Menu
Susisivut
Susi Canis lupus

PERUSTIETOJA SUDESTA

Suuri petoeläin

Nisäkkäiden luokkaan kuuluvassa koiraläinten heimossa Canidae on yhteensä 12 sukua ja 37 lajia. Tämän heimon suurikokoisin jäsen on susi (Canis lupus). Susi on samalla yksi neljästä suurpedostamme - karhun, ilveksen ja ahman kera. Suden paino ja koko maailman laajuisesti vaihtelee suurestikin sen maantieteellisen esiintymisalueen mukaisesti, pyrkien kasvamaan suuremmaksi sen mukaan, mitä pohjoisempana susi elää. Uros on susissa naarasta kookkaampi.

Paino yleensä 20 - 50 kg, mutta yli 70 kg painoisia yksilöitä tavataan.

Ruumiin pituus 100 - 140 cm.

Pituus kuonon päästä hännän päähän 130 - 200 cm.

Hartiakorkeus 70 - 90 cm.

Hännän pituus 30 - 50 cm. Kärkikarvoineen pisimmillään 65 cm.

Korvien pituus 10,5 - 12 cm.

Koira on läheisin sukulainen

Susi on koiraeläinten heimossa yksi koirien sukuun (Canis) kuuluvista lajeista. Tämän suvun lajeja ovat suden lisäksi sakaalit ja kojootit, punasusi ja etiopiansusi - sekä vielä alalajeista dingo ja laulava uudenguineankoira. Suden lähin sukulainen on kuitenkin ihmisen seuralaisekseen sudesta kesyttämä koira (Canis l. familiaris). Kaukaisempaa sukua ovat sen sijaan myös koiraeläinten heimoon kuuluvat, Suomessa tavattavat kettu, naali ja supikoira.

Suurimmat Suomessa kaadetut sudet ovat olleet yli 60-kiloisia, mutta painot vaihtelevat paljon. Urossudet painavat Suomessa keskimäärin 45-50 kg (vaihtelu 30-65 kg) ja naarassudet 30-40 kg (vaihtelu 20-45 kg).

Alalajeista kevein arabiansusi-naaras voi painaa vain 10 kg. Pohjois-Amerikassa elävät sudet saattavat painaa jopa 80 kiloa. Amerikan painavin yksilö, kaadettu arktinen susi painoi 175 paunaa eli 79,3 kg Alaskassa vuonna 1939.
Euraasiansusi

Susi (Canis lupus) Linnaeus, 1758. Meidän sutemme on suden kantamuoto, tarkemmin (Canis lupus lupus) euraasiansusi, jonka levinneisyysalue ulottuu läpi koko Euraasian. Sen levinneisyysalue on laajempi, kuin minkään muun suden alalajin.

Susi Canis lupus Euraasian susia

Sudet

Turkki ja häntä

Turkin väri voi vaihdella huomattavasti: harmaasta harmaanruskeaan, punertavan kellanruskeasta likaisenkellertävään ja valkoisesta mustaan. Turkissa voi olla runsas värien kirjo taikka se voi olla yksivärinen, valkoinen taikka musta. Suomessa suden yleisväri on kellertävänharmaa - mustaa peitinkarvaa esiintyy etuselässä, hartioissa ja hännän kärjessä. Vatsapuoli on vaaleampi. Jalkojen pohjaväri on harmaa, etujalkojen etupuolella voi olla musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran vuodenaikojenkin mukaan ja erityisesti kesäturkki on punertavampi tai ruosteenruskeaan vivahtava. Vatsapuolella väri on yleensä vaaleampaa, usein valkoista.

Turkki on kaksiosainen: pinnassa ovat peitinkarvat, ihoa vasten on aluskarva eli pohjavilla. Peitinkarva suojaa sateilta ja lialta, pohjavilla eristää ja lämmittää. Pohjois-Amerikan susilla on pääsääntöisesti pidempi ja kutrikkaampi peitinkarva, kuin Euraasian susilla.

Susilla on talvi- ja kesäturkki. Talviturkissa on päällä peitinkarvaa, jolla pituutta hieman alle 13 cm eli viitisen tuumaa. Pohjavillan paksuus 6-7 cm eli lähes kaksi ja puoli tuumaa. Mitä pohjoisemmassa susi elää, sitä tuuhakampi talviturkki sillä on. Kesäturkkiin siirtyessään susi hankaa itseään puuta tms. vasten, jolloinka pohjavilla tukkoina irtoaa. Naaraat pyrkivät pitämään talviturkkinsa uroksia pidempään. Vanhenevilla susilla turkin väri saa enemmän harmaata sävyä. Häntä roikkuu usein suorana alas. Häntä on tärkeä väline susien keskinäisessä viestinnässä.

Erottaminen koirasta

Suden erottaminen koirasta voi olla tietyissä olosuhteissa vaikeaa. Koirasta poiketen suden häntä riippuu yleensä suorana ja silmät ovat vinot.

Suden uloste

Suden uloste poikkeaa koiran ulosteesta: suden uloste on tumma ja haisee voimakkaasti. Suden ulosteet ovat pötkömäisiä (paksuus 2,5-3 cm) ja erittäin voimakkaan hajuisia. Hajun voi erottaa esim. metsäautotiellä kymmenien metrien päähän. Ulosteessa on yleensä karvoja ja luunpaloja. Ulosteen tumma väri selittyy liharavinnon sisältämällä verellä.

Varvasastujan tassut ja jäljet

Susi on varvasastuja. Varvasastunta tekee siitä ketterän, mikä on tärkeää silloin, kun käydään suurikokoisen saaliseläimen kimppuun. Suden jäljet muistuttavat suuren koiran jälkiä. Ison koiran ja suden jälkiä on erittäin vaikea erottaa toisistaan. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaampia. Niinpä koiraeläimille tyypillisesti suden etukäpälän jäljet (10-11 cm) ovat suuremmat kuin takatassun (9-10 cm). Suden jälkiä mitatessa kynsiä ei oteta mittaukseen mukaan.

Susi Canis lupus Tassunjäljet

Varpaat

Sudella on takajalassaan neljä varvasta ja etujalassa viisi. Suden etujaloissa viides varvas (vastaa peukaloa) on surkastunut kannukseksi - ja siinä on kannuskynsi. Raajan sisäpuolella, maanpinnan yläpuolella sijaitsevaa surkastunutta varvasta kutsutaan kannukseksi. Siinä voi olla yksi taikka kaksi kynttä. Sudella kannuskynsiä etujalassa on yksi. Kannukset voivat olla sudelle tärkeitä hankalassa maastossa liikuttaessa ja vaikkapa kiivetessä.

Kirsu ja korvat

Sudella on musta, taikka tumma kirsu ja pienet ulokkeet, esim. korvat, ettei lämmönhukka olisi liian suuri.

Susi Canis lupus Aistit

Ikä

Sudet voivat saavuttaa luonnossa 13 vuoden iän - tarhassa 15. Meillä on tavattu luonnosta vanhimpana 11 vuotta vanha yksilö Lieksassa vuonna 1997. Tavallisin saavutettu ikä on 5 - 6 vuotta.

Susi Canis lupus Lisääntyminen

Kojootti ja susi

Susi ja kojootti. Museossa esillä olevien täytettyjen suden ja kojootin kokoerot näkyvät tässä kuvassa hyvin.

Lähteet
Erkki Pulliaisen kirjat
Norberg, H., Kojola, I. & Härkönen, S. 2010: Petovahinkojen tunnistamisopas - Metsästäjäin Keskusjärjestö, Keski-Suomen Painotuote Oy, Äänekoski.


Erämaan symboli

"Susi on erämaan symboli. Erämaa ilman sutta ei ole todellinen erämaa".

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sudesta ja kojootista Copyright Travis S.
*Kuvat susistaCopyright ucumari


Suden vaarallisuudesta ja vahingoista

Susi Canis lupus Suden vaarallisuudesta
Susi Canis lupus Suurpetojen ja suden aiheuttamista vahingoista
Susi Canis lupus Suden aiheuttamista lammasvahingoista
Susi Canis lupus Sudenpurema on hoidettava palavilla luilla - ei enää paloviinalla taikka kusella
Susi
Susi (Canis lupus)

Tiivis tietopaketti - kertaus on opintojen äiti

Susi on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs. Se on lihaa syövä petoeläin. Suden ruumiilla on pituutta 90 - 140 cm. Hartiakorkeus on yli puoli metriä ja voi olla enimmillään jopa 80 - 90 cm. Vinosti alaspäin riippuvan, tuuhean hännän pituus on 30 - 50 cm, kärkikarvoineen enimmillään 65 cm. Susilla on talvi- ja kesäturkki. Talviturkissa on päällä peitinkarvaa, jolla on pituutta hieman alle 13 cm eli viitisen tuumaa. Pohjavillan paksuus on 6 - 7 cm eli lähes kaksi ja puoli tuumaa.

Turkin väri voi vaihdella huomattavasti: harmaasta harmaanruskeaan, punertavan kellanruskeasta likaisenkellertävään ja valkoisesta mustaan. Turkissa voi olla runsas värien kirjo taikka se voi olla yksivärinen, valkoinen taikka musta. Suomessa suden yleisväri on kellertävänharmaa - mustaa peitinkarvaa esiintyy etuselässä, hartioissa ja hännän kärjessä. Vatsapuoli on vaaleampi. Jalkojen pohjaväri on harmaa, etujalkojen etupuolella voi olla musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran vuodenaikojenkin mukaan ja erityisesti kesäturkki on punertavampi tai ruosteenruskeaan vivahtava. Vatsapuolella väri on yleensä vaaleampaa, usein valkoista.

Suomessa eräässä painotutkimuksessa saatiin naarassusien keskipainoksi 32 kg ja urossusien keskipainoksi 40 kg. Suomessakin on tavattu luonnossa urossusia, joiden paino on ollut yli 50 kg. Painavimmat sudet voivat painaa jopa yli 70 kg. Suden pää on iso ja sen kuono on terävä. Suden kallo on erityisen pitkä - tarjoten hyvät edellytykset mainiolle hajuaistille.

Suden korvat ovat pystyt ja kaikenkaikkiaan susi muistuttaa pystykorvaista koiraa. Korvien pituus on 10,5 - 12 cm. Sudella on musta, taikka tumma kirsu ja pienet ulokkeet, esim. korvat, ettei lämmönhukka olisi liian suuri. Suden erottaminen koirasta ei aina ole helppoa, mutta sudella häntä usein riippuu suorana ja sen silmät ovat vinot.

Suden silmien väri vaihtelee ruskean eri sävyistä aina keltaiseen ja oranssiin asti. Liikkeen susi erottaa hyvin - mutta liikkumattoman kohteen havaitsemisessa sillä lienee näköaistinsa kanssa jo jonkinlaisia vaikeuksia. Mitä ilmeisimmin susi koiran lailla kuulee korkeampia ääniä, kuin ihminen.

Suden jäljet muistuttavat suuren koiran jälkiä. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaampia. Niinpä koiraeläimille tyypillisesti suden etukäpälän jäljet (10-11 cm) ovat suuremmat kuin takatassun (9 - 10 cm). Sudella on takajalassaan neljä varvasta ja etujalassa viisi. Susi on varvasastuja.
Susi on laumaeläin. Susi on hyvin sosiaalinen ja viisas eläin - jolle mieluinen ja luonnollinen elintapa on muodostaa lauma. Laumassa susilla on tarkka arvojärjestys - vanhemmat sudet ovat arvoasteikossa ylimpänä. Laumaa voi johtaa joko johtajauros taikka - naaras. Johtajaparia laumassa kutsutaan alfa-pariksi ja pääsääntöisesti vain tämä pari lisääntyy laumassa. Susilauma on tavallisesti perheyhteisö, joka muodostuu johtavasta susiparista (alfapari), niitten eri-ikäisistä jälkeläisistä ja muutamista tulokassusista. Suomessa susien laumakoko on keskimäärin seitsemän yksilöä, suurimmissa laumoissa on ollut 12 - 13 sutta. Suurin tunnettu susilauma luonnossa on tavattu Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa - siinä oli 32 hukkaa.

Sudet elävät omalla alueellaan, reviirillään. Susilauman elinpiiri eli reviiri vaihtelee kooltaan hyvin suuresti, riippuen ravinnon saannista ja susilauman koosta. Maassamme 700 - 900 neliökilometriä on reviirin vuotuinen keskikoko.

Yksinäiset sudet ovat tavallisesti laumasta karkotettuja vanhoja yksilöitä. Tai sitten nuoria 1 - 5 vuoden ikäisiä synnyinlaumansa jättäneitä susia, jotka pyrkivät muodostamaan uuden, oman laumansa. Yksinään elelevien reviirittömien susien osuus kannasta Suomessa on noin 15 - 25 %. Vaikka susien kohdalla korostetaan sitä, että ne ovat laumaeläimiä - niin kuitenkaan ihan kaikki sudet eivät sitä selväpiirteisesti ole. Susipari voi elellä myös omissa oloissaan, ilman muiden, vanhempien susien seuraa.

Sudet ulvovat. Ulvomisellaan sudet viestivät toisilleen monenlaisia asioita, se voi olla merkki saalistamaan lähdöstä tai siten voidaan lauma kutsua koolle - ja etenkin muille laumoille se on varoitus: tämä on meidän aluettamme ja tänne ei ole tulemista! Sudet kommunikoivat monin muinkin tavoin, kuten eleillä, ilmeillä ja hajumerkeillä, ulvonta on vain yksi viestitysmuoto.

Susi liikkuu tavallisesti noin 8 km:n tuntinopeudella - yhden päivän aikana se voi tehdä taivalta jopa 70 km. Nuoret yksilöt kulkevat pitkiä matkoja ja ne voivat päätyä satojen kilometrien päähän synnyinreviiriltään. Maailman pisimmän tiedossa olevan matkan teki Etelä-Norjassa vuonna 2003 GPS-pannoitettu susi, joka vaelsi linnuntietä 1100 km päätyen Suomeen Saariselän alueelle vuonna 2005. Suden huippunopeus voi olla noin 70 kilometriä tunnissa.

Raateluhampaat ovat pitemmät ja kookkaammat kuin koiralla. Suden yläleuan raateluhampailla voi olla pituutta noin 23 - 25 mm ja alaleuan hampailla vieläkin enemmän, jopa hieman yli 30 mm. Sudella on 42 hammasta - 20 hammasta yläleuassa ja 22 alaleuassa. Suden ruokavalioon kuuluvat sekä suuremmat että pienemmät nisäkkäät - aina sen mukaan, miten ravintoa on tarjolla ja mikä vuodenaika on meneillään. Suden tärkeimmän talviriistan meillä muodostavat hirvet, metsäpeurat ja porot. Suden ulosteet ovat pötkömäisiä (paksuus 2,5 - 3 cm) ja erittäin voimakkaan hajuisia. Hajun voi erottaa esim. metsäautotiellä kymmenien metrien päähän.

Sukukypsäksi susi tulee toisena taikka kolmantena elinvuonnaan, kun elinkuukausia on takana noin 22. Suden kantoaika on 60 - 63 vrk. Susi saa keväällä tai pikemminkin alkukesästä: toukokuussa taikka kesäkuun alussa pentueen. Pentuja on suomalaisissa susipentueissa keskimäärin 4,4 - pienimmissä kaksi ja suurimmissa kahdeksan. Sudenpentujen syntymäpaino on 0,5 kg. Sudet elävät yhtä vanhoiksi, kuin pitkäikäisimmät koirat - noin 15-vuotiaiksi. Meillä on tavattu luonnosta vanhimpana 11 vuotta vanha yksilö Lieksassa vuonna 1997.
*** tunturisusi.com linkit ***