka kukkaro,
jos köyhiks' keksittiin.
Useinpa pelto kultainen
se sulla kellerti,
kun meidän vaivan, viljehen
kumohon löi vihollinen
ja poltti tuhkaksi.
Ja monta kertaa sattui niin,
kun meitä vainot löit,
kun vaimot, lapset kaadettiin
ja miehet sortui sotihin,
sä rauhan leipää söit.
Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
ja meidän vaarat virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,
sanella salmensuut;
Niin niistäpä useampi
hyv' ois todistamaan:
"Täss' Savon joukko tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan!"
Siis maat' en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
ja mulle ei mikään niin soi
kaikesta, minkä Luoja loi,
kuin: "armas Savonmaa!"
Alla Heinävesi.
|
|
|
|
|
|
Yllä Liikasenvaara Kuusamo.
Kesäpäivä Kangasalla. Pirkanmaan maakuntalaulu.
sävel G. Linsén -
sanat Z. Topelius -
käännös:
P. J. Hannikainen.
1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen.
Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.
5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon,
ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoellen:
6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias!
Ah kuink´ on sun maasi kaunis, kuink´ ihana taivahas!
Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan.
Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan.
Alla Kangasala - näkymä Roineelle Vehoniemenharjulta.
|
|
|
|
|
Yllä Kemijoki, kuva Samuli Lintula.
Uusmaalaisten laulu. Uudenmaan maakuntalaulu, sanat Kaarlo Terhi - sävel Jean Sibelius.
1.Missä maat on mainiommat, vetreämmät veet,
sadat saartaa niemet, lahdet rakkaampaata rantaa!
Missä virrat viehkeämmät, salmet seljänteet,
maa ja meri auliimmin aarteitansa antaa!
Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin,
täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin,
tääll' on Suomen pää ja sydän, into hehkuvin,
lempi lämpöisin.
2.Jäykkänä ja pystypäin, kuin luoto meressä,
ajan aallokossa seisoo uusmaalainen kansa;
vapauden tunto sykkii lasten veressä,
valppahana vainon torjuu, oikeus turvanansa.
Suomen siskosarjassa on nuorin Uusimaa;
parhaan työmme, lempemme ja laulumme se saa.
Uusmaa, nimes uljahana kanna aikain taa,
meidän Uusimaa!
Suomenlinna (ruots. Sveaborg) on Helsingin edustalla sijaitseva merilinnoitus,
jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1748. Historiallisena muistomerkkinä ja
nähtävyytenä sen kulttuurillinen arvo on erittäin merkittävä ja se on vahva osa
Helsingin identiteettiä. Suomenlinna tunnettiin vuoteen 1918 asti ruotsinkielisen
nimensä Sveaborg mukaan Viaporina.
Alla Suomenlinna, kuva Samuli Lintula.
|
|
|
|
|
