Menu
Susisivut
Kanadaa

Susien määrästä Kanadassa

Jos ottaa käteensä minkä hyvänsä Kanadaa ja sen luontoa esittelevän kirjan, niin jollei jo ensimmäisellä, niin viimeistään toisella sivulla kirjassa mainitaan sudet. Kanadalaiset arvostavat omaa, villiä erämaa-luontoaan ja mitä ilmeisimmin myöskin sutta yhtenä osana sitä.

Kanada on pinta-alaltaan Venäjän jälkeen maailman suurin maa ja kun liki neljä viidesosaa maan pinta-alasta on asumatonta - on erämaata ja tilaa runsaalle eläinkannalle.

Eläimistön joukossa elävät ja vaeltelevat sudet, joita eri lähteiden mukaan arvioidaan olevan Kanadassa 55 000 - 65 000. Ihan tarkkaan susien lukumäärää ei voi tässä valtavassa maassa tietää kukaan. Joskus kauan aikaa sitten, sudet olivat levittäytyneet koko Kanadaan. Nyt niitä ei ole New Brunswickissa, Nova Scotiassa, Prinssi Edwardin saarella, Newfoundlandissa ja asutuissa ja maatalouden valtaamissa osissa Quebecissa, Ontariossa ja läntisissä provinsseissa. Susia on erityisen runsaasti Luoteisterritorioissa.

Kanadan susien jaottelua

Käyttäytymisensä, alueellisen sijoittumisensa ja ulkoisten, näkyvien ominaisuuksiensa mukaan Kanadassa sudet edustavat suden eri alalajeja, taikka niitä vain edellä mainituista syistä johtuen yleisesti ja totutusti nimitetään eri tavoin.

Kanadan metsäalueilla ja niiden keskellä olevissa vuoristoissa elävät harmaasudet ovat "metsäsusia"/timber wolves. Nämä sudet pysyttäytyvät omilla asuinsijoillaan ja reviireillään ja käyttävät ravinnokseen hirviä ja biisoneita, jotka eivät vaella.

Arktisilla saarilla elävät puolestaan arktiset sudet, joiden ravintoon kuuluvat karibut, myskihärät ja arktiksen jänikset.

Tundra- eli karibususia ovat ne sudet, jotka vaeltavat metsäalueitten ja Luoteisterritorioiden välillä karibulaumojen mukana, eivätkä asetu siis pysyvästi minnekään ja käyttävät ravinnokseen nimenomaan karibuja.

Ronald M. Nowak ja Nick E. Federoff (1996), ovat luokitelleet Pohjois-Amerikan perinteisesti tunnustetut 24 suden alalajia uudelleen. Nyt suden Pohjois-Amerikan alalajien kokonaismäärä on pudonnut viiteen ja Kanadassa suden alalajeja elää neljä. Ne ovat:

1) Canis lupus occidentalis läntisessä Kanadassa ja Alaskassa.
2) Canis lupus nubilus keskisessä ja koillisessa Kanadassa sekä kaakkoisessa Alaskassa.
3) Canis lupus lycaon kaakkoisessa Kanadassa.
4) Canis lupus arctos arktisilla saarilla ja Grönlannissa.

Tutustu tarkemmin Kanadan ja koko maailman susialalajeihin.
Kanadan susien ominaisuuksia

Kanadan sudet ovat suurikokoisempia, kuin eteläisemmät serkkunsa - samoin, kuin Euraasiankin puolella pohjoisessa sudet ovat isompia kuin etelässä. Tämä on sopeutumaa suurikokoisemman saaliin, karibujen ja hirvien, pyytämiseen. Myös susilaumojen koko on pohjoisessa suurempi, kuin etelämpänä. Suurempi lauma onnistuu suuren saaliseläimen saalistamisessa paremmin.

Eläimet sopeutuvat ympäristöönsä. Tästä hyvänä esimerkkinä Queen Elizabeth-saarilla elävät sudet, jotka ovat ensin tottuneet syömään jääkarhujen jäljiltä jääneitä hylkeen haaskoja - ja joiden on nyt havaittu mahdollisesti yrittelevän hyljepyyntiä jopa itsekin.

Kanadan valtavalla alueella sudet elävät ja ovat sopeutuneet mitä erilaisimpiin oloihin. Eteläisemmissä osissa, metsissä ja vuoristolaaksoissa susille riittää yllin kyllin riistaa. Pohjoisessa tundrasaarilla, missä jäätikkö peittää elotonta maisemaa ja kylmä viima ja puhuri lumisateineen ja -myrskyineen puhaltaa miltei lakkaamatta, tuntuu suden selviytyminen suorastaan ihmeeltä. (Lähde mm. The Canadian Wolves.)

Karibu muistuttaa poroa, mutta on sitä suurempi peuraeläin. Karibu luokitellaan joskus omaksi lajikseen, mutta se on sama laji kuin poro taikka villipeura. Karibut voivat vaeltaa yhdessä päivässä 80 km - koko vaelluksellaan ne voivat tehdä taivalta tuhansiakin kilometrejä.

Karibut vaeltavat - sudet seuraavat

Karibut vaeltavat talviksi ja kesiksi eri seuduille ja niille on annettu laumoina nimet sen mukaan, millä seuduilla ne vaellustensa päätepisteissä elävät, majailevat ja lisääntyvät. Samoin perustein nimitetään tiettyjä karibulaumoja vaelluksillaan seurailevia susia. Niinpä Bathurstin karibuja ravinnokseen hyödyntäviä karibususia nimitetään Bathurstin susiksi - Beverlyn karibuja seurailevat sudet puolestaan ovat Beverlyn susia. Tosin - esimerkiksi talvikaudella 1997-1998 juuri Bathurstin ja Beverlyn karibut ja sudet viettivät osan aikaa yhdessä ja sekaisin ja tämä jaottelu joutui siten arvioinnin kohteeksi.

Kun suuret karibulaumat vaeltavat, sudet tiiviisti tuntumassaan - pysähtyy muu luonto seuraamaan tätä joka vuosi toistuvaa mahtavaa näytelmää. (Wolf Notes - Wolf Genetics).

Kaikki nämä erilaiset sudet käyttävät ravinnokseen myös tilanteen ja saatavuuden mukaan erilaista pienriistaa, lintuja ja linnunmunia, kalaa ja jopa pieniä määriä ruohoa ja muuta viherkasvustoa. Pieni esimerkki vain susien ravinnonsaannin erityispiirteistä Kanadassa: useimmissa olosuhteissa karibu, joka on suden pääravintoa Kanadan pohjoisosissa, nopeudellaan helposti jättää suden.

Tai jättäisi, jolleivat sudet saalistaisi yhdessä ja käyttäen hyväksikokemiaan taktiikoita, joissa karibu vaikkapa ahdistetaan umpikujaan. Myöskin valintaa käyttävät sudet karibujenkin kohdalla poikkeuksetta ja kohteeksi valitaan heikkokuntoinen, sairas, yli-ikäinen tms. yksilö. Siltikin, paikoin sudet saalistavat liikaa karibuja, ja siksi susia joudutaan ampumaan suuria määriä. (Takepart: Canada Wants to Kill Gray Wolves to Save Another Struggling Species)

Suden metsästyksestä

Vuosittain Kanadan Luoteisterritorioissa metsästetään suuria määriä susia ampuma-asein ja ansoin. Metsästys ajoittuu talvikauteen, niin että sutta ei häiritä silloin, kun se lisääntyy ja kasvattaa pentujaan. No, toki talvimetsästykseen on olemassa oma raadollisempikin syynsä, eli suden turkki on silloin parhaimmillaan. Noin muutoin susikantaa ei erityisemmin Kanadassa kontrolloida ja valvota, sillä susien määrä on riittävän runsas ja stabiili.

Toki sudet otetaan erityistarkkailuun aina silloin silloin, jos jollakin erityisellä alueella jonkin suden ravinnokseen käyttämän nisäkäslajin populaatio on vaarassa. Ja myös silloin kääntyvät katseet erityisesti kohti sutta, kun sen ja ihmisen yhteiselon kanssa ilmenee ongelmia.

Kun susien metsästäminen Yhdysvaltojen puolella on vaikeutunut, ovat metsästäjät hakeutuneet sieltäkin kojootti- ja susijahtiin Kanadan puolelle. Ihan halpaa lystiä ei susijahti ole, sillä esimerkiksi keväällä 2016 kuuden päivän opastettu susijahti Kanadassa maksoi eräillä yrittäjillä 2 500 - 3 800 dollaria. Näiden päälle tulevat vielä muut maksut, kuten metsästyslupa. Hintaan sisältyvät majoitus kaukaisella eräkämpällä, ruoat ja mahdollisuus jopa valita, haluaako ampua mustan, valkoisen taikka harmaan suden. Kyse Kanadan susijahdeissa on luonnollisestikin trofeemetsästyksestä ja metsästysmuistoksi jäävästä suden turkista, jonka kohdalla värilläkin on kai sitten väliä. Susijahtiviikolla on myös mahdollisuus eläytyä Kanadan henkeäsalpaaviin maisemiin, ja sehän ei ole mikään pieni lisä, vaan ehkä monille hyvinkin tärkeää.

Erilaisia, alueellisia määräyksiä ja rajoituksia on eri puolilla Kanadaa. Esimerkiksi Ontariossa yksi ihminen saa metsästää kaksi sutta, ja jos yksi ei riitä, niin toisesta menee lisämaksua tuhat dollaria.

Susitutkimuksesta

Susia tutkitaan Kanadassa mm. samoin teknisin menetelmin kuin Suomessakin. Susille asetetaan kaulaan panta, jonka radiolähetin tiedottaa tutkijoille, missä kulloinkin mennään. Kanadassakaan ei, samoin kuin ei Suomessakaan, ole vielä ehditty selvittämään kaikkia susien elämään liittyviä seikkoja. Tutkimus siis jatkuu ja uutta tietoa Kanadankin susista on odotettavissa vuosien myötä.


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvassa sivun alareunassa, susi Kanadassa Copyright Ronald Woan
*Talvinen maisemakuva alla, North Saskatchewan River Kanadassa Copyright David Street
Susisivut
Susisivut
Kanadaa

Sudet näkymättömissä ja salaperäisinä - Kanadan mittaamattomissa erämaissa

Vaikka susia on Kanadassa valtavasti, niin siltikin esimerkiksi keskiverto metsästäjä näkee retkillään suden aniharvoin, josko koskaan. Sanotaan, että Kanadassa voi viettää koko elämänsä ajan erämaissa, eikä siltikään näe sutta ikinä. Kanadassa kuvaillaankin sutta hyvin salaperäistä, arkaa ja syrjäytyvää elämää viettäväksi.

Joskus, mutta hyvin harvoin, sudet käyttäytyvät tyystin toisin. Kuten Saskatchewanissa on käynyt. Kun susi menettää ihmisarkuutensa, niin se tulee "näkyville". Kanadalaisten asiantuntijoiden mukaan sudesta tulee tällöin hyvin vaarallinen ihmiselle. Tämä on käynyt karmivasti ilmi ja toteen erityisesti Saskatchewanin susihyökkäyksissä.


Lähteet
*National Post 14.9.2016: They are absolutely huge: Wolves attack in Northern Saskatchewan as animals lose fear of humans
*CBS News 30.8.2016: Wolf attack in northern Saskatchewan 3rd in 12 years
Sudet näkyvillä ja vihamielisinä - Saskatchewanin susihyökkäykset

Saskatchewan on yksi Kanadan preeriaprovinsseista. Sen rajaanaapureina etelässä ovat Yhdysvaltain osavaltiot Montana ja Pohjois-Dakota.

Saskatchewanissa susi on tehnyt viimeisen kahdentoista vuoden aikana kolme hyvin vakavaa hyökkäystä ihmisen, aikuisen miehen, kimppuun. Yhdessä niistä ihminen kuoli ja kahdessa muussa tapauksessa pelastus tuli viime hetkillä, kun paikalle tuli apuväkeä. Tapahtumapaikat ovat noin sadan kilometrin etäisyydellä toisistaan.

- Ensimmäinen tapaus sattui uudenvuodenaattona, 31.12.2004. Tällöin susi hyökkäsi ojasta piiloistaan, tiellä kotiinsa kävelleen kaivosmies Fred Desjarlaisin kimppuun. Fred Desjarlais joutui käymään raivoisaa painikamppailua suden kanssa, ja riskitekoisena hän sai kaulalenkillä puristettua suden alleen ojan pohjalle. Siinä hän sai pideltyä sutta allaan niin kauan, että hänen toverinsa tulivat hätiin. Fred Desjarlais sai hyökkäyksessä raateluvaurioita.

- Kuolemaan johtanut susihyökkäys Saskatchewanissa tapahtui 8.11.2005. Sen seurauksena 22-vuotias Ontarion yliopiston opiskelija, Kenton Joel Carnegie, sai surmansa. Tapahtumalla ei ollut silminnäkijöitä. Ennen tätä kuolemaan johtanutta tapahtumaa kerrottiin alueen susien ja mustakarhujen useissa erillisissä tilanteissa käyttäytyneen aggressiivisesti ihmisiä kohtaan. Carnegieta oli varoitettu liikkumasta jalan yksinään kyseisellä seudulla, mutta hän ei kuunnellut varoituksia. Kun Carnegie ei palannut takaisin kaivosleiriin kävelyretkeltään, hänen ystävänsä lähtivät etsimään häntä - ja löysivät hänet kuolleena.

- Kolmas susihyökkäys Saskatchewanissa tapahtui elokuussa 2016. Siinä työmaalleen yksin saapuneen kaivosmiehen kimppuun kävi susi, jonka jälkeenpäin oli todettu ilmeisesti vaanineen tällaista tilaisuutta. Kaivosmiehen pelasti vartija, joka oli kuullut kamppailun äänet.

Kun vartija ajoi paikalle, niin hänen ajoneuvonsa valojen loisteeseen avautui painajaismainen näky meneillään olleesta kamppailusta. Tässäkään tilanteessa kaivosmiehellä ei olisi yksin ollut mitään mahdollisuuksia pelastua, sillä suuret sudet murskaavat ihmisen luut ja sen jälkeen ihminen on toimintakyvytön. Vain muutamaa sekuntia myöhemmin tämän tapahtuman kaivosmies olisi ollut kuollut, nyt hän pelastui ja kiidätettiin sairaalaan.

Oravatkin ovat Amerikassa vaarallisia

Näistä dramaattisista tapahtumista huolimatta Kanadassa huomautetaan, että kanadalaisella on paljon suurempi mahdollisuus vahingoittua oravan aiheuttamassa tulipalossa, kuin susihyökkäyksessä. Uskomattomalta tuntuu, mutta Amerikassa syttyy vuosittain tuhansittain tulipaloja siksi, että oravat pureskelevat rikki sähkölaitteita ja -johtoja. Ne myös kyhäilevät pesärakennelmiaan ullakoille savupiippujen yhteyteen ja pesämateriaalit leimahtavat tuleen ja polttavat koko talon. Näin suomalaisesta näkökulmasta tämä tuntuu käsittämättömältä, mutta näin näyttää olevan.
Susisivut
*** tunturisusi.com linkit ***