|
|
JUHANNUKSEN JA KESÄN RUNOJA
|
|
|
|
|
Kesäyössä V.A. Koskenniemi
Minä kuljen tuttua polkuain,
suopursujen tuoksu niin huumaa, -
sydän, hiljaa hetkinen rinnassain!
Yö henkii kaihoa kuumaa.
Hämy vihreä verhoo hongikon,
suosilmät niin vietellen läikkyy -
en tule, en tule, mun kiire on:
mulle toiset silmät väikkyy.
Vie polkuni järven pohjukkaan
läpi nukkuvan kylän laidan,
siellä harmaa veräjä raollaan
on keskellä harmaan aidan.
Sen veräjän takana odottaa
ilo, onni ja unhon huuma,
sua odottaa, sua odottaa
sinä sydän rauhaton, kuuma.
Juhannus Viljo Kajava
Nyt on juhannus näin laulavi taivas, maa,
sitä lintuset livertäen haastaa
Pois painui jo pilvet metsän taa,
niin selkeä on ilma ja kukassa maa.
Näin seisovi kauniina luonto yhä,
sen täyttävi tuoksut ja rauha pyhä.
Tuo ihmisrintaan se onnen rauhaa,
-Nyt on juhannus!
Tahtoo se riemuiten laulaa.
|
Kesäpäivä Kangasalla P.J. Hannikainen
1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen.
Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.
2. Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen,
on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen
tuoll´ hiipivi heidän luokseen ja satoja saariaan.
Niin helläst´ tuuditteleepi kuin emonen lapsiaan.
3. Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään
ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään.
Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen,
ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen.
4. Mik´ aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen!
Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen!
Jos murhe tai riemu nostaa tääll´ lauluhun säveleet,
niiss´ ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet.
5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon,
ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoillen:
6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias!
Ah kuink´ on sun maasi kaunis, kuink´ ihana taivahas!
Sä järveimme säikkyhellä suo lempemme tulta vaan.
Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kuva yllä John William Godward: Dolce far Niente or Sweet Nothings 1904
Heilu keinuni korkealle Larin Kyösti
Heilu keinuni korkealle,
linnut ne laulavat häitä,
minä olen nuori kuin päivänkukka,
en muistele suruja näitä.
Heilu keinuni korkealle,
nythän on juhannusilta,
mesimarja paistaa
ja tuomi tuoksuu
ja kuulas on taivahan silta!
Kuva alla John William Waterhouse: Decameron 1916
|
Paista, päivä! Eino Leino
Paista päivä, köyhän päivä,
paista päälle päivän lapsen,
siniviitojen välitse;
paistat päälle yönkin pojan,
halki mielen hallaisenki,
keltalehtien lomitse.
Paista päivä, suuri päivä,
paista suurta sunnuntaita,
saarelle suven ijäisen;
paistat työnkin paahtajalle,
elon arki-askareihin,
joista voimani väsähti.
Paista, päivä, lämmin päivä,
paista mulle, paista muille,
koko kylmälle kylälle;
anna mulle uusi usko,
muille armas aamurusko,
enin orjille elämän.
|
|
|
|
|
|
Juhannusyö V.A. Koskenniemi
Yö oli valkea ja Juhannus
ja pihlajoiden tuoksu kaupungilla.
Ja taivahalla illan kajastus
se aamun koittoon suli. Hopeisilla
se säteillänsä leikki ikkunoissa
ja talon seinillä ja puistikoissa.
Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan –
Niin oli ihmeen valkeata vaan.
Kuva vasemmalla John William Waterhouse: The Shrine 1895
|
|
|
|
|
Juhannus Eino Leino
Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen,
ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus,
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.
John William Waterhouse: "Juliet" or "The Blue Necklace" 1898
"Neitsyt
Halusin hävitä pois,
sulautua sinuun juhannustaivas.
Halusin tulla sinuksi juhannusruoho."
(Arvo Turtiainen)
Rauha Eino Leino
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
William-Adolphe Bouguereau: Laurel Branch 1900
Suvi-illan vieno tuuli Eino Leino
Suvi-illan vieno tuuli
huokaa vuoren alta,
hongikon polkua hopeoipi,
kuuhut taivahalta.
Hiljaa huojuu korven honka,
kaukana käki kukkuu,
vaieten astuvi vaeltaja,
mielen murhe nukkuu.
William-Adolphe Bouguereau (1825-1905) - A Calling 1896
|
Oli juhla ja juhannusilta Heikki Kivijärvi
Oli juhla ja juhannusilta
ja koivut ja seppeleet,
soi laulelot rantamilta
ja helkähti säveleet.
John William Godward: Idleness 1900
Juhannus Rafael Ronimus
Juhlivi julkinen Jumala,
valon Valta kaikkivoipa
tänä pänä, tänä yönä,
tässä Luojan juhlasäässä,
ilmassa ihanaisessa,
alla kaiken taivaankannen,
yllä ylpeiden pielien.
Mitä juhlii Kaikkihyvä,
iloitsee Ikiolija?
Tokko omaa korkeuttaan,
ylemmyyttäkö itsensä,
hyvyytensä ikuisuutta,
laupeutensako lukua?
Liian pieni aihe hälle,
Liian pieni ja matala.
Korkeampi riemu hällä,
ilo kaikkea ylempi.
Tuo on ilo Jumalalla,
tuosta riemunsa korkea,
ett' on taaskin ihmissuku
valon keskellä meriä,
ett' on taaskin inehmolla
latu valoon viitottuna
kohti kaunista kotia,
liki istuinta Isänsä.
Niinkuin nousi uhritulet
ammoin armaiden isojen osotellen,
viitotellen
vuoritietä kirkastuksen
aina taivahan laelle,
juhannuksen juhlatulet
samoin viittoovat latua
yön valkean vaietessa,
päivän kaiken paistaessa
alla katseen Kaikkivallan,
yllä ylimmän Jumalan.
William-Adolphe Bouguereau: L'enlèvement de Psyché 1895
Lähteet:
Juhannusaatto. Suomalainen kansansävelmä, sanat Maija Konttinen.
Keskikesän juhla juhannus oli pakanallisena aikana Ukon juhla
Seurasaarisäätiön juhannussivut
SKS Juhannus
Juhannus Ahvenanmaalla
Ilmatieteen laitos
Sivujen yläreunassa logossa maisemakuva Rovaniemi Media.
Kuva Ranuan Simojärvestä Juhani Koskimies
Rovaniemi Media
Taidekuvat sivulla Public domain. This image is in the public domain because its
copyright has expired.
This applies to the United States, Canada, the European Union and those countries
with a copyright term of life of the author plus 70 years.
Kuva sivun alareunassa Copyright
Olli Alopaeus
Runotytön juhannus E.A. Wiksten
Paljasjaloin istui kivellänsä pieni tyttönen,
tahtoen pukea runoksi kesän juhlan juhannuksen,
mukaan siihen ruusut, syreenit ja tuoksut kesäyön,
kokkojen ja saarten ja vesien kimmeltävän vyön.
Hymyillen hän odotti että runoon sanat kirpoaa,
ympärillään hymyili myös suloisimmin taivas maa,
kaunis, kirkas aurinko paistoi, metsät ja kummut kultaa,
runotytön varpaiden välissä ripaus juhannusmultaa.
|
|
|
|
|
