Kuvassa yllä ruostetäpläkissa (Prionailurus rubiginosus).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Cloudtail the Snow Leopard

KISSAELÄIMET FELIDAE

Luusto ja saaliin käsittely

Kissaeläinten luuranko koostuu noin 250 luusta, jotka muodostavat kovan tukirangan ruumiin pehmeiden osien turvaksi suojaten niitä iskuilta ja vammoilta, mutta sallien samalla kissan notkeat ja nopeat liikkeet. Sekä isojen että pienten kissaeläinten kallon rakenne on erityisen sopeutunut saaliin tappamiseen ja sen nopeaan repimiseen ennen kuin muut pedot ehtivät varastaa raadon.

Silmäkuopat ovat suuret ja pyöreät ja näkökenttä laaja, kallon kuuloelimet ovat suuret ja lyhyet leuat avautuvat hyvin leveälle. Kissaeläimet tappavat saaliinsa hyvin terävien kulmahampaidensa puraisulla ja repivät sen jälkeen lihanpaloja irti raateluhampaillaan. Ne eivät pureksi ruokaansa vaan hotkaisevat palat alas. Kissaeläimet eivät myöskään kalua luita, joten ne eivät tarvitse niin monia hampaita kuin koiraeläimet.

Aistit

Kaikilla kissaeläimillä on viisi aistia: näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti. Ne ovat paljon paremmin kehittyneet kuin ihmisellä. Vaikka ihminen hahmottaa paremmin värit, kissat hyödyntävät paremmin valoa. Kun on liian pimeää jopa kissoille, ne voivat siitä huolimatta kuulla saaliin tai vaaran lähestymisen ja löytää tiensä viiksiensä sekä jalkojensa että turkin ja hännän hyvin herkkien tuntokarvojen avulla.



Vihainen ilves on hurja näky.

Pöyhäkkäturkkinen manuli. Silmien pupillit ovat pyöreät, kun sivun yläreunan kuvassa ruostetäpläkissalla pupillit ovat pystyviirut eli pystyraot. Oletetaan, että tällaisilla pystyrakopupilleilla pieni kissaeläin kirkkaassa auringonvalossa näkee paremmin ylös ja alas saaliseläimiään, kuten lintuja ja hiiriä. Eikä sen tarvitse nähdä silloin yhtä tarkasti sivuilleen.

Creative Commons
*Kuva - Copyright © Cloudtail the Snow Leopard

Tarkat aistit ovat välttämättömiä

Useimmat villit kissaeläimet elävät yksikseen ja metsästävät öisin. Sen vuoksi niillä on oltava hyvin kehittyneet aistit, jotta ne voivat liikkua äänettömästi, nähdä ja haistaa minkä hyvänsä eläimen, joka on tullut niiden lähelle pimeydessä.

Pienet kissaeläimet tappavat nopeasti ja tavallisesti ahmivat saaliinsa niin pian kuin mahdollista, koska niiden täytyy aina olla varuillaan ja valmiina ryntäämään puuhun tai livahtamaan koloon, jos vaara uhkaa.

Kissaeläimillä on yksi aisti, joka ihmiseltä puuttuu - yhdistetty "maku-haju"-aisti - joka muiden aistimusten ohella kertoo koiraalle, milloin naaras on kiimassa. Kissojen kotiin osaamiskyky on legendaarinen, ja on olemassa lukemattomia tarinoita siitä, kuin kissat ovat löytäneet tiensä isäntäväen luo pitkien matkojen takaa. Tämä saattaa osaksi johtua niiden korkealle kehittyneistä aisteista, mutta niillä saattaa olla kuitakin, vielä selvittämättömiä keinoja tietää missä ne ovat. Erään teorian mukaan niillä on voimakas magneettinen aistikyky.

Kuvassa tiikerin kallo vasemmalla, leijonan kallo oikealla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright rusty_dragonfly

Kotikissa ja tiikeri

Kotikissan luuranko on lähes identtinen tiikerin luurangon kanssa lukuun ottamatta rintakehää, joka ei ole niin avara. Myös kielen tyvessä on ero, jonka ansiosta pieni kissa voi kehrätä. Lisäksi pienen kissaeläimen kynsien suojustupet ovat pidemmät ja häntä taipuisampi.

Erityisiä piirteitä

Kissa on hämmästyttävän notkea, se pystyy loikkaamaan saaliin kimppuun, kiipeämään puuhun, juoksemaan nopeasti ja ulottumaan joka paikkaan sukiessaan turkkiaan. Selkärangan ja kaulan nikamien väliset lihakset tekevät joka suuntaan taipumisen mahdolliseksi. Tukirangan notkeus johtuu osaksi solisluiden puuttumisesta.

Kaikki kissaeläimet voivat avata suunsa apposen auki. Se johtuu leuan vahvojen luiden asennosta sekä voimakkaista jänteistä, jotka liittävät alaleuan yläleukaan saranamaisesti juuri korvan etuosan alapuolella.

Joillakin kissaroduilla, kuten persiankissalla, naama on kehittynyt niin lyhyeksi, että hampaille tuskin jää tilaa ja eläin läähättää, koska se ei saa tarpeeksi ilmaa litteiden sierainten läpi.

Suu ja makuaisti

Kissalla on tarkka makuaisti. Lääkettä saattaa olla vaikea antaa ruokaan sekoitettuna, sillä kissa huomaa yleensä, jos ruokakupissa on jotain ylimääräistä. Kissat eivät ole makean ystäviä kuten koirat, mutta jotkut lemmikit saattavat mieltyä esimerkiksi hedelmiin ja kakkuihin.



Kun tiikeri kääntää korvansa niin, että tiikeriä edestäpäin katsottuna tiikerin korvien takaosien valkoiset laikut näkyvät, niin silloin tiikerin sanotaan valmistautuvan hyökkäämään.

Korvat ja kuulo

Kissalla on erinomainen kuulo; korkeilla taajuuksilla se erottaa jopa kaksi oktaavia korkeamman äänen kuin ihminen. Kissa oppii yleensä äänensävyn perusteella tunnistamaan nimensä ja muutaman muun sanan ja reagoimaan niihin. Eräiden lajien ulkokorvat ovat hyvin isot.

Monilla avoimien seutujen lajeilla, kuten manulilla, hietakissalla, kiinanaavikkokissalla ja mustajalkakissalla, on poikkeuksellisen suuri sisäkorvan täryontelo.

Viikset ja tuntoaisti

Viikset ovat kissan antenni, jotka estävät sitä törmäämästä esteisiin, kun valoa on vähän. Kissa reagoi kosketukseen erittäin herkästi, ja sen jokainen karva havaitsee pienimmänkin tärinän.

Nenä ja hajuaisti

Jokaisella kissalla on reviiri, jonka se merkkaa hajulla pitääkseen muut kissat poissa alueeltaan. Hajuaistin tarkkuutta lisää jakobsoninelin, jolla kissa erittelee kiinnostavat hajut maistamalla kielen takaosassa olevat molekyylit. Tätä sanotaan flehmen - refleksiksi.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tambako The Jaguar

Silmät ja näkö

Värejä kissa erottaa huonosti, mutta silmien erikoisen rakenteen ansiosta se pystyy käyttämään kaiken valon hyväkseen ja näkee lähes pimeässä. Sillä on metsästäjän näkö ja huomattavasti laajempi näkökenttä kuin ihmisellä. Saalis on usein hyvin naamioitunut, joten saalistajan on kyettävä havaitsemaan sen pienimmätkin liikkeet.

Yönäkö

Kissa voi nähdä pimeässä kuusi kertaa paremmin kuin ihminen, koska sillä on silmissä ylimääräinen valoa heijastava solukerros. Tämän kalvon heijastinpisteet loistavat pimeässä, jos kissan silmiin suuntaa valoa. Valo aktivoi siis vielä toisen kerran valoaistinreseptoreita. Useilla öisin liikkuvilla eläimillä, myös kissoilla, on verkkokalvollaan heijastava pinta, tapetum lucidum. Se heijastaa silmään tulleen valon uudelleen reseptorisoluihin - jolloinka eläimen hämärä- ja pimeänäkö huomattavasti tehostuu. Näiden silmien yksi erityisominaisuus on se, että ne heijastavat niihin osuvan valon - esim. autonvalon, takaisin. Tällöin eläimen silmät alkavat hehkuen loistaa kuin "kissansilmät" pimeästä.

Kissan silmät ovat suuret verrattuna naaman kokoon. Ne ovat aivan pyöreät ja suuntautuvat eteenpäin yhtä hyvin kuin laajalti joka suuntaan. Pimeässä silmäterät laajentuvat suuriksi, jotta valoa pääsisi silmään niin paljon kuin mahdollista. Kirkkaassa valossa silmäterät kapenevat pieniksi viiruiksi pienillä kissaeläimillä ja pieneksi palloksi useimmilla isoilla kissoilla.