Kristoffer Kolumbus (1451-1506) , italiaksi Cristoforo Colombo, espanjaksi Cristóbal Colón, latinaksi Christophorus Columbus ja tästä johdettuna monilla kielillä, kuten englanniksi Christopher Columbus - genovalaissyntyinen tutkimusmatkailija, joka vuonna 1492 saapui Amerikkaan ja sai kunnian Amerikan löytämisestä, vaikka viikingit olivat käyneet siellä jo satoja vuosia aiemmin. Tiedot Kolumbuksen lapsuus- ja nuoruusvuosista ovat niukkoja. Hänen syntymäpaikastaankin on kiistelty ja useat seudut olisivat halunneet itselleen tämän kunnian. Hänen genovalainen syntyperänsä lienee kuitenkin varma. Hän itse sanoo kirjoituksissaan aina itseään genovalaiseksi, vaikka ei nimenomaisesti milloinkaan mainitsekaan syntymäpaikkaansa. Vuonna 1476 Kolumbus ilmeisesti joutui haaksirikkoon, mahdollisesti meritaistelun seurauksena, Portugalin rannikon edustalla. Hän asettui sen jälkeen asumaan Portugaliin, missä toimi merimiehenä sekä genovalaisten kauppahuoneiden edustajana tehden pitkiä merimatkoja sekä pohjoiseen, Brittein saarille ja ehkä kauemmaksikin - että myös etelään Afrikan rannikolle. Näin merenkulku kävi hänelle jo nuorena tutuksi ja hän koki Atlantin tuuliolosuhteet - pasaatituulet etelässä ja länsituulet pohjoisessa. Kolumbus lienee toiminut nuoruudessaan myös kartanpiirtäjänä Lissabonissa yhdessä nuoremman veljensä Bartolomeon kanssa, joka oli hänen luotettavin ystävänsä läpi elämän. Hyvä kartanpiirtämistaito ja kyky lukea karttoja oli hänen tulevien tehtäviensä kannalta tärkeä avu. Kolumbus, joka uskoi että Maa on pyöreä ja että vain Atlantin valtameri erottaa Euroopan Itä-Aasiasta, tarjoutui etsimään Portugalin Juhana II:lle meritien itämaille purjehtimalla länteen. Kun tämä ei kiinnostunut asiasta, hän teki ehdotuksensa Espanjan Ferdinandille ja Isabellalle vuonna 1484, ja he suostuivat, oltuaan aluksi oppineiden neuvoston mukaisesti kielteisiä, lopulta tukemaan häntä. Usein luullaan, että vain Kolumbus, päinvastoin kuin useimmat muut, uskoi että Maa on pallon muotoinen ja täten sen ympäri purjehtiminen on mahdollista. Näinhän asia ei tietenkään ollut, vaan kaikki oppia saaneet ihmiset tiesivät Kolumbuksen aikana, että Maa on pallo. Etenkin sen tiesivät kaikki merimiehet, joille merenpinnan kaarevuus oli jokapäiväinen havainto. Se, mitä ei tiedetty, oli maapallon koko - eikä sitä, että kuinka paljon siitä oli merta ja kuinka paljon maata. Kolumbuskin arvioi maapallon koon liian pieneksi. Elokuun 3. pnä vuonna 1492 Kolumbuksen alukset Santa Maria, Pinta ja Niña lähtivät matkaansa Palosista ja saapuivat Bahamasaariin kuuluvalle Watlinginsaarelle lokakuun 12. päivänä. Kolumbus jatkoi matkaansa edelleen Kuuban pohjoisrannikolle ja kuvitteli saapuneensa Aasian mantereelle. Sen jälkeen hän nousi maihin saarella, jota hän luuli Zipanguksi eli Japaniksi ja antoi sille nimeksi Hispaniola. Kun Kolumbus palasi matkaltaan, hänet otettiin vastaan ennennäkemättömin kunnianosoituksin. Vuonna 1493 hän lähti uudelleen matkaan komennossaan 17 alusta, jotka veivät siirtolaisia Hispaniolaan.Tällä matkalla hän löysi Dominican, Puerto Ricon ja Jamaikan. Kolmannella matkalla vuonna 1498 hän löysi Trinidanin. Neljännellä matkallaan vuosina 1502-1504 hän tutki Hondurasin ja Panaman välistä aluetta Keski-Amerikassa kuvitellen olevansa koko ajan Aasiassa. Maailmankuuluisuudestaan huolimatta Kolumbuksen kasvot ovat tuntemattomat. Kaikki hänen muotokuvansa on maalattu hänen kuolemansa jälkeen ja useimmat niistä ovat puhtaan mielikuvituksen tuotetta. Chicagossa vuonna 1893 järjestetyssä näyttelyssä oli esillä 71 Kolumbuksen muotokuvaa. Kuvia tutkimaan perustettiin erityinen työryhmä, mutta se ei löytänyt yhdestäkään perusteita yhdennäköisyydelle todellisen henkilöhahmon kanssa. Kuvassa yllä Sebastiano del Piombon muotokuva ja näkemys Kolumbuksesta - maalattu 13 vuotta Kolumbuksen kuoleman jälkeen. Siihen aikaan, kun Kolumbus oli vielä lapsi, purjehdittiin Portugalista jo säännöllisesti Azoreille. Siellä oltiin jo kaukana mantereesta ja keskellä valtamerta. Kristoffer Kolumbus ei tänä päivänä nauti kaikkien amerikkalaisten suosiota. Etenkin Latinalaisessa Amerikassa Kolumbukseen liittyvät juhlapäivät otetaan vastaan protestein. Jyrkimmät eleet "Amerikan löytäjää" vastaan vaikkapa Hondurasissa sisältävät tapahtuman, jossa intiaanit teloittavat symbolisesti Kolumbuksen. Paraguayssa alkuasukkaat vaativat takaisin muinaisia maitaan. Amerikan alkuperäiskansat korostavat, että vuonna 1492 Uuteen maailmaan saapunut Kolumbus toi mukanaan kansanmurhan. Mielenosoituksissa vaaditaan, että Espanja esittää julkisen anteeksipyynnön eteläiseen Amerikkaan tuomastaan tuhosta. Eurooppalaiset toivat mukanaan Uuteen maailmaan myös arkkitehtuurinsa. Kuvassa on ensimmäinen espanjalainen kirkko, Basilica Menor, Uudessa maailmassa - rakennettu vuosina 1521 -1540. Katedraali sijaitsee Dominikaanisen tasavallan pääkaupungissa, Santo Domingossa, jonka Kolumbuksen veli Bartolomeus perusti vuonna 1496. Tämä kaupunki on vanhin eurooppalaisten yhtäjaksoisesti asuttama alue Amerikan mantereella. Kaupungin nimi tulee Kolumbuksen isän nimestä. Myös Kolumbuksen poika Diego toimi korkeassa virassa tässä kaupungissa, joten kaupunki oli hyvällä syyllä aikoinaan Kolumbuksen suvun ikioma "perheyritys". Kristityt Hispaniolassa! Kolumbuksen ja kristittyjen tulo Uuteen maailmaan tiesi yleensä paikallisille asukkaille, intiaaneille, kärsimystä, tuhoa ja kuolemaa. Kristittyjen tuloa Hispaniolaan kuvaa aikalainen, piispa Bartolomé de las Casas seuraavasti: "Hispaniolan saari oli ensimmäinen johon kristityt tulivat ja jossa he heti alkoivat hävittää ja tuhota näitä ihmisiä ja kyliä. Kristityt alkoivat ottaa itselleen intiaaninaisia ja -lapsia palvelijoikseen käyttääkseen heitä hyväkseen. Espanjalaiset söivät intiaanien ruuat, jotka nämä työllään ja hiellään hankkivat eivätkä suinkaan tyytyneet siihen minkä intiaanit heille vapaaehtoisesti antoivat, jokainen parhaan kykynsä mukaan, mikä aina on melko vähän, sillä intiaaneilla on yleensä vain kaikkein välttämättömin. Espanjalainen syö ja hävittää yhdessä päivässä yhtä paljon kuin kolme kymmenhenkistä taloa alkuasukkaita kuukaudessa. Kristittyjen monien kataluuksien, väkivaltaisuuksien ja kiusanteon jälkeen intiaanit alkoivat ymmärtää. etteivät nuo miehet olleetkaan tulleet taivaasta. Jotkut piilottivat ruokansa, toiset taas naisensa ja lapsensa, toiset taas pakenivat vuorille pysytelläkseen erossa kovaluontoisista espanjalaisista. Kristityt löivät ja hakkasivat heitä kepeillä. Liiallisuudet menivät jopa niin pitkälle, että eräs krsititty kapteeni raiskasi väkisin saaren suurimman päällikön vaimon... ...espanjalaiset tunkeutuivat kyliin eivätkä jättäneet rauhaan lapsia, vanhuksia eikä raskaina olevia tai jo synnyttäneitä naisia, joilta he viilsivät vatsat auki ja sitten leikkelivät kappaleiksi, ikään kuin olisivat tunkeutuneet lauhkeiden karitsojen tarhaan. He löivät vetoa siitä kuka pystyisi viiltämään intiaanin auki yhdellä ainoalla veitsen viillolla tai kuka leikkaisi jonkun pään poikki tai kuka viiltäisi sisälmykset ulos. He kiskoivat lapset äitiensä rinnoilta ja heittivät ne kallioille. Jotkut he taas heittivät äiteineen jokiin, toiset lapset taas tapettiin yhdessä äitien kanssa, ja kaikki tämä toisten katsellessa. He tekivät korkeita rovioita ja polttivat tulella intiaanit aina kolmetoista kerrallaan meidän Vapahtajamme ja kahdentoisa apostolin kunniaksi. Toisten vartaloihin taas sidottiin olkia ja sitten heidät tuikattiin tuleen...korkeat heimopäälliköt tapettiin yleensä näin: rovion päälle rakennettiin ritilä, johon intiaanit sidottiin ja sitten sytytettiin alle "mieto" tuli kunnes heidän henkensä vähitellen lähti tuskanhuutojen ja kärsimysten myötä. Minä näin kerran ritilällä poltettavan neljä tai viisi heimopäällikköä ja koska he huusivat kauheasti, espanjalainen kapteeni alkoi sääliä heitä - tai sitten he vain häiritsivät kapteenin unta, ja siksi kapteeni käski kuristuttaa heidät. Mutta pyöveliäkin pahempi vartija ei halunnutkaan kuristaa heitä, vaan pani intiaanien suuhun puukappaleet niin, että he eivät voineet kirkua ja poltti sitten heidät juuri niin hitaasti kuin halusi. Ja kun intiaanit tämän kauheuden nähdessään yrittivät paeta vuorille, kasvattivat espanjalaiset vinttikoiria, jotka juoksivat kiinni pakenijat ja repivät nämä kappaleiksi yhdessä hetkessä, hyökkäsivät päälle ja söivät suihinsa kuin porsaan..." (El Camino Real - Kuninkaallisella tiellä). Kronologia 1451 Cristoforos Kolumbus syntyy Genovassa (tai isoisänsä talossa Quintossa). Isä on villakankuri Domenico Colombo, äiti Susanna Fontanarossa. 1466 Näinä vuosina Kolumbus joutuu ensimmäisen kerran tekemisiin merenkulun kanssa. Hän purjehtii lyhyitä matkoja rannikkoa myöten, todennäköisesti Savonasta, jonne hänen isänsä on muuttanut. 1479 Kolumbus vihitään Porto Santon saaren kuvernöörin tyttären, Felipa Moniz Perestrellon kanssa. Aviopari asuukin jonkin aikaa saarella. 1480 Kolumbuksen esikoinen Diego syntyy. Vaimo Felipa kuolee pian tämän jälkeen, ehkä jo lapsivuoteeseen. 1483 tai 1484 Kolumbus esittelee Portugalin kuninkaalle suunnitelmansa etsiä meritie Intiaan purjehtimalla länteen päin. 1485 Leskeksi jäänyt Kolumbus muuttaa poikansa Diegon kanssa Espanjan puolelle, Etelä-Kastiliaan. Hän asuu mm. La Rabidan luostarissa Palosissa sekä Sevillassa ja Córdobassa. Täällä Kolumbus tutustuu Beatriz Enriques de Haranaan. 1486 Kastilian kuningatar Isabella ja Ferdinand Aragonialainen ottavat vastaan Kolumbuksen. Erityiselle oppineiden neuvostolle annetaan tehtäväksi antaa arvio genovalaisen suunnitelmasta. Seuraavan vuoden elokuussa Espanjan hallitsijat ilmoittavat Kolumbukselle neuvoston kielteisen päätöksen. 1488 Beatriz Enriques de Harana, jota Kolumbus ei ole ottanut eikä ota vaimokseen, synnyttää Kolumbuksen toisen pojan, joka saa nimen Fernando (esp. myös Hernando). Fernandosta tulee aikanaan oppinut mies ja isänsä elämäkerran kirjoittaja - hän on mukana isänsä neljännellä matkalla. 1492 Löytöretken toteutumisen vuosi - Isabella ja Ferdinand hyväksyvät Kolumbuksen esityksen meritien etsimisestä Intiaan. 22. päivänä toukokuuta Kolumbus saapuu Palosiin valvomaan retkikunnan varustelutöitä. 3. päivänä elokuuta lähtee Palosin satamasta kolme laivaa, Santa Maria, Pinta ja Niña, kohti Kanarian saaria. Syyskuun 8. päivänä retkikunta jättää Gomeran saaren taakseen ja lähtee ylittämään valtamerta. 12. päivänä lokakuuta Kolumbus nousee maihin pienelle saarelle, jota sen alkuasukkaat kutsuvat nimellä Guanahani ja jonka hän nimeää San Salvadoriksi. Kolumbus luulee tulleensa Intiaan ja alkuasukkaat ovat hänelle siten intialaisia, "Indians", eli intiaaneja. Guanahani, joka nykyisinkin tunnetaan nimellä San Salvador. Vuoteen 1926 saakka tämä pieni Bahamasaariin kuuluva saari oli nimeltään Watling's Island. (Kartalla saari on nimensä San Salvador vasemmalla puolella). Kuuba löydetään 27. lokakuuta ja Haiti (silloin La Isla Española eli Hispaniola) joulukuun 6. päivänä. Kaksi viikkoa myöhemmin, jouluyönä 25.12. lippulaiva Santa Maria haaksirikkoutuu Hispaniolan rannikolla. Tämän seurauksena rakennetaan siirtokunta, La Navidad, jonne osa miehistöstä jää ensimmäisinä siirtolaisina Uudessa maailmassa. 1493 Tammikuun 16. päivänä Kolumbus lähtee paluumatkalle karaveli Ninalla. 4. päivänä maaliskuuta saavutaan Tejojoen suulle ja 15.3. alus ankkuroituu Palosin satamaan. Huhtikuussa hallitsijapari ottaa Kolumbuksen vastaan juhlallisin menoin Barcelonassa. Vielä samana vuonna Kolumbus lähtee uudelleen matkaan yli Atlantin mukanaan 17 aluksen laivasto. Lähdettyään Cádizista syyskuun 25. päivänä hän saapuu Dominicalle 3. päivänä marraskuuta. Guadalupe, Pienet Antillit sekä Puerto Rico löydetään. La Navidad löytyy tuhoutuneena ja kaikki sinne jääneet 39 espanjalaista ovat kuolleet. 1494 Tammikuussa Kolumbus perustaa Hispaniolalle toisen siirtokunnan ja lähtee sitten tutkimaan Kuuban etelärannikkoa, löytäen Jamaikan. 1495 Kolumbus palaa Espanjaan toiselta matkaltaan, rantautuen Cádiziin kesäkuun 11. päivänä. Hän on ylittänyt Atlantin kahdella laivalla, Ninalla - sekä ensimmäisellä espanjalaisten uudessa maailmassa rakentamalla aluksella, nimeltään India. 1498 Kolumbus lähtee kolmannelle matkalleen toukokuun 30. päivänä, aloittaen valtameren ylityksen Kap Verden saarilta. Hän löytää ensiksi Trinidadin ja nousee sitten maihin Etelä-Amerikan mantereen rannikolla, nykyisessä Venezuelassa sijaitsevalla Parianlahdella. 1500 Francisco de Bobadilla, Espanjan hallitsijaparin lähettiläs, saapuu Hispaniolalle tutkimaan saaren hallintoa. Hän vangitsee varakuninkaana ja kuvernöörinä toimineen Kolumbuksen ja lähettää tämän takaisin Espanjaan. Kolumbus saapuu lokakuussa kahleissa Cádiziin. 1502 Kolumbus lähtee Sevillasta huhtikuun 3. päivänä neljännelle ja viimeiselle matkalleen yli Atlantin. 1504 Kolumbus aloittaa syyskuun 12. päivänä Hispaniolalta paluumatkan kohti Espanjaa, jonne hän saapuu sairaana ja pettyneenä marraskuun 7. päivänä. 1506 Kolumbus kuolee Valladolidissa toukokuun 20. päivänä - huolien painamana ja kihdin runtelemana, kuten Fernando isänsä kuolinsyistä toteaa. Kuollessaan Kolumbus ei tiedä löytäneensä Amerikan. Logossa ylhäällä Kristoffer Kolumbus. Löytöretkeilijöiden kuvat näillä sivuilla Public domain. Kuva katedraalista Doug Navarick - Designed for resolution 1024x768 - Best viewed with IE 5 or higher -