Creative Commons
*Kuva - Copyright © Martha de Jong-Lantink

JAGUAARI (Panthera onca)

Etelä-Amerikan pohjois- ja keskiosissa, Keski-Amerikassa ja Pohjois-Amerikan eteläisimmissä osissa elää jaguaari. Jaguaari tarkoitti alunalkaen Etelä-Amerikassa koiraa. Jaguaari ei kuitenkaan ole koira, vaan Uuden maailman kookkain kissaeläin.

Suurimmat jaguaarit, jotka elävät Argentiinan eteläosissa, ovat lähes yhtä kookkaita kuin tiikerit, mutta eivät yhtä painavia. Meksikossa ja Keski-Amerikassa elävät jaguaarit ovat huomattavasti pienempiä ja vastaavat kooltaan leopardeja. Pääsääntöisesti, mitä eteläisempi jaguaari on kyseessä, sitä isompi se on kooltaan.

Jaguaarit urisevat, ärisevät ja naukuvat

Vaikka jaguaari luetaan kuuluvaksi isoihin "karjuviin" kissoihin, niin se ei osaa oikein kunnolla karjua. Saalistaessaan jaguaari aika ajoin urahtaa ja ahdistettuna se murisee ja ärisee. Paritteluaikana uroksen äänivalikoimaan tulee mukaan naukuminen.

Erakon elämää

Lisääntymisaikaa lukuun ottamatta jaguaarit elävät erakon elämää. Ne ovat territoriaalisia eli asustavat hallitsemallaan reviirillä, jonka koko vaihtelee luonnollisesti saaliseläimien määristä riippuen. Reviiriään ne merkkailevat virtsaillen ja puita kynsillään raapien.

Joskus jaguaarien on todettu taivaltavan jopa 800 km pituisia matkoja, syitä näihin vaelluksiin ei tiedetä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Mike Fisher

Mustiakin jaguaareja

Kuten monien muiden kissaeläinten joukossa, myös jaguaareissa on tummia, jopa mustia värimuotoja. Näissä mustissakin tyypilliset kuviot kuitenkin erottuvat. Suurin osa jaguaareista on täplikkäitä. Laji voidaan kuitenkin koon ja värierojen perusteella jakaa ainakin tusinaan alalajiin. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa jaguaari on ainoa Panthera-suvun edustaja ja sen katsotaan siellä vastaavan Vanhan maailman leopardia.

Ominaisuuksia

Jaguaari muistuttaa ensisilmäyksellä helposti leopardia. Myös jaguaarilla on pyöreät korvat, pitkä häntä ja kellanruskea turkki, joka on kauttaaltaan mustien kuvioitten kirjaama. Lähempi tarkastelu paljastaa, että jaguaari on rotevampi ja kömpelömpi, sen naama on leveämpi ja lyhyempi - usein myös tummempi - ja täpläkuvioinnissa on eroja leopardin täpliin verrattuna.

Jaguaari on hyvin "tiukka" ja lihaksikas eläin. Sen ruumiin pituus on 162 - 183 cm, hännällä on pituutta 45 - 75 cm, säkäkorkeus on 67 - 76 cm. Tavallisin paino on 56 - 96 kg. Painavimmat yksilöt voivat painaa 131 - 151 kg. Kaikkein keveimmät jaguaarit ovat painaneet vain 36 kg. Naaraat ovat 10 - 20% pienempiä, kuin urokset. Jaguaarilla on leopardin tavoin täplikäs turkki, jossa täpläruusukkeet ovat kuitenkin suuremmat kuin leopardilla. Läheltä tarkastellen näissä kuvioissa on selkeä ero: jaguaarin ruusukkeiden sisällä on pieniä mustia täpliä, leopardin ruusukkeet ovat "tyhjiä".

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Ulrich Kersting

Jaguaari

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Tambako The Jaguar

Lisääntyminen

Naaraat saavuttavat lisääntymisiän kaksivuotiaina, urokset 3 - 4-vuotiaina. Lisääntyminen ei ole sidottu mihinkään vuodenaikaan, vaan sitä tapahtuu läpi vuoden. Eniten kuitenkin silloin, kun saalista jaguaareille on tarjolla runsaimmin.

Pariutumisen jälkeen jaguaarit eroavat ja emo huolehtii yksin pennuista. Jaguaarin kantoaika on 93 - 105 vrk. Se saa pentuja 1 - 4, mutta yleisimmin pentuja on kaksi. Pentujen paino on 700 - 900 grammaa.

Pennut syntyvät sokeina ja niiden silmät avautuvat 13 vuorokauden iässä. 3 - 4 ensimmäisen viikon ajan pennut elävät imetyksellä. Emo ei hyväksy urosta pentujensa lähelle, sillä vaarana on, että uros tappaa ja syö pennut.

Emojensa seurassa pennut viipyvät jopa kaksi vuotta, kunnes lähtevät omille poluilleen.

Jaguaarin elinikä luonnossa on 12 - 16 vuotta ja eläintarhassa se voi elää yli 20-vuotiaaksikin.

Levinneisyys

Jaguaarin levinneisyysalue kattaa USA:n eteläosat, Etelä-Meksikon, Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan pohjois- ja keskiosat. Sen eteläisimmät esiintymisalueet ovat Argentiinan pohjoisosissa ja Paraguayssa. Maat, joissa jaguaareja elää ja tavataan tällä hetkellä vuonna 2007: Argentiina, Belize, Bolivia, Brasilia, Kolumbia, Costa Rica, Ecuador, Ranskan Guayana, Guatemala, Guyana, Honduras, Meksiko, Nicaragua, Panama, Paraguay, Peru, Surinam, Yhdysvallat ja Venezuela. Sukupuutossa El Salvadorissa ja Uruguayssa. (IUCN 2000)

Alalajeja

Arizonanjaguaari (Panthera onca arizonensis) - Meksiko
Panamanjaguaari (Panthera onca centralis) - Keski-Amerikka, Kolumbia
Jukataninjaguaari (Panthera onca goldmani) - Lounais-Jukatan, Pohjois-Guatemala, Meksiko, Belize
Meksikonjaguaari (Panthera onca hernadesi) - Meksikon länsirannikko
Amazoninjaguaari (Panthera onca onca) - Amazonia
Parananjaguaari (Panthera onca palustris) - Etelä-Brasilia, Paraguay, Argentiina
Paraguaynjaguaari (Panthera onca paraguensis) - Paraguay
Perunjaguaari (Panthera onca peruviana) - Peru, Equador, Bolivia
Teksasinjaguaari (Panthera onca veraecrusis) - Teksas, Louisiana

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Steve Babb

Jaguaari vanhoissa kulttuureissa ja uskonnoissa

Jaguaari on jättänyt jälkensä kulttuuriin lukemattomin tavoin. Mesoamerikan suuria petoja olivat jaguaari ja kotka, joihin liitettiin ajatus yliluonnollisesta ja joiden hahmoissa jumalien uskottiin esiintyvän. Olmeekit olivat ensimmäinen suuri sivilisaatio Mesoamerikassa, he elivät eteläisen Meksikon alueella noin 1500-200 eaa (joidenkin tietojen mukaan 800 eaa - 0). Heillä oli suuri vaikutus mm. mayojen ja azteekkien kulttuureihin, jotka myöhemmin kukoistivat samalla alueella. Jaguaarilla oli suuri merkitys olmeekkien uskonnollisessa elämässä ja myyteissä. Monissa olmeekkipatsaissa esiintyy ihmisen ja jaguaarin yhdistelmiä.

Yli vuosituhannen ajan jaguaarit olivat eri intiaaniheimojen, esim Mayojen, Inkojen ja Guarani-intiaanien "toteemieläimiä". Mayojen kulttuuriin liittyvät aurinko-, jaguaari- ja maissimytologia. Mayat uskoivat jaguaarin pilkullisen nahan symboloivan yötaivasta. Azteekit syöttivät ihmisuhriensa sydämet näille kissaeläimille. Amazonian intiaaniheimot uskoivat jaguaarin välkähtelevien silmien olevan ikkuna henkimaailmaan.

Voimaa kuin pienessä meksikolaisessa kylässä

Jaguaarin voimista antaa kuvaa se, että se kykenee raahaamaan 360 kg painavan härän hampaissaan - ja murskaamaan lujimmatkin luut pulveriksi.

Häntäongella!

Amazonian intiaanit ovat uskoneet vankasti siihen, että jaguaarit osaavat houkutella kaloja luokseen liruttelemalla häntänsä päätä veden pinnalla, kuin onkien - ja kun kala tulee tutkimaan häntää, niin jaguaari nappaa käpälällään sen kaaressa rannalle! Todennäköisempää kuitenkin lienee, että jaguaarin kyyristellessä rantakaislikoissa vaanimassa, sen häntä joskus tahattomastikin osuu veteen sen itsensä sitä suunnittelematta ja näin voi syntyä vaikutelma häntäonginnasta.

Jaguaari kotikissana

1900-luvun alkupuolella, kun jaguaareja vielä oli Amerikassa runsaasti, niitä otettiin koteihinkin kesykissoiksi. Katkelma ajan kirjallisuudesta kuvailee tätä näin:

"Poikasina vangitut jaguaarit kesyttyvät erittäin miellyttäviksi ihmisen seuralaisiksi, ja usein niitä Etelä-Amerikassa pidetäänkin huoneissa aivan kuin kissoja. Mutta paria vuotta kauemmin ei niitä ole syytä pitää, vanhemmiten ne näet tulevat itsepäisiksi ja omavaltaisiksi, eikä koskaan voi olla aivan varma, milloin ja millä tavalla niiden pedonluonne purkautuu ilmi." (Eläinten maailma vuodelta 1954).

Elinseudut ja saaliit

Jaguaari elää myös ruohikkomailla ja puoliaavikoilla, mutta parhaiten se viihtyy alavien maiden suurissa trooppisissa ja subtrooppisissa metsissä ja mangrovesoilla. Alueilla, joissa on runsaasti jokia, lammikoita ja puroja - sillä se on hyvä uimari ja rakastaa vettä - sekä hyviä piilopaikkoja. Siellä se kalastelee uutterasti sammakkoeläimiä, kaloja, vesinisäkkäitä kuten saukkoja, majavia ja jokisikoja, vesilintuja ja kilpikonnia, eikä se väistä isoja käärmeitäkään.

Huolimatta hieman kömpelöstä ruumiistaan se kiipeilee taitavasti puissa vaanien saaliikseen myös lintuja ja apinoita. Monipuoliseen saalisvalikoimaan kuuluvat myös vesialueiden ulkopuolella metsissä ja mailla elävät vyötiäiset, kauriit, pussirotat, haisunäädät ja oravat. Saaliseläinlajeja jaguaarille on laskettu 85 eri lajia. Turvassa eivät ole ihmisen kotieläimistä edes suurikokoiset sonnit taikka hevosetkaan, lampaista ja naudoista puhumattakaan.

Jaguaari suosii saaliseläiminään suurikokoisia nisäkkäitä, mutta nappaa myös pieniä, kuten hiiriä. Saalistusretkillään jaguaari liikkuu enimmäkseen öisin. Sen ainoa luontainen vihollinen ja saalistaja on anakondakäärme.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eddy Van 3000

Kehityshistoriaa

Brittiläisen tutkijan Reginald Pocockin mukaan jaguaarien läheisin sukulainen kissaeläimissä on leopardi. Fossiililöytöjen perusteella tiedämme, että Pohjois-Amerikassa on muinoin elänyt useita jaguaarin kaltaisia kissaeläimiä, joista jotkut olivat vielä suurempia ja rotevampia kuin nykyiset jaguaarit.

DNA-tutkimukset osoittavat, että leijonalla, tiikerillä, leopardilla, jaguaarilla, lumileopardilla ja puuleopardilla on elänyt yhteinen esi-isä, ja tämä kissaryhmä on iältään noin 6 - 10 miljoonaa vuotta. Panthera-suku on syntynyt 2 - 3,8 miljoonaa vuotta sitten. Tämän haaran kantaisänä pidetään puuleopardia (Neofelis nebulosa). Ensimmäiset fossiilihavainnot jaguaareista ovat 2 miljoonan vuoden takaa.

Tutkimukset kissaeläinten kehittymisestä jatkuvat - paljon on vielä hämärän peitossa - ja niissä selvitellään jaguaarin kehittymisen ohessa mm. sitä, pitäisikö lumileopardinkin kuulua samaan Panthera-sukuun leijonan, jaguaarin, leopardin ja tiikerin kanssa.

Lähimenneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus

Jaguaarien määrä on kaiken aikaa vähentynyt. Jaguaarinkin kohtaloksi on koitunut sen kaunis turkki. Yhdysvalloissa jaguaari oli vielä varsin yleinen 1940-luvulle asti Kaliforniassa, New Mexicossa, Arizonassa, Teksasissa ja Floridassa - mutta tultaessa 1950-luvulle jaguaarit Pohjois-Amerikan puolelta oli tapettu sukupuuton partaille. 1960-luvun puolivälissä, jolloin täplikkäiden turkisten kysyntä oli suurimmillaan, metsästäjien vuotuinen jaguaarisaalis Brasilian Amazonin alueelta oli 18 000 yksilöä. Suunnilleen tähän tahtiin jaguaareja metsästettiin vuosittain 1960-luvulta 1970-luvulle.

Yhdysvallat kielsi täplikkäitten kissojen ja niitten taljojen maahantuonnin vuonna 1971. Vielä vuonna 1970 oli Yhdysvaltoihin tuotu virallisten tilastojen mukaan vajaat 8000 jaguaarintaljaa. Tällä hetkellä jaguaareja arvioidaan elävän luonnossa 15 000. Tämä jos mikä on karkea arvio, sillä tarkemmin määrää ei tiedetä.