Menu
Susisivut
Susi (Canis lupus)

Vanha eläinkirja kuvailee suden elämää näin: "Susi asustaa synkissä, tiheissä metsissä, louhikkoisissa vuoristoissa tai rämesoilla. Se välttää yleensä ihmistä, mutta käy kuitenkin asutuilla seuduillakin ruokailumatkoilla. Päiväsaikaan susi pysyttelee tavallisesti hiljaa piilopaikassaan, mutta voi aloittaa vaelluksensa jo varhain iltapäivällä, jos tuntee olonsa turvalliseksi. Viimeistään hämärän tullessa se lähtee etsimään saalista. Susi on luonteeltaan kulkuri. Siksi se vaeltaa yhdessä yössä pitkiäkin matkoja, ainaisesti ahnaan suursyömärin tapaan saalista etsien."

Susi Canis lupus

Susi jolkottaa
Siperianhuskyvaljakko
Koira ja koirasusi
Koira
Koirasusi

Siperianhusky.net
Sudet netissä
Luonto-Liiton susiryhmä
Suurpedot.fi
WWF Susi

Susipentu
Susipentu

Valkoinen arktinen susi


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Tambako the Jaguar

SUSIUUTISIA 2004


Tällä sivulla uutiset vuodelta 2004. Sanomalehti Kaleva on antanut tietyin, tarkoin ehdoin ja edellytyksin, luvan lainata tässä yhteydessä susiuutisiaan. Samoin, sanomalehti Kainuun Sanomat on antanut luvan lainata susiuutisiaan.

SAIRAS SUSI AMMUTTIIN ENONKOSKELLA (21.12.2004)
NAARASSUSI AMMUTTIIN NURMEKSESSA (18.12.2004)
IDAHOSSA SUSIEN SALAKAATAJISTA SUURET VIHJEPALKKIOT (16.12.2004)
MAAILMANLAAJUINEN TUTKIMUS OSOITTAA, ETTÄ PETOELÄIMISTÄ EI OLE MERKITTÄVÄÄ HAITTAA (15.12.2004)
TIEDE-LEHDEN LUPU-SUSI ON KUOLLUT (3.12.2004)
KAINUUN RIISTANHOITOPIIRISSÄ HARJOITETAAN LAITONTA JA OMAVALTAISTA SUSIPOLITIIKKAA (19.11.2004)
PANTASUSI IGOR AMMUTTIIN KUHMOSSA (18.11.2004)
METSÄSTÄJÄT ODOTTAVAT KARJALASSA SUSIJAHTIIN PÄÄSYÄ (11.11.2004)
KAINUUN LUONNONSUOJELUPIIIRIN MUKAAN PERUSTELUT SUSILUPIEN MYÖNTÄMISELLE RIITTÄMÄTTÖMIÄ KAINUUSSA (28.10.2004)
SUSIEMME SALAKAADOT SAAVAT JATKUA RAUHASSA! (29.10.2004)
LUONTOLIITTO TUOMITSEE KAINUUN SUSIJAHDIT (29.10.2004)
KAINUUN ETELÄOSIIN VIISI SUDEN KAATOLUPAA (28.10.2004)
SUDENPYYNTILUPIEN LISÄYS EI OLE RATKAISU PETOVAHINKOJEN ESTÄMISEEN (12.10.2004)
SUSIPELKOA YLÄ-KARJALASSA (11.10.2004)
ENNÄTYSMÄÄRÄ SUSIA KAATUU KULUVANA METSÄSTYSVUOTENA! (24.8.2004)
SUURPETOIHIN KOHDISTUVIIN METSÄSTYSRIKOKSIIN SUHTAUDUTTAVA VAKAVAMMIN (14.9.2004)
SUURPETOTIETOKESKUS KUHMOON KESÄLLÄ 2005 (1.9.2004)
SUDEN SALAKAATO IDAHOSSA TULI MAKSAMAAN YLI 20 000 DOLLARIA (5.8.2004)
JANUS-SUSI KÄVÄISI ESPOOSSA (21.7.2004)
SUSIKANTA KASVUSSA RUOKOLAHDELLA (15.7.2004)
SUSIEMME MÄÄRÄ VUODEN 2003 LOPUSSA (16.6.2004)
PETOKESKUSTELUA (27.5.2004)
HOITOSUUNNITELMA ESILLÄ SOTKAMOSSA (12.5.2004)
SOTKAMOLAISMIES TUNNUSTI TAPPANEENSA KOLME SUTTA (10.5.2004)
SUDEN HOITOSUUNNITELMAA LAADITAAN (29.4.2004)
VENÄJÄN KARJALASSA SUDET TAPETAAN (29.4.2004)
PETOELÄINTEN SALAMETSÄSTYS ON EKOTERRORISMIA (27.4.2004)
PASTORI, KANSANEDUSTAJA OINONEN VAATII SUURPETOJEN VAPAATA METSÄSTYSOIKEUTTA (15.4.2004)
POLIISI TUTKII KAINUUN SUSIEN SALAKAATOJA (23.3.2004)
RANUAN ELÄINPUISTON SUDET TAPETTIIN! (23.3.2004)
NORJA HYVÄKSYY ALUEELLEEN VAIN 40 SUTTA! (23.3.2004)
SUURPEDOT VÄLTTÄVÄT ASUTUSTA (13.3.2004)
LUONNONSUOJELIJAT VAATIVAT KRISTIINANKAUPUNGIN SUSIJAHDIN TUTKINTAA (5.3.2004)
KUHMOSSA TÄLLÄ HETKELLÄ SEITSEMÄN SUTTA (3.3.2004)
KAINUUN RIISTANHOITOPIIRI RIKKOO TIETOISESTI SUDENSUOJELUMÄÄRÄYKSIÄ (3.3.2004)
RANUAN ELÄINPUISTOSTA KARANNUT SUSI AMMUTTIIN (26.2.2004)
AUTON TÖNÄISEMÄKSI JÄÄNYT SUSI AMMUTTIIN LIEKSASSA (11.2.2004)
KRISTIINANKAUPUNGISSA JAHDATAAN SUTTA! (11.2.2004)
KENEN ETUA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ AJAA SUSIPOLITIIKALLAAN? (11.2.2004)
PORONHOITOALUEEN RAJAA OLISI SIIRRETTÄVÄ POHJOISEMMAKSI (8.2.2004)
TOHMAJÄRVEN SUSISEMINAARI (4.2.2004)
SUOMI SAAMASSA HAASTEEN EY-TUOMIOISTUIMEEN SUDEN SUOJELUN LAIMINLYÖNNISTÄ (3.2.2004)
SUSIA PANNOITETTU TÄHÄN MENNESSÄ 48 (3.2.2004)
SUDET LIIKKUVAT KOTKAN SUUNNALLA (29.1.2004)
SUOMESSA OMIA SUSIA VAIN 60 - 80 (23.1.2004)
NAARASSUSI KAADETTIIN PUOLANGAN JOUKOKYLÄSSÄ (19.1.2004)
ENTINEN POROMIES ARVOSTELEE POROMIESTEN VÄITTEITÄ SUURISTA PETOVAHINGOISTA (14.1.2004)
PANTASUSI MISKA LÖYTYI! (10.1.2004)
SUSI LÖYTYI TIELTÄ YLIAJETTUNA IISALMESSA (2.1.2004)



MINÄKÖ UUTISISSA!

SUSIKANTA KASVUSSA RUOKOLAHDELLA

Susikanta on kasvussa Ruokolahdella, jossa susia arvioidaan liikkuvan jo kolmisenkymmentä. Alueen petoyhdysmies Antti Marjakangas on tehnyt havaintoja parista runsaan kymmenen yksilön susilaumasta Pohja-Lankilan ja Jukajärven alueella. Ajoteillä ja talojen läheisyydessä on kierrellyt yksinäinen, ilmeisesti laumasta häädön saanut hukka.

"Se on ulvonut öisin tuossa meidän talon nurkalla, parin sadan metrin päässä pihasta. Koirat menivät ulvonnasta hyvin hiljaisiksi ja ryömivät koppeihinsa", Pohja-Lankilan kylässä asuva Marjakangas kertoo.

Hänen mukaansa yksinäinen kookas susi kiertää omaa laajaa reittiään kunnan alueella. Sen on nähty istuskelevan keskellä päivää jopa ajotiellä, mutta puikkivan liikennettä pakoon. "Jälki on leveä eli tuommoinen 11,5 senttiä, mutta arka se on, väistää nopeasti. Ilmeisesti se on erakoitunut, potkittu pois porukasta vanhuuttaan", Marjakangas arvioi.

Susilaumoissa on runsaasti pentuja, joten lisääntyminen on tapahtunut Ruokolahdella luontaisesti, muualta muuttaneista kanta ei ole karttunut. Suurempaa vahinkoa sudet eivät ole toistaiseksi aiheuttaneet, pelkoa kylläkin.

"Onhan se hälyyttävää, jos susi liikkuu asuntojen läheisyydessä, pari koiraa täältä on ilmeisesti suden suuhun hävinnyt", Marjakangas päättelee. Hänen mukaansa varsinkin sairas susi on arvaamaton. Ruokolahdella on aiemmin häiriköinyt syyhypunkin sairastuttama susi.

Ruokolahden kunta on jo pitempään järjestänyt koululaisille kyytejä lasten ja petoeläinten kohtaamisen välttämiseksi. Marjakankaan mukaan erakkosuden reitti kulkee Pohja-Lankilan koulun ohi. (Kaleva.plus 15.7.2004)

JANUS KÄVÄISI ESPOOSSA

Sotkamon Rautavaaran laumasta lähtöisin oleva susi on käynyt vaelluksellaan Espoossa saakka. Ennen Espoota se raateli ja tappoi lampaita Kirkkonummella. Nyt susi on Hyvinkään seutuvilla matkalla pohjoiseen.

Kyseessä on nuori urossusi Janus, jonka liikkeitä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL seuraa. Januksella on gps-panta kaulassaan. Aikaisemmin seurannassa olleet sudet eivät ole vaeltaneet yhtä pitkälle etelään.

Ihmiset eivät ole sutta havainneet, vaikka se on käyskennellyt esimerkiksi puolentoista kilometrin päässä Espoon tuomiokirkosta. (Helsingin Sanomat/Tunturisuden susipalsta 21.7.2004)

SUDEN SALAKAATO IDAHOSSA TULI MAKSAMAAN YLI 20 000 DOLLARIA

Yhdysvaltain luoteisosassa sijaitsevassa Idahon osavaltiossa kiinni saatu suden salakaataja on tuomittu maksamaan ennätyksellisen suuri korvaus. Robin Shafer ampui hirvimetsällä ollessaan kohdalleen osuneen suden ja Liittovaltion tuomioistuimessa hänen maksettavakseen määrättiin rikoksesta 21 252 $ ja hän menetti määräajaksi metsästyslupansa. Rangaistuksen toivotaan toimivan pelotteena seudun muille salametsästäjille.

WOLF POACHER SENTENCED IN FEDERAL COURT

A Lewiston, Idaho, man pleaded guilty in Federal Court on July 29, 2004, to the killing of a gray wolf. Robin Shafer, after pleading guilty, was sentenced and ordered to serve one year of probation with nationwide revocation of hunting privileges, and to pay $21,252 in civil restitution to the Idaho Department of Fish and Game.

Shafer admitted in court that he had shot and killed the wolf during a 2003 elk hunt near Elk River, Idaho, and that he had taken the tail of the wolf to his Lewiston residence. The wolf, an adult female, was not radio-collared.

The U.S. Fish and Wildlife Service and Idaho Department of Fish and Game began investigating the case in late 2003 after the Department received a tip from a concerned citizen. State and federal investigators conducted an extensive search and found the carcass of what appeared to be a wolf under about four feet of snow near the campsite Shafer had used during the 2003 elk season. The investigators observed that the tail appeared to have been removed from the carcass.

The remains of the wolf were sent to the U. S. Fish and Wildlife Service's National Forensics Lab in Ashland, Oregon, and it was confirmed that the carcass was that of a gray wolf that had been shot. Investigators conducted numerous interviews and found what appeared to be a wolf tail in Shafer's| residence while conducting an interview there. The investigation indicated that the wolf had not been attacking or threatening Shafer when he shot it, and that he had transported the wolf carcass to his camp to show it to others. Shafer was charged in Federal Court with violating the Endangered Species Act, including the killing, possession, and transport of a gray wolf, a threatened species.

U.S. Magistrate Judge Mikel Williams sentenced Shafer in Moscow. Williams said at the sentencing, "Regardless of whether you agree with the law or not, you can not engage in vigilantism." Federal investigators requested that the Court order Shafer to pay the restitution to an Idaho Fish and Game account where it will be used to help offset costs of the state's gray wolf management program.

The U.S. Fish and Wildlife Service is currently arranging payment of a monetary reward to the concerned citizen whose call initiated the investigation. U.S. Fish and Wildlife Service's Law Enforcement Field Supervisor, Craig Tabor, noted, "We hope that this penalty will serve as a deterrent to others who would take the law into their own hands, and we are pleased to have the opportunity to provide funds that will support Idaho's increasing role in wolf management." (http://www.forwolves.org/ralph/wolfrpt.html - Maughan's Wildlife Reports 5.8.2004)

SUURPETOTIETOKESKUS KUHMOON KESÄLLÄ 2005

Suomen suurpedot karhu, susi, ilves ja ahma ovat näyttävästi esillä ensi kesänä avattavassa Kuhmon suurpetotietokeskuksessa. Nykyinen Metsähallituksen Kainuun luontokeskus saa talven aikana 500 neliömetriä lisää tilaa.

Pedot esitellään multimedian keinoin, eläviä tai edes täytettyjä eläimiä ei keskukseen hankita.

Tutkimuksellista yhteistyötä tehdään muun muassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Kostamuksen ystävyyspuiston kanssa. (Kaleva.plus 31.8.2004)

SUURPETOIHIN KOHDISTUVIIN METSÄSTYSRIKOKSIIN SUHTAUDUTTAVA VAKAVAMMIN

Luonto-Liiton Susiryhmän mielestä suurpetojen salametsästykseen on puututtava tiukemmin. Metsästys on Suomessa yleinen ja suosittu harrastus, jolla on myös yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Salametsästystapaukset tulevat harvoin viranomaisten tietoon ja niiden selvittäminen takkuilee. Metsästysrikoksista annetut rangaistukset ovat liian lieviä.

Metsästyslain rikkomuksissa vahingonkärsijöinä ovat useimmiten eläimet, jotka eivät uhreina vaadi lainrikkojille rangaistuksia. Metsästäjien keskinäinen valvonta ei toimi, eivätkä kansalaiset ilmoita tietämiään metsästysrikoksia. Poliisin selvityksen (1) mukaan suurpetojen salakaadoista selvitetään hyvin pieni osa, vain 0 -10%. Koska vahingot eivät kohdistu ihmisiin, metsästysrikoksia ei yleensä pidetä yhteiskunnallisestikaan merkityksellisinä. Esimerkiksi suurpetojen kohdalla tahallisiakin lainrikkomuksia saatetaan pitää oikeutettuina.

Nykyisellään metsästysrikoksista annetut rangaistukset ovat niin lieviä, että niillä ei ole rikoksia ennaltaehkäisevää vaikutusta. Luonto-Liiton Susiryhmän mielestä rankaisukäytäntö ja metsästyksen valvontaan liikenevien resurssien niukkuus kuvastavat yleistä vähättelevää suhtautumista törkeisiinkin metsästysrikoksiin. Esimerkiksi Kajaanin käräjäoikeus päätti viime viikolla, ettei vuosina 1999 ­ 2002 kahden suden laittomaan tappoon ja yhden haavoittamiseen syyllistynyt mies saa teoistaan mitään seuraamuksia (2). Oikeus katsoi miehen toimineen kahdessa tapauksessa pakkotilanteessa koiriaan suojellakseen. Yhden suden tappo ei oikeuden mielestä ollut pakkotilanne, mutta oikeus totesi, ettei syytetyltä muunlaista suhtautumista tilanteeseen olisi voitu vaatia.

Kyseisessä tapauksessa tilanteiden pakottavuudesta ei ole muuta todistusta kuin miehen oma sana. Suden havaitsemiseen tai metsästyskoiran ja suden kohtaamiseen ei aina liity välitöntä vaaraa. Luonto-Liiton Susiryhmän mielestä metsästyskoirien suojelemiseksi on kehitettävä kestävämpiä ratkaisuja kuin susien ampuminen. Olisi myös saatava selkeät rajat sille, milloin saa ampua rauhoitetun eläimen suojellakseen omaisuuttaan. Pakkotilanteeksi ei tule tulkita pakottavaa halua ampua jokainen sattumalta kohdattu susi.

Lisätiedot

- Anu Salminen, Luonto-Liiton Susiryhmän projektityöntekijä, 050-5361024, anusalmi@cc.joensuu.fi - Outi Ovaskainen, Luonto-Liiton Susiryhmän puheenjohtaja, 040-5707274, outi.ovaskainen@helsinki.fi - www.luontoliitto.fi/susiryhma

Lähteet

1) Poliisin erävalvonnan asiantuntijaverkoston selvitys metsästykseen liittyvistä rikoksista sekä metsästyksen valvonnan tilasta. 30.11.2001. 2) Kajaanin käräjäoikeus, tuomio 04/824, 8.9.2004 (Luonto-Liitto tiedottaa 14.9.2004)

ENNÄTYSMÄÄRÄ SUSIA KAATUU KULUVANA METSÄSTYSVUOTENA!

Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirissä saa metsästää kuluvan metsästysvuoden aikana kahdeksan sutta. Maa- ja metsätalousministeriön torstaina myöntämä lupa koskee metsästysvuotta 1. elokuuta 2004 - 31. heinäkuuta 2005. Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiri tavoitteli pyyntilupaa kymmenelle sudelle. Piirin riistapäällikkö Juha Kuittinen on kuitenkin tyytyväinen kahdeksaan metsästyslupaan. - Tämä on jo muutos parempaan. Pahimmat ongelmatapaukset saadaan nyt kuriin. Viime vuonna pyyntilupa myönnettiin vain kolmelle sudelle, Kuittinen toteaa. Riistapäällikön mukaan edellisen kerran Pohjois-Karjalassa on saatu metsästää yhtä paljon susia vuosina 1997 ja 1998. Ministeriö perustelee suurempaa pyyntilupien määrää sillä, että susikanta on vahvistunut Itä-Suomen alueella. Ministeriön arvion mukaan Suomen susikanta on kasvanut viime vuoden 150 yksilöstä nykyiseen noin 170-180 yksilöön. Poronhoitoalueen ulkopuolella pyyntilupia voidaan myöntää sudenmetsästykseen ainoastaan Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Kymen riistanhoitopiireissä. Viime vuonna näissä kolmessa piirissä sallittiin yhteensä kahdeksan suden metsästys. Tänä vuonna vastaava lukema on 15. Kainuussa pyyntilupa myönnettiin viidelle ja Kymen aluella kahdelle sudelle. Tämä tarkoittaa, että nyt yli puolet pyyntiluvista (8) myönnettiin Pohjois-Karjalaan.

Kaikkia lupia ei välttämättä käytetä

Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sauli Härkönen korosti STT:lle, ettei Itä-Suomessa välttämättä kaadeta kaikkia kiintiön sallimia susia. Härkösen mukaan metsästyksen kohteeksi joutuvat yksilöt, jotka esimerkiksi saalistavat tuotantoeläimiä ja koiria. Sudenpyyntikiintiö poronhoitoalueen ulkopuolella on poikkeuksellisen suuri viime vuosien määriin verrattuna. Härkösen mukaan ministeriö lähti siitä, että susikannasta voidaan metsästää myönnetyn kiintiön verran ilman, että vaadittu suotuisan suojelun tason järkkyisi. Poronhoitoalueella saa metsästää enintään yhdeksän sutta, yhden enemmän kuin viime metsästysvuonna. Sutta ei saa edelleenkään metsästää Pohjois- ja Itä-Suomen riistanhoitopiirien ulkopuolella. Susi on EU:n luontodirektiivin liitteen neljän mukainen laji eli susi on poronhoitoalueen ulkopuolella tiukasti suojeltu laji. (VerkkoKarjalainen 24.9.2004)

SUSIPELKOA YLÄ-KARJALASSA

Koululaisten vanhempia huolestuttavat tiedot laumoissa liikkuvista susista.

Ekaluokkalainen Sari Tolvanen kapuaa aamuhämärissä pikkubussin kyytiin. Huiskautus Tanja-äidille, ja matka kohti koulua alkaa. Bussi on jo toista kertaa aamun aikana Tolvasen pihassa. Kolme vanhempaa tyttöä on haettu kouluun jo tuntia aikaisemmin. Parin kilometrin metsätaipaleen päässä Kuohatin tiestä asuvat Tolvaset ovat saaneet joka vuosi tytöilleen kuljetuksen kotiovelta, koska susien ja karhujen uskotaan liikkuvan taloa ympäröivässä metsässä. Pari viikkoa sitten sudet raatelivat pystykorvan 300-400 metrin päässä Tolvasilta.
- Eräänä iltana kuuntelimme, kun susiemo komensi pentujaan ihan tuossa heinäladon takana. Ne eivät säikähtäneet meidän ääniämme. Pakenivat vasta sitten, kun lähdin menemään niitä kohti, kertoo Martti Tolvanen.
Tolvaset arvelevat asuvansa kahden susilauman välissä. Toinen on kuuden eläimen Viekin lauma ja toinen seitsemän yksilön Kuohatin lauma. Alueella on aina totuttu yksinäisiin susiin, muta nyt pelottavana pidetään sitä, että eläimet liikkuvat laumoissa. Tanja Tolvanen ei uskalla laskea tyttöjään enää edes 300 metrin päässä asuvan mummon luokse ilman vanhemman turvaa.
- Peto on peto. Kukaan ei tiedä sataprosenttisen varmasti, tuleeko se tenavien päälle vai ei, sanoo Martti Tolvanen
- Paitsi Helsingin herrat. Ne lupaavat, että ei tule, lisää Tanja
Tolvasen pihassa on kolme metsästyskoiraa häkeissään. Metsälle isäntä ei niitä enää vie.
- Lintua yritän ampua lentoon, mutta jänistä en ole metsästänyt enää ollenkaan.
- Sekarotuinen jäniskoiramme saattoi haukkua jänistä monta tuntia pienellä alueella. Sehän on kuin ruokakelloja soittaisi susille, sanoo Tanja.

Pentueet tiedossa

Martti Tolvanen sanoo kuulleensa kuiskeita, että metsästäjät ovat ottamassa oikeuden omiin käsiinsä.
- Tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että niitä metsästetään joko laillisesti tai laittomasti, hän uskoo. Arvioiden mukaan Pohjois-Karjalassa jolkuttelee noin 70 sutta. Riistapäällikkö Juha Kuittinen Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiristä painottaa, että luku on arvio, koska tarkkaa määrää ei tiedä kukaan.
- Tiedossa olevia pentueita on Nurmeksessa yksi, Valtimolla ja Lieksassa kaksi, Juuassa liikkuu pentue, joka oleilee osittain myös Rautavaaran puolella, Ilomantsi-Tuupovaara -alueelta löytyy myös pentueita, kertoo Kuittinen.
- Sudet liikkuvat pääsääntöisesti yöllä. Jos niillä on isompi saaliseläin, ne voivat olla useita vuorokausia pienellä alueella. Kun ne lähtevät liikkeelle, voi taivalta taittua kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa.
Riistanhoitopiirille on syksyn aikana tullut tietoja kaikkiaan seitsemästä suden kynsiin joutuneesta koirasta.

Susirikkain alue

- Ministeriön myöntämä kiintiö on kahdeksan sutta. Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiri ratkoo, mille alueelle niitä kohdistetaan, kertoo ylitarkastaja Sauli Härkönen maa- ja metsätalousministeriöstä.
- Lähtökohta on riistanhoitopiirin alueella oleva susikanta. Ministeriössä päätetään, minkä verran susia voi metsästää niin sanotusti kestävän käytön periaatteella. Mietimme, miten poistettava yksilömäärä vaikuttaa koko valtakunnan tavoitteisiin.
-Kiintiötä nostettiin kolmesta kahdeksaan eli aika reippaasti viime vuoteen verrattuna, koska susien määrä Pohjois-Karjalassa on kasvanut. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvioiden mukaan koko maassa on pyöreästi 180 sutta. Pohjois-Karjalan alue on maan susirikkain noin 70 sudellaan.
- Susia tulee Venäjältä. Osa pentueista on niin sanotusti kahden passin omaavia.
- Seuraamme tilannetta koko ajan. Katsomme, miten kanta ja tilanteet kehittyvät, rauhoittelee Härkönen. Hän vakuuttaa, että ministeriössä ollaan tietoisia esimerkiksi koiriin kohdistuneista vahingoista.
- Ministeriöllä on oikeus myöntää poikkeuslupia, jos muuta ratkaisua ei ole. Se on tapauskohtaista harkintaa tilanteen mukaan, sanoo Härkönen." (VerkkoKarjalainen 9.10.2004/ Irmeli Teppo - Nurmes)

SUDENPYYNTILUPIEN LISÄYS EI OLE RATKAISU PETOVAHINKOJEN ESTÄMISEEN

Luonto-Liiton Susiryhmä toivoo, että valtio ottaa vastuuta petoasioiden kestävästä hoitamisesta ja vahinkojen ennaltaehkäisystä. Sudenpyyntilupien lisääminen ei ole kestävä ratkaisu. Ennaltaehkäisy, kuten petoaitojen rakentamien kotieläinten turvaksi, suojelee sekä lampaita että susia.

Susien paluu alueille, joissa niitä ei ole vähään aikaan asustellut, voi synnyttää ongelmatilanteita. Koska nuoret sudet vaeltavat pitkiäkin matkoja etsiessään sopivaa elinaluetta ja puolisoa, koira- ja kotieläinvahinkoja tulisi ennaltaehkäistä myös alueilla, joilla ei vielä ole vakituista susikantaa. Janus-suden kaatamiseen ei olisi tarvinnut myöntää lupaa, jos susien läsnäoloon ja vahinkoihin olisi varauduttu.

Tänä kesänä susipentueita on syntynyt noin viisi enemmän kuin viime vuonna. Suomen susikanta on kääntymässä vihdoin hienoiseen kasvuun, joten Luonto-Liiton Susiryhmän toive kestävästä ja tasaisesti levittäytyneestä susikannasta on mahdollinen.

Sudenmetsästykseen poronhoitoalueen ulkopuolella voidaan myöntää kaatolupa ainoastaan vahinkojen estämistarkoituksessa. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) on myöntänyt yhteensä 15 pyyntilupaa (Liite 1) Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Kymen alueille. MMM perustelee pyyntilupien määrää susikannan ³suotuisalla kehityksellä². Päätös kuulostaa siltä, että susikantaa halutaan säädellä metsästämällä, vaikka sudenpyynnin pitäisi olla viimeinen keino, kun muut keinot vahinkojen estämiseksi eivät toimi.

Luonto-Liiton Susiryhmä jatkaa susiaidan rakentamista Etelä-Karjalan Parikkalassa paikallisen lampaankasvattajan kanssa. Perjantaina alkavissa talkoissa rakennetaan noin kilometrin mittainen suoja-aita.

Petoaitojen rakentaminen lampaiden tai muiden kotieläinten suojaksi tehdään talkootyönä. Luonto-Liiton Susiryhmän mielestä susiaitojen rakentaminen ei saisi olla ainoastaan kansalaisjärjestöjen aktiivisuuden varassa, vaan valtion on otettava enemmän vastuuta petoasioiden kestävästä hoitamisesta.

Susiryhmä on Luonto-Liiton toimintaryhmä, jonka tarkoituksena on toimia Suomen suurpetojen suojelun edistämiseksi. Susiryhmä pyrkii levittämään tietoa suurpetojemme elintavoista, vaikuttamaan asenteisiin sekä vähentämään turhaa pelkoa ja vihaa petoja kohtaan.

Lisätietoja:

Anu Salminen, Luonto-Liiton Susiryhmän työntekijä, 050-5361024, anusalmi@cc.joensuu.fi

Outi Ovaskainen, Luonto-Liiton Susiryhmän puheenjohtaja, 040-570 7274, outi_ovaskainen@hotmail.com
www.luontoliitto.fi/susiryhma

KAINUUN ETELÄOSIIN VIISI SUDEN KAATOLUPAA

Kainuun riistanhoitopiirin myöntämät viisi susilupaa koskevat kolmea aluetta, joilla sudet ovat liikkuneet asutuksen tuntumassa. Luvat myönnettiin Heikki Väyryselle, jonka johdolla voidaan pyytää yksi susi Kajaanin Kuluntalahden ympäristössä, kaksi sutta Sotkamon ja Kuhmon rajoilla Tipasojan ja Vepsän välillä sekä kaksi sutta Kuhmon Niemiskylän ympärillä.

Riistanhoitopiiriin tuli neljä susilupahakemusta, joista kolme hylättiin. Aiemmin syksyllä on myönnetty viisi pyyntilupaa Kainuun poronhoitoalueelle. Riistanhoitopiiri on nyt myöntänyt koko susilupakiintiönsä tänä vuonna. Suden metsästysaika alkoi poronhoitoalueella lokakuun alussa ja muualla maakunnassa marraskuun alussa.

Susia on Kainuussa nyt runsaammin kuin vuosikymmeniin. Pääosin Kainuussa elää 6-7 laumaa, mutta tarkka määrä selviää vasta lumien tultua. Lisäksi Kainuussa liikkuu yksinäisiä susia sekä susipareja. Sudet ovat rajoittaneet ihmisten liikkumista ulkona ja metsästyskoirien käyttöä. (Kaleva.plus/Kirsi Haapea 27.10.2004)

LUONTOLIITTO TUOMITSEE KAINUUN SUSIJAHDIT

Luonto-Liitto syyttää Kainuun riistanhoitopiiriä metsästyslain ja EU:n luontodirektiivin rikkomisesta. Liitto vaatii, että maa- ja metsätalousministeriön on peruttava poronhoitoalueen eteläpuolelle myönnetyt viisi sudenkaatolupaa. Luonto-Liiton mielestä susien ampuminen ei ole lain tarkoittamaa petovahinkojen ennaltaehkäisyä. Liiton mukaan Kainuussa ei ole juuri lainkaan lammastaloutta, jolle sudet olisivat uhka. Myöskään koiravahingot eivät kannanoton mukaan riitä perusteeksi kaatolupiin.

"Summittainen susien kaataminen hajottaa laumoja ja voi johtaa kotieläinvahinkoihin, koska yksittäinen susi ei pysty saalistamaan sille luontaista riistaa", kritisoi Luonto-Liiton Susiryhmän työntekijä Anu Salminen.

Kainuun riistanhoitopiirin päällikkö Jukka Keränen sanoo, että riistanhoitopiirin päätökset, myös susien kaatoluvat perustuvat aina lakiin. Kaatoluvat on hänen mukaansa myönnetty yleisen turvallisuuden takia ja tarkasti harkituille alueille Kajaaniin, Sotkamoon ja Kuhmoon. Luvat koskevat alueita, joissa sudet ovat liikkuneet asutuksen tuntumassa.

Kainuussa on kuusi tai seitsemän susilaumaa ja lisäksi yksittäisiä susia. Kainuun poronhoitoalueelle myönnettiin aiemmin syksyllä viisi kaatolupaa. (Kaleva.plus/Petri Hakkarainen 29.10.2004)

SUSIEMME SALAKAADOT SAAVAT JATKUA TÄYDESSÄ RAUHASSA!

Pohjois-Karjalassa kaadettu kymmeniä susia. Salakaadot ovat yleisessä tiedossa, mutta asiasta vaietaan.

- Jos koiranomistaja kohtaa metsällä suden, on päivänselvä juttu, että hän ampuu. Mikäli susi on liian kaukana, ammutaan ilmaan. Jos susi on ampumaetäisyydellä, susi lähtee, sanoo nimettömänä pysyttelevä pohjoiskarjalainen. Karjalainen on kuullut toisesta lähteestä, että pelkästään Tohmajärven ja Tuupovaaran alueella olisi tämän vuoden aikana ammuttu noin 20 sutta. Koko Pohjois-Karjalan salakaatoluvuista on esitetty huomattavasti suurempia arvioita. Lähteet haluavat pysytellä nimettöminä, koska pelkäävät nimellä esiintymisen vaikeuttavan elämäänsä. Kansanedustaja Erkki Pulliaisen (vihr.) mukaan salametsästys ei rajoitu Itä-Suomeen vaan koskee koko Suomea. Karjalaisen lähteen mukaan salametsästys ajoittuu talviaikaan. Salametsästys tapahtuu moottorikelkan ja lippusiiman avulla. Sulan maan aikana susien salakaadot ovat satunnaisia.

Poronhoitoalueella vain yksi pentue

Varmoja havaintoja susipentueista tehtiin viime vuonna 13. Pentueissa on syksyllä keskimäärin neljä pentua, joten pelkkä pentujen määrä kasvatti Suomen susikantaa viime vuonna yli 50:llä. Pennuista puolet on naaraita, jotka ovat sukukypsiä kolmen vuoden iässä. Pentueiden määrät ovat vuosi 2004 mukaan lukien ylittäneet jo viitenä peräkkäisenä vuotena kymmenen rajan, joten sudenpentuja on selvinnyt puolivuotiaaksi yli 200. Susikanta on samana aikana kasvanut 125:stä 150:een. Näin siis virallisen kanta-arvion mukaan. Vuosittain myönnetään kymmenkunta pyyntilupaa häirikkösusille. Minne sudet siis katoavat? Kaikki tuskin jolkottelevat Venäjälle.
- Venäjä olisi aika mielenkiintoinen suunta, koska kanta on siellä jo valmiiksi tiheämpi, Erkki Pulliainen toteaa lakonisesti. Susikanta painottuu vahvasti Pohjois-Karjalaan (etenkin Ylä-Karjala), Pohjois-Savoon ja Kainuun eteläosiin. Näillä alueilla on eniten myös pannoitettuja susia, jotka ovat tutkijoiden seurannassa. Kainuun susikanta rajoittuu kuin veitsellä leikaten poronhoitoalueeseen, missä on neljän vuoden aikana tavattu vain yksi pentue.
- Olosuhteethan täällä olisivat sudelle loistavat, Suomussalmen poliisipäällikkö Antti Karjalainen sanoo.

Salametsästyksen valvonta niukkaa

Antti Karjalainen johtaa työryhmää, jonka tarkoituksena on selvittää suurpetoihin ja hirvieläimiin kohdistuvan rikollisuuden laajuutta. Työryhmä saa raporttinsa valmiiksi ensi vuoden maaliskuussa. Antti Karjalaisen mukaan salametsästys on helppoa, koska valvontaa ei ole käytännössä lainkaan.
- Salametsästys on piilorikollisuutta, joten se voidaan paljastaa vain valvonnalla. Sanomalehti Karjalaisen nimetön lähde toteaa, että salametsästys on laajassa tiedossa.
- Kylillä tiedetään. Salakaatoja ei pystytä tekemään niin salaa, etteikö tieto leviä. Lippusiimametsästykseen tarvitaan paljon miehiä. Erkki Pulliainen on samoilla linjoilla. Pulliaisen mukaan salakaadoista tiedetään ja vaietaan paitsi kylillä, myös maa- ja metsätalousministeriössä.
- Tuskin minä olen ainoa eduskunnassa, joka asiasta tietää, Pulliainen kommentoi. Päätä piilotellaan siis pahasti pensaaseen. Samalla vedotaan Euroopan unioniin, jonka koetaan sitovan suomalaiselta päätöksenteolta kädet täysin.

Mikä olisi oikeaa susipolitiikkaa?

Kun susi rauhoitettiin täysin Puolassa ja Italiassa, kanta romahti salametsästyksen vuoksi. Kanta kääntyi jälleen kasvuun, kun susikantaa sai säädellä laillisen metsästyksen keinoin. Suden täysrauhoitus ei tunnu toimivan myöskään Suomessa. Ratkaisuksi on tarjottu alueellisia hoitosuunnitelmia. Hoitosuunnitelmassa esimerkiksi Lieksan kokoisella alueella voitaisiin pannoittaa kahden lauman alfapariskunta. Nämä laumat olisivat seurannassa, reviiri olisi kaikkien tiedossa ja sudet saisivat elää rauhassa. Muuta susikantaa olisi lupa säädellä. Toiveissa on, että valtakunnan susikanta saadaan hoitosuunnitelman avulla nostettua tavoitetasolle ilman että susista aiheutuvat vahingot lisääntyvät. Erkki Pulliainen on vakuuttunut, että hoitosuunnitelma olisi oikea ratkaisu.
- Jos homma hoidetaan hoitosuunnitelman puitteissa ja kanta täyttää rakenteellisesti ja määrällisesti minimivaatimuksen. Tällöin meillä on niin hyvä perusta, että pystymme poistamaan uusia susia. Rakenteellisella minimivaatimuksella Pulliainen tarkoittaa susikantaa, jonka monimuotoisuus säilyy 90-prosenttisesti 150 vuoden ajan. Suomen olosuhteissa susikannan suuruus on tällöin 150-200 yksilöä.
- Suomen täytyy vain osoittaa, että homma on hallinnassa. Uskon, että asia on komission kanssa normaalisti neuvoteltavissa. Pulliainen kuitenkin huomauttaa, että neuvottelumahdollisuudet menetetään, mikäli villin lännen meininki jatkuu. (Verkko-Karjalainen 29.10.2004)

KAINUUN LUONNONSUOJELUPIIIRIN MUKAAN PERUSTELUT SUSILUPIEN MYÖNTÄMISELLE RIITTÄMÄTTÖMIÄ KAINUUSSA

Kainuun riistanhoitopiirin hallitus päätti myöntää Etelä-Kainuuseen kerralla kaikki Maa- ja metsätalousministeriön myöntämät viisi suden kaatolupaa. Riistanhoitopiirin päällikön julkisuuteen antamien lausuntojen mukaan luvat on myönnetty perustuen siihen, että Kainuussa on runsaammin susia kuin kymmeniin vuosiin ja että asutuksen tuntumassa liikkuneet sudet ovat rajoittaneet ihmisten liikkumista ulkona ja koirien käyttöä metsästyksessä.

Päätös on laiton, sillä se rikkoo sekä EU:n luontodirektiiviä että Suomen metsästyslakia. Se että Kainuussa on runsaammin susia kuin aikoihin, ei voi olla peruste susien tappamiselle. Metsästysasetuksen mukaan suden rauhoituksesta poronhoitoalueen ulkopuolella voidaan poiketa, mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, erityisen merkittävien vahinkojen estämiseksi tai yleisen turvallisuuden kannalta pakottavista syistä. Onko riistanhoitopiirin hallitus tarkastellut muita ratkaisumahdollisuuksia päättäessään luvista?

Siitä, miten sudet ovat rajoittaneet ihmisten elämää ja koirien käyttöä metsästyksessä, ei ole Kainuusta mitään tutkittua tietoa olemassa. Perusteena on käytetty faktojen sijasta mututietoa. Kainuun luonnonsuojelupiiri kaipaa julkisuuteen tietoa siitä, miten on määritelty se, että viiden suden tappaminen estää erityisen merkittäviä vahinkoja, millä tavoin ja missä määrin sudet ovat niin suuri uhka yleiselle turvallisuudelle, että sitä voidaan käyttää pakottavana syynä viiden suden tappamiselle. Ja lisäksi Kainuun riistanhoitopiirin hallituksen olisi perusteltava, miten näiden viiden suden poistaminen parantaa yleistä turvallisuutta. Tuntevatko ihmiset olonsa turvallisemmaksi, kun Kainuussa on viisi sutta vähemmän?

Susi on tämän syksyn aikana "raadellut" kahta koiraa Kainuussa, joka on riistanhoitopiirinkin mukaan vähän. Näiden tietojen perusteella ei voida katsoa, että kaikkien lupien myöntäminen heti estäisi erityisen merkittäviä vahinkoja.

Hallituksen päätös osoittaa tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä suden biologian tuntemusta kohtaan. Kokonaiset laumat ovat vahinkojen ehkäisyn kannalta turvallisempi vaihtoehto kuin yksittäiset sudet, jotka eivät etenkään talviaikaan pysty yksin saalistamaan hirviä ja peuroja, jotka ovat susilaumojen luontaista ravintoa. Minimivaatimus luvanhaltijalle on, että laumoihin ei kosketa. Kuitenkin Heikki Väyryselle myönnetty lupa kohdistuu alueisiin, joilla susilaumat elävät.

Kainuun luonnonsuojelupiiri toistaa kannanottonsa, että metsästyksen tulisi kohdistua vain ja ainoastaan todellisiin häirikköyksilöihin.

Lisätietoja: Mervi Koskela, Kainuun luonnonsuojelupiiri ry, 050-336 8400 (2.11.2004)

METSÄSTÄJÄT ODOTTAVAT KARJALASSA SUSIJAHTIIN PÄÄSYÄ

VARSINAISESTI SUSIJAHTI ALKAA VASTA LUMIEN TULTUA

Koiria tappaneen susilauman jahti alkaa Nurmeksessa ja Lieksassa varsinaisesti vasta lumien tultua. Siitäkin huolimatta, että susia oli jo alkuviikosta lippusiimassa Viekissä. Tai ehkä myös siinä saatujen kokemusten vuoksi.
- Alkuviikon kokemusten perusteella jahdissa tarvitaan lunta, Lieksan pyyntilupien haltija Kari Kokkonen sanoo. Hänen mukaansa lumi tehostaa metsästystä ja myös varmistaa sen, että se kohdistuu vahinkoa aiheuttaneeseen susilaumaan.

Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiri myönsi jokin aika sitten Lieksaan ja Nurmekseen kumpaankin kolme sudenkaatolupaa. Luvat on tarkoitettu juuri koiria tappaneen lauman eliminoimiseen. Havaintojen mukaan tässä laumassa on johtajapariskunnan lisäksi neljä pentua.

Kokkosen mukaan lippusiimassa olleessa laumassa oli 6 - 8 sutta. Hän uskoo sen olleen juuri koirien kimppuun käyneen lauman. Susia on kuitenkin Kokkosen mukaan niin paljon, ettei asiaa pysty heti varmistamaan. Lippusiimassa ollut susilauma pääsi karkuun tiistaiaamuna.

ERITYISTÄ HUOLELLISUUTTA

- Metsästyksen kohdistaminen juuri vahinkoja aiheuttaneeseen laumaan vaatii erityistä huolellisuutta, Nurmeksen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Pentti Pulkkinen korostaa. Hänen mukaansa lauman varmistaminen on mahdotonta ennen lumien tuloa.
- Ennen lumia on mahdotonta päätellä, onko laumassa aikuisia susia vai pentuja, Pulkkinen sanoo. Vahinkoa aiheuttaneen lauman läheisyydessä on Nurmeksen puolella elellyt myös muita susia.
- Saamme Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta tiedot Kuohatin lauman sijainnista, jotta emme sekoita sitä vahinkoa aiheuttaneeseen, Pulkkinen mainitsee.
- Jahti alkaa sitten, kun lumi on tullut. Sitä ennen emme tee yritystäkään, sillä ahdisteltuina sudet vain arkiintuvat, ja homma on saatava hoidettua hyvin ja perusteellisesti, Pulkkinen korostaa. Hänen mukaansa jahti edellyttää nurmekselaisten ja lieksalaisten tiivistä yhteistyötä.

KERRALLA JA KUNNOLLA

Tutkimusmestari Seppo Ronkainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta sanoo, että vahinkolauman eliminoiminen tulisi hoitaa kunnolla ja yhdellä kerralla. Hänen mukaansa tämä edelyttää lumikelejä, ja turhiksi jäävät yritykset vain vaikeuttavat koko jahtia.
- Johtajapariskunta hermostuu, ja se vaikuttaa lauman käyttäytymiseen, mistä meillä on esimerkkejä mm. Kuhmosta, Ronkainen kertoo. Siellä lauma jakautui kahteen osaan reviirialueellaan. Mitä useammin lauma on ollut lippusiimassa, niin sitä herkemmin se sitten hajoaa.

Lauman jäsenten eliminoiminen on myös tapahduttava oikeassa järjestyksessä, eli ensin pennut ja viimeksi johtajapariskunta. Myös tämä siksi, ettei lauma pääsisi hajoamaan.

Ronkaisen mukaan sutta ennen näkemättömälle aikuisen erottaminen pennusta voi olla metsästystilanteessa vaikeaa. Aikuisiin nähden pentu on vielä kulmikkaan ja neliömäisen näköinen.
- Jos sudet liikkuvat laumassa, niin silloin hyvin usein pennut kulkevat viimeisinä ja johtajat edellä, Ronkainen opastaa. (Karjalainen 5.11.2004)

PANTASUSI IGOR AMMUTTIIN KUHMOSSA

Kuhmossa ammuttiin 18.11. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) radiopantaseurannassa ollut urossusi Igor. Igor oli myös laumansa johtajauros. (Luonto-Liitto 19.11.2004)

KAINUUN RIISTANHOITOPIIRISSÄ HARJOITETAAN LAITONTA JA OMAVALTAISTA SUSIPOLITIIKKAA

IGOR-SUDEN AMPUMINEN HUONOIN MAHDOLLINEN RATKAISU

Kainuun riistanhoitopiirissä harjoitetaan omavaltaista ja laitonta susipolitiikkaa. Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) pitää puuttua tilanteeseen, joka on häpeäksi suomalaiselle petoasian hoidolle.

Kuhmossa ammuttiin eilen 18.11. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) radiopantaseurannassa ollut urossusi Igor. Igor oli myös laumansa johtajauros. Luonto-Liiton Susiryhmän mielestä jahdin kohdistaminen nimenomaan tähän yksilöön osoittaa, että Kainuussa rikotaan tieten tahtoen kaikkia järkevän metsästyksen periaatteita. MMM pitää ylimpänä sudesta vastaavana viranomaistahona puuttua Kainuun täysin käsistä karanneeseen sudenmetsästykseen välittömästi.

Johtajasuden ampuminen johtaa helposti lauman hajoamiseen ja sitä kautta lisääntyviin kotieläinvahinkoihin, sillä nuoret sudet eivät pysty keskenään saalistamaan luontaista riistaa. Metsästyksen tarkoituksena ei saa olla lisäongelmien tahallinen synnyttäminen, niin kuin Kuhmossa nyt tapahtuu.

Kainuun riistanhoitopiiri myönsi 26.10. erittäin kyseenalaisin perustein viisi sudenkaatolupaa poronhoitoaluuen eteläpuolelle. Riistanhoitopiiri sanoi tuolloin julkisesti, etteivät laumojen johtajasudet tule olemaan ammuttavien listalla. Nyt kuitenkin Kuhmossa ammuttiin nimenomaan johtajauros.

RKTL:n pantasuden ampuminen vaikeuttaa susitutkimusta. Luulisi olevan metsästäjienkin edun mukaista, että susikannan hoidon perustana oleva tutkimustieto lisääntyisi. Susitutkimuksen torpedoiminen aiheuttaa valtiolle myös turhia taloudellisia menetyksiä.

Lisätietoja:

Anu Salminen, Luonto-Liiton Susiryhmän työntekijä, 050-5361024, anusalmi@cc.joensuu.fi Sami Säynevirta, Luonto-Liiton järjestöpäällikkö, 040-5607303, sami.saynevirta@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/susiryhma

TIEDE-LEHDEN LUPU-SUSI ON KUOLLUT

Vuodesta 2001 alkaen ovat Tiede-lehden lukijat saaneet seurata Lupu-suden elämää lehden palstoilta. Seurannan on tehnyt mahdolliseksi RKTL, joka on radiopannoittanut Lupun ja välittänyt tiedot sen elämästä lehdelle. Lokakuussa vuonna 2004 neljävuotias Lupu löydettiin kuolleena Sonkajärveltä. Se oli ilmeisesti saanut surmansa saalistustilanteessa hirven potkusta. Lupu-susi oli tiettävästi ainoa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen seuraama pantasusi, joka on kokenut luonnollisen kuoleman. Josko tällainen kuolintapa sudellekaan on luonnollinen, mutta ainut pantasuden kuolema, jota ei aiheuttanut ihminen. Seurannan aikana Lupu-naaras ehti saada kahdet pennut. Viimeisimmillä, keväällä 2004 syntyneillä on ikää vasta puolisen vuotta ja näiden puolenkymmenen pennun selviytymismahdollisuudet emonsa kuoltua ovat huonot. Omin päin tämän ikäiset pennut eivät osaa saalistaa kunnolla. Lupusta voit lukea enemmän
Tiede-lehden nettijulkaisusta - jossa valitset linkeistä "Arkiston" ja siellä kirjoitat hakukenttään "Lupu". (Tunturisuden Susipalsta sekä Tiede-lehden eri numerot 3.12.2004)

MAAILMANLAAJUINEN TUTKIMUS OSOITTAA, ETTÄ PETOELÄIMISTÄ EI OLE MERKITTÄVÄÄ HAITTAA

Brittiläiset biologit Kate Graham, Andrew Beckerman ja Simon Thirgood ovat tutkineet maailmanlaajuisesti useiden eri petoeläinten - mukana susi - haittavaikutuksia. Heidän tutkimuksensa loppupäätelmä on, että petoeläinten aikaansaamat vahingot kotieläinten keskuudessa ovat pienet ja merkityksettömät, paljon pienemmät, kuin mitä luotu virheellinen kuva on. Tutkimuksensa loppupäätelmänä he toteavat myös, että petoeläimiin kuten suteen, kohdistettu vaino ei ole millään tavalla perusteltua, ottaen huomioon varsin vähäiset haitat, jotka niistä aiheutuvat. Vahingot ovat vähäiset ja taloudellisesti merkityksettömät.

Susi on heidän tutkimuksessaan ollut mukana Amerikassa. Suomeen sopeutettuna tilanne on varmasti ihan sama. Villiä riistaa saalistaessaan sudet eivät ole minkäänlainen kilpailija ihmiselle. Mitä taas tulee metsästäjien koiriin, ne ovat vähäistäkin järkeä käyttäen useimmiten suojattavissa. Muiden kotieläinten kohdalla susien aiheuttamat vahingot Suomessa ovat marginaalisia, ehkä joku lammas vuodessa.

Usein petoeläinten tappamien tiliin luetaan tapauksia, joissa todellinen syy on jokin sairaus taikka onnettomuus. Suomessa myös kadonneet koirat on helppo laittaa sudensyömäksi.

Rovdjur orsakar små skador
20041126, Stockholm (TT)

Över hela världen förföljs rovdjur, stora som små, för att de dödar tamdjur och konkurrerar med människorna om viltet. En ny studie visar dock att skadorna är relativt små och ekonomiskt försumbara.

Studien, som utförts av de brittiska biologerna Kate Graham, Andrew Beckerman och Simon Thirgood, redovisas i det senaste numret av den vetenskapliga tidskriften Biological Conservation. De tre forskarna har granskat fakta från 28 olika fallstudier, som tillsammans täcker in alla kontinenter utom Antarktis. De tar upp 19 olika rovdjursarter och deras bytesdjur, såväl tama som vilda.

Effekter analyseras
Bland arterna återfinns exempelvis lo och järv vars effekter på tamrenar och får i Norge och Sverige analyseras. Andra arter som ingår är varg och prärievarg i USA, puma i Brasilien, jaguar i Venezuela, snöleopard i Indien och Nepal och lejon, leopard och hyena i Zimbabwe och Kenya. I samtliga fall betraktades rovdjuren av lokalbefolkningen som mycket svåra skadegörare som måste hållas efter hårt. Men en genomgång av siffrorna visar att den gängse bilden av rovdjuren inte riktigt stämmer överens med verkligheten. Forskarna konstaterar att skadorna på tamdjur i samtliga fall var beskedliga. Som mest dödades 2,6 procent av tamboskapen i ett område under loppet av ett år. Förlusterna av tamrenar i Norge och Sverige hamnade i mitten på listan med 1,0 till 2,3 procent, medan förlusterna av får i Norge varierade mellan 0,02 till 0,6 procent.

Inte rimlig
Detta antyder att rovdjuren inte har några större effekter på vare sig den regionala eller nationella ekonomin, i något land. Deras uttag av vilda bytesdjur var visserligen betydligt större, fyra till nio procent, men den konflikten är annorlunda och svårare att beräkna i ekonomiska termer. Den omfattande förföljelsen av rovdjuren verkar med andra ord inte helt rimlig. I många fall får rovdjur dessutom skulden för förluster som beror på sjukdomar och olyckor.

Roland Johansson

http://www.de5stora.com/aktuellt/rovdjursnyheter/detalj.asp?Id=828 (Lisäykset Suomen osalta Tunturisusi 15.12.2004)

IDAHOSSA SUSIEN SALAKAATAJISTA SUURET VIHJEPALKKIOT

Kesällä 2004 joutui suden salakaatanut mieshenkilö maksamaan ennätykselliset yli 20 000 $ korvaukset. Susien salakaadot eivät Idahossa ole kuitenkaan loppuneet. Loka-marraskuun aikana syksyllä vuonna 2004 on eri puolilta Idahoa löydetty neljän salakaadetun suden ruumiit. The U.S. Fish and Wildlife Service maksaa jokaisesta sudesta vihjepalkkiota, joka salakaatajan kiinnisaamiseen ja rankaisemiseen johtavana on suuruudeltaan 5000 $.

Nämä neljä ilmitullutta salakaatoa ovat vain jäävuoren huippu kaikista salakaadoista. Idahossa on nykyisin noin 400 sutta ja niistä 50-115 arvioidaan saavan surmansa kuluvan vuoden aikana salakaatajien toimesta. Tämä on noin 10-25 % koko susipopulaation suuruudesta. Kääntöpuoli Idahon ja Montanan susien kohdalla on erikoinen, sillä vaikka susien salametsästys on laajaa, niin susitutkijoiden ja biologien mukaan susien menestyksekkäästi elpynyt kanta on mahdollisesti osittain metsästäjien ansiota. Metsästäjien jäljiltä maastoon jää suuret määrät hirvien ja muiden riistaeläinten metsästyksen yhteydessä syntyviä teurasjätteitä, jotka muodostavat tärkeän ravintolähteen alueen susille. Englanninkielinen lähde toteaa: "Could it be that hunters can be wolves' best friend? That would be a real story!" - jonka voisi vapaasti kääntää niin, että "Voisiko todellakin olla niin, että metsästäjät voisivat olla susien parhaita ystäviä? Mutta sepäs olisikin vasta jotakin!" (http://www.forwolves.org/ralph/hunter-killed-wolves.htm)

The U.S. Fish and Wildlife Service is seeking information about four gray wolves that were found dead between October and November in Idaho. The Service and Defenders of Wildlife are offering rewards of $5,000 per wolf for information leading to an arrest or conviction in any case.

All the wolves appeared to have been shot, and their carcasses have been sent to the Service’s National Forensics Laboratory in Ashland, Oregon, for further analysis. Investigators indicate that the wolves were found in various areas.

The first wolf was recovered in mid-October near the Gold Fork Park-n-Ski Area on the Boise National Forest near Idaho City.

Another wolf was found dead in the Partridge Creek area on the Payette National Forest near Riggins, and it is estimated that animal had been killed sometime between late October and early November.

Two other wolves were shot between late October and early November. Law enforcement agents recovered one of these animals in the Council area, near Weasel Gulch on the Payette National Forest, and the other at Mountain Meadows on the Boise National Forest near Stanley.

The killing of an animal protected under the Endangered Species Act is punishable by a fine of up to $100,000 and one year in jail.

Service law enforcement officials ask that anyone with information about any of these illegal killings or others, please contact the Office of Law Enforcement at 208-378-5333. Callers may remain anonymous. (http://www.forwolves.org/ralph/4Idaho-wolves-killed-reward12-9-04.htm)

NAARASSUSI AMMUTTIIN NURMEKSESSA

Nurmekselaisten ja lieksalaisten susijahti tuotti perjantaina ensimmäisen kaatonsa. Metsästäjien onnistui ampua lippusiimassa olleesta laumasta nuori naarassusi. Riistanhoitopiiri on myöntänyt Lieksaan ja Nurmekseen kuuden suden pyyntiluvat koiria raadelleen lauman eliminoimiseksi. Metsästäjät olivat laittaneet havaitsemiensa jälkien perusteella lauman lippusiimaan torstai-iltana Nurmeksen Höljäkkässä. Perjantainen jahti alkoi noin 50 metsästäjän kokoontumisella Maitomäen levikkeelle kantatie 75:n varteen. - Lippusiimassa makuulla ollut lauma hajosi välittömästi ajomiesten edessä, ja tämä susi kiersi ajomiehen taakse ja samalla passimiehen eteen, jahtivouti Eetu Karjalainen kertasi tapahtumia. Passimies pääsi ampumaan suden haulikolla noin 15 metrin päästä. Ammuttu, 27 kiloa painanut nuori naarassusi lähetetään tutkittavaksi Oulun yliopistoon. Karjalaisen mukaan susilauma oli ollut syömässä aikaisemmin tappamaansa hirveä. Lumien aikana lauman jäljiltä on löydetty kaksi hirvenraatoa.

Perjantaina lauman yksi jäsen kävi hakemassa kantatieltä auton alle jäänen jäniksen. Karjalainen kertoi susien metsästyksen tehostuneen hirvijahdin päätyttyä. Aikaisemminkin metsästäjillä on ollut muutama yhteispassitus, ja he ovat päässeet näkemäänkin mutta eivät ampumaan hukkia. Metsästykseen osallistunut Nurmeksen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Pentti Pulkkinen kertoi, että susi ammuttiin muutaman sadan metrin päässä paikasta, jossa hukat raatelivat hirvikoiran kuoliaaksi syksyllä. Metsästettävässä laumassa on ollut kaikkiaan kuusi eläintä. Pulkkisen mukaan sudet ovat varsin kesyjä ja saattavat oleilla hyvin lähellä ajomiehiä. Myös viikko sitten hukat pyörähtivät ajomiesten edestä heidän taakseen. Hirvijahdin aikana sudet saattoivat kulkea vain sadan metrin päässä ajoketun edellä. Karjalainen kertoi susijahdin jatkuvan lauantaiaamuna jälkien etsimisellä. Perjantaina metsästysolosuhteet olivat Pulkkisen mukaan hyvät suojasään ansiosta. Jahtikelit heikkenevät, mikäli alkaa pakastaa. (Verkko-Karjalainen 18.12.2004)

SAIRAS SUSI AMMUTTIIN ENONKOSKELLA

Etelä-Savossa liikkunut sairas susi ammuttiin Enonkoskella tiistaina. Paikallinen metsästysseura ampui kapisen suden poliisin pyynnöstä. Susi oli lähes karvaton, erittäin laiha ja huonokuntoinen. Komisario Jukka Kietäväinen Savonlinnan poliisista kertoi, että kapisesta sudesta on aiemmin tehty vain yksi mahdollinen havainto. Suden lopettaminen perustui metsästyslakiin, koska se oli avuttomassa tilassa ja sairas.
Sama susi havaittiin joulukuun alussa Heinävedellä, jossa se kierteli pihoja ja kaiveli tunkioita. Kaksikymmentäkaksi kiloa painanut naarassusi viedään tutkittavaksi Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Oulun yksikköön. (Verkko-Karjalainen 21.12.2004)
SUSI LÖYTYI TIELTÄ YLIAJETTUNA IISALMESSA

Keskiviikkona 31.12.2003 löytyi Iisalmesta Pielavedelle johtavalta tieltä yliajettu, kuollut susi. Suden yli ajanut auto oli poistunut paikalta. Paikalla olevista jäljistä nähtiin, että liikkeellä oli ollut kaksi sutta. Toinen, eloon jäänyt susi oli poistunut tieltä takaisin metsään. Yliajettu susi oli täysikokoinen ja aikuinen. Se vietiin Kuopion luonnontieteelliseen museoon tutkittavaksi. (Kaleva 2.1.2004)


PANTASUSI MISKA LÖYTYI!

Viime toukokuussa Kainuusta Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseudulle vaeltanut pantasusi Miska on löytynyt hengissä Siikajoen, Revonlahden ja Lumijoen välisestä maastosta. Susi on pysytellyt hyvin pienellä alueella. Sen pannan GPS-laite rikkoontui syksyllä ja susi oli jonkin aikaa kadoksissa tutkijoilta. Miska elää yksin ja susitutkijat ovat huolissaan siitä, kuinka se selviytyy talvesta ja saa saalistetuksi ravintonsa. (Kaleva 10.1.2004)


ENTINEN POROMIES ARVOSTELEE POROMIESTEN VÄITTEITÄ SUURISTA PETOVAHINGOISTA

Suomussalmelainen, entinen poromies Kai Heikkinen arvostelee poromiesten väitteitä suurista petovahingoista. Jos vain kymmenen prosenttia pedon tappamista poroista löytyy, pitää Heikkisen mukaan ihmetellä kovasti, miten paliskunnassa saadaan ollenkaan teuraita.

Heikkinen ottaa kantaa myös siihen, että Kainuun peurakanta ei kasva. Syynä siihen, että Kainuun peurakanta ei kasva, on Heikkisen mukaan salametsästys. "Poronhoitoalueella suurin rosvo on poromies, tiedän omasta kokemuksesta. Ja kunhan peurat leviävät Paltamoon ja Puolangalle, eiköhän sielläkin ole pyssymiehet vastassa." (Kaleva 14.1.2004)


NAARASSUSI KAADETTIIN PUOLANGAN JOUKOKYLÄSSÄ

Lippusiimaan kierretty naarassusi kaadettiin tiistaina, 13. päivänä tammikuuta puolenpäivän aikoihin Puolangan Joukokylän Heinäjärvellä. Susijahtiin osallistui nelisenkymmentä henkeä. Näljängän paliskunnalla on lupa kahden suden kaatamiseen. Lumitilanne on näihin asti vaikeuttanut jahtia. (Kainuun Sanomat verkkoliite 15.1.2004)


SUOMESSA OMIA SUSIA VAIN 60 - 80

Petoasiat kiinnostavat kansaa

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkijan Samuli Heikkisen vierailu torstaina Karinkannan koululla Siikajoella kiinnosti muitakin kuin koululaisia. Pantasusi Miskan liikkuminen Siikajoen, Revonlahden ja Lumijoen maastossa ja sudesta Karinkannassa tehdyt näköhavainnot toivat myös joukon kyläläisiä kuulemaan tutkijan susiesitelmää.

"Petoasiat alkavat olla koko ajan enemmän ja enemmän kansaan vaikuttavia, tunteita nostattavia ja ihmisiä kiinnostavia asioita", myöntää Heikkinen.

Hän sanoo lapsuudessa kuultujen satujen, ihmissusielokuvien ja muiden vastaavien mielikuvia tarjoavien tarinoiden vaikuttavan vahvasti ihmisten mielipiteisiin, vaikka ihmiset eivät olisi koskaan eläintä itse nähneetkään. Tämän takia monet suhtautuvat susiin Heikkisen mukaan turhankin kriittisesti.

"En sano etteikö suden ilmaantumisessa omalle asuinalueelle ole mitään uhkaa tai ongelmaa, mutta vaaratilanteen mahdollisuus on pieni. Asia pitää huomioida ja tiedostaa, mutta se on laitettava siihen mittakaavaan mikä se todellisuudessa on", rauhoittelee tutkija ja kehottaa käyttämään tervettä maalaisjärkeä.

Suomessa ei susia siirrellä

Muutamissa yksittäisissä puheenvuoroissa Karinkannassakin nähty Miska leimattiin häirikkösudeksi ja sitä vaadittiin saatettavaksi pois päiviltä.

Yleensä ottaen Karinkannassa suhtaudutaan suteen kuitenkin ymmärtävästi ja maltilla. Muun muassa irtokoiria ja karhuja pidetään kylällä todennäköisempinä haittatekijöinä kuin sutta.

"Susi on viimeksi 1880-luvulla tappanut ihmisen Suomessa. Sen jälkeen ei ole tietoa, että susi olisi käynyt ihmisen päälle", Samuli Heikkinen sanoo.

Hän sai vastata Karinkannan koululla myös ikuiseen epäilykseen siitä, että tutkijoiden seuraama pantasusi olisi sittenkin tuotu autokyydillä Sotkamosta länsirannikolle.

"Yhtään sutta ei ole Suomessa autolla siirretty. Kyllä ne itse hoitelevat levittäytymisen", korostaa Heikkinen ja kertoo susien pyrkivän itärajan pinnassa olevalta vahvalta susialueelta pääasiassa länteen ja pohjoiseen.

Suomessa on Heikkisen mukaan oma noin 60-80 yksilön susikanta, mutta lisämateriaalia virtaa jatkuvasti rajan takaa Venäjältä. Kaikkiaan Suomessa on tällä hetkellä noin 150 sutta.

Karinkannan koulun kolmas- ja neljäsluokkalaiset ovat viime syksyn aikana lukeneet sudesta, ja kun omalla kylällä tehtiin eläimestä havainto, haluttiin asiasta saada lisätietoa tutkijalta.

"Opettajana toivon, että lapsille välitettäisiin tietoa järkevästä ja asiallisesta suhtautumisesta Suomen luontoon", Karinkannan koulun rehtori Johanna Niemi sanoo. (Kaleva.plus 23.1.2004)


SUDET LIIKKUVAT KOTKAN SUUNNALLA

Sudet vierailivat taas viime viikonloppuna Pernoossa. Tällä kertaa suden jälkiä löydettiin vain viiden metrin päässä navetan nurkalta. Kysymyksessä ovat luultavimmin samat sudet, jotka kiersivät Pernoo-Pihkoo-Heinlahti alueella myös viime viikolla. Intendentti Martti Hilden Helsingin yliopiston eläinmuseosta kuitenkin muistuttaa, että susi on ihmiselle vaaraton peto: hukka livahtaa ihmistä pakoon nopeammin kuin ihminen ehtii paeta sutta. Viimeiseen sataan vuoteen sudet eivät ole Suomessa käyneet ihmisten kimppuun. Sen sijaan lemmikki- ja kotieläimet saattavat joutua susien saaliiksi.

Viikonlopun aikana Kotkassa tehtiin taas tuoreita jälkihavaintoja alueella jo reilun viikon ajan liikkuneista susista. Tällä kertaa hukat olivat käyneet Pernoossa. Lähimmät jäljet löytyivät vajaan viiden metrin päästä navetan nurkalta. Esko Takala Luoteis-Kymen Erämiehet ry:stä kertoo, että sudet olivat olleet liikkeella perjantain ja lauantain välisenä yönä. Viime viikolla Pernoon-Pihkoon-Heinlahden alueella liikkui todennäköisesti 3 sutta. Niistä 2 suuntasi kulkunsa pohjoiseen, yksi länteen. Nyt näyttää siltä, että pohjoiseen suunnannut susipari on tullut näille seuduille takaisin. Lauantain jälkeen susista ei ole kuitenkaan uusia havaintoja tiedossa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat lähteneet alueelta. Seuraavien lumien jälkeen saadaan tietää, ovatko sudet vielä täällä.

Ihmiselle vaaraton peto

Ihmisillä on luontaista mutta turhaa pelkoa susia kohtaan. Mikäli suden nyt sattuu näkemään, niin kyllä se väistää ihmistä. Tämä pätee myös susipareihin ja useamman suden laumoihin. Sudet ovat kyllä viime vuosina käyneet rohkeimmiksi. Susi käyttäytyy samoin kuin koira. Jos ymmärtää yhtään koiran päälle, osaa tulkita myös suden liikkeitä ja eleitä.

Kotieläimet ja koirat ruokalistalla

Sen sijaan koti- ja lemmikkieläimille susi on jo vaaraksi. Ruuan perässä kulkeva susi saattaa napata pihalta koiran tai vaikkapa kanan. Sitä pitääkin miettiä, miten susien kanssa eletään, jos tällaisia tapauksia osuu samalle alueelle useimpia, Hilden tähdentää. Hysteriaa ei kuitenkaan kannata ruveta lietsomaan vaan pikemminkin päinvastoin. Ihmisten susipelkoa olisi hyvä saada vähennettyä nykyisestäänkin. Esko Takalankaan mukaan syytä paniikkiin ei ole, vaikka sudet Kotka-Pyhtää alueella ovat kuluvan talven aikaan tiheästi jolkotelleetkin: "Silti kehoittaisin pitämään koirat kytkettynä, varsinkin täällä Pernoon-Pihkoon tienoilla". (Kymen Sanomat ti 27.1.2004)

Kolme sutta pihassa

Viimeisimmät susihavainnot Kotkan-Pyhtään alueella liikkuvista susista saatiin eilen iltapäivällä. Pyhtään Myllykylässä asuva Kaija Westman näki omin silmin kahden suden säntäävän pakosalle tienlaidasta melkein kotipihaltaan. Sudet eivät olleet ensi kertaa kuluvan talven aikana Westmannin tiluksilla. Lasse Westman löysi suden jälkiä melkein portaidensa pielestä. Kysymyksessä oli se sama 3 suden joukko, joka on alueella kuljeksinut. Ne ovat vierailleet säännöllisesti jo useamman talven ajan. Alueelta ei ole kuitenkaan löydetty hirvien tai minkään muunkaan eläimen raatoja. Koiriakaan ei ole ilmoitettu kadonneeksi.

Vioittunut susi

Pyhtään petoyhdysmies Lasse Lindfors puolestaan kertoo, että Kotkan-Pyhtään alueella on liikkunut kaksi erillistä susijoukkiota. Toisessa on kaksi ja toisessa kolme yksilöä. Kolmen suden porukassa yksi susista on vioittunut. Se jättää peräänsä laahaavia jälkiä. Se on tiettävästä vioittunut takajaloistaan muttei niin pahasti, etteikö se pärjäisi luonnossa. Susien pidempiaikaisesta oleskelusta kielii se, että hirvenmetsästysaikana niin Pyhtään Myllykylän kuin Heinlahden metsissä hirvet ovat olleet verrattain vähissä. Hirvet karttavat luonnollisesti niitä alueita, joilla sudet liikkuvat. (Kymen Sanomat ke 28.1.2004)


SUSIA PANNOITETTU YHTEENSÄ 48

Kuhmon eläinmatkailuseminaarissa susien seurantaan erikoistunut kenttämestari Seppo Ronkainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta kertoi hyvin havainnollisesti susitutkimuksesta, joka alkoi vuonna 1998 Kuhmosta. Nyt se on siirtynyt vähin erin Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon, koska sieltä nuoret yksilöt lähtevät vaeltamaan länteen ja ovat näin tutkijoiden seurannassa. Kuhmosta suunta on etupäässä itä ja pohjoinen, ja näihin ilmansuuntiin menevät yksilöt jäävät useimmiten sille tielleen.

Tutkimuksen aikana on radiopannoitettu kaikkiaan 48 eri sutta. Kaikkiaan 60 sutta on käsitelty, sillä osalle on laitettu jo useampi kuin yksi panta. Susista Kainuussa on pannoitettu 24 - loput on pannoitettu joko Pohjois-Karjalassa taikka Savossa. 15 sutta on saanut kaulaansa GPS-pannan. Karhuja on pannassa 53 ja uusintapannoituksia on tehty kaksitoista.

”Jotenkin tuntuu, onko se peto ollenkaan”, hyvin paljon susia kiinni ottanut ja pannoittanut Ronkainen tuumaili. Hän on ollut hyvin lähellä susia, eikä kertaakaan käsiteltävä ole käynyt päälle. ”En uskaltaisi vihaista koiraa siten käsitellä”, hän mietti.

Susilauman reviiri on noin tuhat neliökilometriä. Kevättalvella ja syksyllä lauma liikkuu alueella pienemmissä ryhmissä ja silloin Ronkaisen mukaan herkästi lasketaan susia olevan alueella enemmän kuin niitä todellisuudessa on. (Kainuun Sanomat verkkoliite: Soili Riepula-Vähäaho, Kuhmo 2.2.2004 - Kotimaan kasvot/TV2 8.2.2004)


SUOMI SAAMASSA HAASTEEN EY-TUOMIOISTUIMEEN SUDEN SUOJELUN LAIMINLYÖNNISTÄ

EU-komissiossa vallitsee suuri epäluottamus Suomen susipolitiikkaan. Niinpä Suomi on todennäköisesti saamassa haasteen EY-tuomioistuimeen suden suojelun laiminlyönnistä. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan komissiossa vallitsee epäluottamus Suomen kykyyn hoitaa direktiivin mukainen suojelutaso. Haasteen tulon ajankohtaa ei kyetä tietämään. (MTV3 Kymmenen Uutiset 3.2.2004)


TOHMAJÄRVEN SUSISEMINAARI

Tohmajärven susiseminaarissa vaativat paikallisten asukkaiden edustajat susien vähentämistä Pohjois-Karjalan alueelta. Viime vuonna suden suuhun joutui maakunnassa 19 koiraa, kolme lammasta ja viisi vasikkaa. Kuten suurpedot vähänkin yleistyessään aina, sudet puhuttavat nyt maakunnassa. Sen vuoksi Pohjois-Karjalan liitto tarttui toimeen ja järjesti Joensuussa aihetta monipuolisesti käsitelleen susiseminaarin.

Susiasioista puhuttiin seminaarissa asiallisesti ja pääosin kiihkottomasti. Kiinnostuneita kuulijoita saapui etenkin Tohmajärveltä nipullinen kunnanjohtaja Teuvo Korpelaisen johdolla. - Petojen suhteen ollaan uudessa tilanteessa. Susikantaa on vähennettävä! Sanotaan, että ihmisvahinkoja susi ei ole tehnyt, mutta ei ole pitkä aika, kun puhuttiin, ettei karhu tee ihmiselle vahinkoa. Kemien kylässä petoeläimet jo liikkuvat, eivätkä sielläkään kunnolla, Korpelainen julisti.

Luonnonsuojeluaspektin keskusteluun toi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Heikki Simola.
- Tavoitteena on, että susi säilyy Suomessa ja että siitä ei ole kohtuutonta haittaa ihmisille. Susikysymys on vaikea, mutta Suomi ei ole siinä yksin. Suomalaisten mielestä tiikeriä ja leopardia pitää suojella, mutta kyllä meidän täytyy säilyttää sutemmekin, Simola vertasi. Simola pitää valitettavana susihysteriaa, jota Suomessa esiintyy edelleenkin ja jota tiedotusvälineetkin lietsovat. Hysteria ylläpitää pelkoja niin vahvasti, etteivät marjastajat uskalla lähteä metsiin.
- Asiallista valistusta uskoakseni on, mutta kohtaako se ihmisiä riittävästi? Simola kysyi.
Seminaaripuheenvuorojenkin perusteella vaikutelmaksi jäi, ettei asiallinen valistus ole vielä kaikkia saavuttanut. Eräs osallistuja kysyi luonnonsuojeluväeltä susiaidoista puhuttaessa:
- Oletteko ostaneet susiaitoja itse? (Verkko-Karjalainen 4.2.2004)


PORONHOITOALUEEN RAJAA OLISI SIIRRETTÄVÄ POHJOISEMMAKSI

Kansanedustaja, professori Erkki Pulliainen uudisti vuosien takaisen esityksensä siitä, että Kainuun kohdalla poronhoitoalueen etelärajaa pitäisi siirtää pohjoisemmaksi, Kuusamon ja Taivalkosken etelärajoille. Kainuussa voitaisiin tämän jälkeen keskittyä poron sijaan metsäpeuroihin, joiden metsästämiseen poromiehille annettaisiin erityiset oikeudet.

Kuhmon suurpetotietokeskus valmistuu vuoden 2005 kuluessa. (Kotimaan kasvot/TV2 8.2.2004)




KENEN ETUA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ AJAA SUSIPOLITIIKALLAAN?

Joensuussa järjestettiin 3.2. kaikille avoin susiseminaari, jonka tarkoituksena oli jakaa tietoa suden käyttäytymisestä, suojelusta ja siihen liittyvistä ongelmista sekä tarjota keskustelufoorumi eri intressiryhmille. Maa- ja metsätalousministeriön puheenvuoron käytti metsästysneuvos Christian Krogell. Krogellin mielipiteet olivat ymmärrettävissä ministeriön virallisiksi kannoiksi ja juuri siksi ne olivat erityisen huolestuttavia. Tässä puututaan kahteen puheenvuorossa laajasti esillä olleeseen teemaan, jotka ovat sangen keskeisiä linjattaessa suomalaista susipolitiikkaa.

Krogell totesi, että ministeriön mielestä suden suojelu on Suomessa Euroopan Unionin luontodirektiivin edellyttämällä suotuisalla tasolla. Mikäli tämä on petopolitiikan päätäntävaltaa käyttävän ministeriön todellinen kanta, ei liene realistista toivoa, että siellä oltaisiin kovin motivoituneita puuttumaan niihin sudensuojelun ongelmiin, jotka estävät esimerkiksi susipopulaation tasaista levittäytymistä koko maan alueelle, pitäisi lisääntyvien susiyksilöiden geneettisen monimuotoisuuden suurena tai kasvattaisi susien määrää maanlaajuisesti.

Krogell antoi myös ymmärtää, ettei määrärahoja petovahinkojen ennaltaehkäisyyn, ennen kaikkea susiaitojen rakentamiseen, tulla ainakaan kasvattamaan. Luontodirektiivin kuudennentoista artiklan mukaan vaikkapa karjatilalla eläimiä tappanutta sutta ei saa poistaa (ampua), ellei kaikkia muita keinoja vahinkojen estämiseksi ole käytetty. Tämä pitää sisällään myös vahinkojen ennaltaehkäisyn. Krogellin tulkinnan mukaan vahinkojen ennaltaehkäisy siis on Suomessa parhaalla mahdollisella tasolla ainakin siitä päätellen, että ministeriö on katsonut voivansa antaa kaatolupia muutamille karjavahinkoja aiheuttaneille susille. Näkemys on sangen erikoinen, etenkin kun Suomeen on rakennettu ministeriön tuella vain muutamia susiaitoja.

Karjavahinkojen ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää, jotteivat asenteet susien suojelua kohtaan kärjistyisi paikallisesti. Se, ettei vahinkojen ennaltaehkäisyyn panosteta, osoittaa myös täydellistä piittaamattomuutta petoalueiden karjankasvattajia kohtaan, sillä lampaiden tai hiehojen menetys aiheuttaa maanviljelijälle aina välillisiä tai välittömiä taloudellisia menetyksiä henkisten ohella.

Krogellin mielestä esimerkiksi Kristiinankaupungin ympäristöön ei voida antaa aidanrakennustukea, koska siellä lampaita tappanut susi siirtyisi vain seuraavalle tilalle, eikä koko kuntaa voida aidata. Krogell perusteli ministeriön nihkeyttä aitojen rakentamiseen myös sillä, että kun vahinkoja sitten tapahtuu , niitä ei voidakaan enää korvata, koska rahat ovat lopussa. Petovahinkokorvaukset tulevat toki samalta momentilta ministeriön taloudessa, mutta eikö edellä esitetty ajatuskulku ole hieman nurinkurinen, mikäli ajatellaan susivahinkojen ennaltaehkäisyn keskeisintä tavoitetta, vahinkojen estämistä?

Tällainen susipolitiikka ei missään nimessä ratkaise sudensuojelun ongelmia, vaan päinvastoin lisää tulehtuneita kipupisteitä. Nämä poliittiset linjaukset ovat myös jyrkässä ristiriidassa luontodirektiivin hengen kanssa, joten Suomella on paljon selitettävää, mikäli se saa haasteen petopolitiikkansa hoidon johdosta EY-tuomioistuimeen. Näistä vaikeuksista Maa- ja metsätalousministeriö joutuu lopulta ottamaan itse vastuun, eikä pysty enää sälyttämään syytä sudensuojelun ongelmista luonnonsuojelijoiden niskaan.

Anu Salminen
Luonto-Liiton Susiryhmä 11.2.2004


KRISTIINANKAUPUNGISSA JAHDATAAN SUTTA!

Kristiinankaupungin poliisipäällikkö Bo-Erik Hanses on antanut poliisilain nojalla luvan ampua alueella liikkuvan naarassuden. Tämä naarassusi liikkuu pantasusi Nopen seurassa. (Vasabladet Net Edition 11.2.2004)


AUTON TÖNÄISEMÄKSI JÄÄNYT SUSI AMMUTTIIN LIEKSASSA

Kolarissa jalkansa katkaissut isokokoinen naarassusi ammuttiin tiistaina Lieksan Vaaraniemellä. Kontuvaaran tietä juossut susi jäi henkilöauton tönäisemäksi maanantai-iltana pimeän aikaa. Susi oli juossut auton edellä tien sivussa, kun se oli äkkiä kääntynyt sivuttain, jolloin auto tönäisi suden kumoon. Pian tämän jälkeen susi nousi jaloilleen kadoten metsään. Poliisi pyysi riistanhoitoyhdistyksen jäljittäjiltä virka-apua suden tilan selvittämiseksi ja lopettamiseksi, mikäli se ei selviä luonnossa. Jäljitys ei pimeissä, vaikeissa lumiolosuhteissa onnistunut, mutta aamulla sutta jäljittänyt Harri Hopeakivi sai jalkansa loukanneen eläimen aseensa tähtäimeen noin 2,5 kilometrin päässä törmäyspaikasta. Suden jalka oli poikki, mutta se oli liikkunut yön aikana siitä huolimatta kuusi kilometriä. (Verkko-Karjalainen 11.2.2004)


RANUAN ELÄINPUISTOSTA KARANNUT SUSI AMMUTTIIN

Poliisi sai keskiviikkona iltapäivällä hälytyksen Ranuan eläinpuistoon susijahtiin. Yksi puiston urossusista oli päässyt kiipeämään korkean aidan yli ja karannut metsään.

Eläinpuisto määräsi haavoittuneen ja verijälkiä lumeen jättäneen suurikokoisen suden lopetettavaksi. Alueelle tilattiin paikallisia metsästäjiä, joista yksi pääsi ampumaan kuolettavan laukauksen.

Susi ehti olla karkumatkalla noin kaksi tuntia. Se oli jäänyt paikalleen vajaan sadan metrin päähän puiston rakennelmista.

Intendentti Elina Torvisen mukaan lopetettu susi oli häiriintynyt ja se oli käyttäytynyt oudosti koko Ranualla oloajan.

Eläin tuotiin puistoon reilu vuosi sitten. Se pyrki toistuvasti kiipeämään aidalle onnistuen paksun lumen ansiosta lopulta keskiviikkona pääsemään aidan päälle asti.

Susi tuntui sietävän ihmisiä huonosti, vaikka olikin syntyperäinen tarhasusi. Torvinen arvelee, että eläin hermostui kun puiston henkilökunta työskenteli susien naapurissa sijaitsevassa ilvesaitauksessa.

Tarhasutta ei Torvisen mukaan voi jättää luontoon. Ihmisiltä ravintonsa saanut susi olisi nälkiinnyttyään voinut tulla etsimään ravintoa ihmisten ilmoilta.

Susi lähetetään tutkittavaksi Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen Eelan laboratorioon Helsinkiin. (Kaleva.plus 18.2.2004)


KAINUUN RIISTANHOITOPIIRI RIKKOO TIETOISESTI SUDENSUOJELUMÄÄRÄYKSIÄ

LUONTO-LIITTO TIEDOTTAA 2.3. JULKAISUVAPAA HETI

- Luonto-Liiton Susiryhmä vaatii, että susilaumojen hajottaminen ja vainoaminen on lopetettava.

Kainuun riistanhoitopiiri on myöntänyt yhden sudenkaatoluvan Kuhmon kaupungin alueelle. Luontodirektiivin perusteella sudenkaatoluvan saa myöntää merkittävää vahinkoa aiheuttaneelle yksilölle. Kuhmon kaatoluvan myöntämisen perusteluna on, että sudet ovat uhkana yleiselle turvallisuudelle. Luvanhakijan mukaan seudun naiset ja lapset eivät uskalla liikkua luonnossa. Tämä on perusteetonta susipelon lietsontaa ja kaatoluvan myötäessään Kainuun riistanhoitopiiri rikkoo tietoisesti sudensuojelumääräyksiä.

Kuhmon alueella on liikkunut Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) satelliittipantaseurannassa olevien Igorin ja Irinan aiemmin yhteensä seitsemän suden lauma. Viime syksynä laumasta kaadettiin Kainuun riistanhoitopiirin myöntämällä luvalla kaksi nuorta sutta. Kaatojen jälkeen laumasta on hävinnyt myös kaksi muuta susiyksilöä. Igorin ja Irinan laumasta ei siis ole johtajaparin lisäksi jäljellä enää kuin yksi nuori susi.

Kainuun riistanhoitopiirin nykyinen tapa hoitaa alueen susikantaa ei ole kestävää eikä edes laillista. Nyt myönnettyä lupaa ei voida perustella vahinkojen estämisellä. Syy kaatoluvan myöntämiselle tuntuukin olevan toisaalla: halutaan käyttää viimeinenkin lupa maa- ja metsätalousministeriön myötämämästä poikkeuslupakiintiöstä. Igorin tai Irinan ampuminen tai jäljellä olevan lauman hajottaminen estäisi samalla susien lisääntymisen alueella.

Susilauman syntyminen ei tarkoita sitä, että alueen susikanta olisi voimakkaasti kasvamassa. Laumassa eläminen on sudelle normaalia. Vainoaminen rikkoo lauman sosiaalisen rakenteen ja vaikeuttaa luontaisen riistan saalistamista. Tämän lisäksi vainoaminen ja tappaminen haittaa merkittävästi RKTL:n susitutkimusta. Tutkimuksen tarkoituksena on kerätä tietoa suden ekologiasta ja käyttäytymisestä. Tutkimustietoja soveltamalla voitaisiin helpottaa susien ja ihmisten rauhanomaista rinnakkaiseloa. Nykyinen paikallistasolla harjoitettu susipolitiikka muistuttaa usein susivainoa ja estää tasaisesti levittäytyneen susikannan syntymisen Suomeen.

Lisätiedot:

Anu Salminen, Luonto-Liiton Susiryhmän työntekijä: 050 ­ 536 1024, anusalmi@cc.joensuu.fi

Outi Ovaskainen, Luonto-Liiton Susiryhmän puheenjohtaja: 040-570 7274, outi.ovaskainen@luontoliitto.fi

www.luontoliitto.fi/susiryhma (3.3.2004)


KUHMOSSA LIIKKUU SEITSEMÄN SUTTA

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ( RKTL ) tutkimusmestari Seppo Ronkainen antaa auliisti oman raporttinsa Kainuun susista. Hän sanoo, että tutkijoiden tiedot kootaan satelliittipannoilla varustettujen susien laumoja seuraamalla ja yhteydenpidosta Kainuun riistanhoitopiiriin, petoyhdysmiehiin ja muihinkin metsästäjiin. Kuhmon alueella on juuri nyt Igorin lauma, jossa on Igorin ja Irinan lisäksi kolmas susi. Irinalla on parhaillaan kiima, joten se saa pennut, jos Igoria ei ammuta nyt saadulla pyyntiluvalla. Uroksen menetys on niin iso riski naaraalle, että se tuskin synnyttää, jos niin käy. Igorin tärkeä tehtävä on ruokkia Irinaa synnytyksen aikaan ja myös pennut niiden synnyttyä.

Pannoitettu Niki ja sen naaras liikkuvat Vartiuksen tuntumassa, siis Kuhmossa niinikään.

Yksi susipariskunta liikkuu Jonkerin alueella, mutta se kulkee myös Lieksassa ja Venäjän puolella.

Vuosangan alueella eli Kuhmon, Ristijärven ja Sotkamon rajamailla on varmuudella kaksi sutta, mutta voi olla myös kaksi muuta.

Kun Jonkerissa liikkunut pariskunta on enemmän muualla kuin Kuhmossa, on Kuhmon susimäärä lähellä totuutta, kun siihen sanotaan kuuluvan seitsemän sutta.

Sotkamossa on viiden suden lauma sekä kaksi erillään kulkevaa urosta. Lauma oli viime vuonna puolet vuodesta Valtimolla.

Sotkamossa lähellä Kajaanin rajaa on myös 11 suden lauma, joka viime vuonna oli noin 60 prosenttia ajastaan Sotkamossa ja loput muualla.

”Poronhoitoalueen tämän hetkisestä susitilanteesta meillä ei ole tarkkaa tietoa”, Ronkainen kertoo.

Kainuun laumoissa on kaksi tänä keväänä ensi kertaa penikoivaa naarasta. Ensikertalaiset saavat yleensä kolme pentua. Vanhempien pentumäärät vaihtelevat ravintotilanteesta riippuen viidestä kahdeksaan.

Ronkainen kertoo, että viime viikolla Kuhmon Lentualla käyneiden ja paikallisten asukkaiden susiksi tunnistamien eläinten liikkeitä on parhaillaan RKTL:n mies selvittämässä, mutta jälkiä ei ole löytynyt.

Ronkaisen mielestä viiden suden lauman ilmestyminen kylään yhtäkkiä tuntuu kovin ihmeelliseltä. Hänen mukaansa sudet eivät muodosta laumoja yllättäen.

Susitutkijat eivät ota kantaa pyyntilupiin eikä siis myöskään Ronkainen. Hän toteaa vain, että maa- ja metsätalousministeriö kuulee susikannan suuruudesta päättäessään erikoistutkija Ilpo Kojolaa. Kojola on myös meneillään olevan susitutkimuksen vetäjä. (Kainuun Sanomat verkkoliite 3.3.2004 Irene Vainio Suomussalmi)

LUONNONSUOJELIJAT VAATIVAT KRISTIINANKAUPUNGIN SUSIJAHDIN TUTKINTAA

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Natur och Miljö ovat pyytäneet eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan helmikuun alkupuolella Kristiinankaupungissa tapahtunutta susijahtia ja ryhtymään tapauksen vaatimiin toimenpiteisiin.

Poliisioperaatiossa jahdattiin naarassutta, jonka väitettiin aiheuttaneen runsaasti vahinkoa. Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä poliisi ylitti toimivaltuutensa myöntäessään tappoluvan ja alkaessaan johtaa operaatiota, jossa metsästettiin suurpetoa sen rauhoitusaikana ja jonka metsästyslupahakemukseen maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosasto oli ottanut kielteisen kannan.

Jahdatun naarassuden mukana liikkui myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen radiomerkitsemä Noppe-urossusi. Metsästyksen seurauksena susipariskunta erosi väliaikaisesti toisistaan ja naarasta ammuttiin useita kertoja. Hangelle jääneistä verijäljistä päätellen naaraaseen osui muttei kuolettavasti.

Järjestöt myös toivovat, että oikeusasiamies puuttuisi käytäntöön, jota viime vuosina on harjoitettu Länsi-Suomessa: Jos metsästys- tai tappolupaa ei myönnetä maa- ja metsätalousministeriöstä, poliisi käynnistää metsästyksen poliisilain nojalla.

Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä poliisi ei ole se viranomainen, jonka toimialueeseen kuuluu suurpetojen, kuten suden tai karhun metsästys- ja tappolupien myöntäminen varsinkaan silloin, kun on olemassa maa- ja metsätalousministeriön kielteinen päätös asiasta. (5.3.3004)

SUURPEDOT VÄLTTÄVÄT ASUTUSTA

Suurpetojen pantaseuranta on tuottanut merkittävää tietoa eläinten liikkeistä. 1998 alkaneen pantaseurannan ensimmäiset tulokset kertovat pedoista pelätyimmän suden välttelevän asumusta ja isoja teitä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkijan, petotukijaksi tituleeratun Ilpo Kojolan mukaan pantahavaintojen avulla on saatu uutta tietoa susista. Tutkijoille on ollut yllätys, että sudet eivät kulje tiettyjä reittejä idästä länteen, vaan lähtevät laumoistaan eri suuntiin.

"Pohjoisessa sudet lähtevät pohjoiseen, etelässä etelään ja lännessä länteen", keskiviikkona Ylivieskan Jokirannan koulun ruokasalin täydelle yleisölle esitelmöinyt Kojola kertoo. Hän luennoi kansalaisopiston ja kaupungin ympäristöyksikön järjestämässä tilaisuudessa petojen pantaseurannasta.

Susillekin kallis hinta raateluista

Vaikka yleisesti sudet välttelevät ihmisasumusta, saattaa nälkä pakottaa ne käyttäytymään tavanomaisesta poikkeavasti. Kojola arvioi käytöstavan siirtyvän laumassa yksilöltä toiselle. Vuosi sitten Merijärven Ylipään kylän Vitoperällä susi livahti sisälle lampolaan ja raateli kuoliaaksi kahdeksan lammasta.

Tästä sudet joutuivat maksamaan kalliin hinnan. Tutkijoiden seurannassa ollut pantasusi Milla ja todennäköisesti tämän kumppanina kulkenut urossusi löydettiin myöhemmin tapettuina.

Pyhäjoen erämaissa elellyt Milla oli yli sataan vuoteen ensimmäinen susi, joka oli asettunut asumaan ja perustanut perheen läntiseen Suomeen.

Millan arviolta neljän poikasen kohtalosta ei ole varmuutta. Kojola sanoo alueella tehdyn yksittäisiä havaintoja tänä talvena. Mutta onko siellä yksi, kaksi vai kolme sutta, on arvoitus. Niinpä Kojola tyytyy toteamaan: "Joku saattaa olla jäänyt."

Susia on Suomessa arviolta 150 yksilöä. Määrä vaihtelee, sillä osa harrastaa jatkuvaa risteilyä Suomen ja Venäjän rajan yli. On laumoja, joiden elinalue kattaa kaistaleita rajan molemmin puolin. Venäjän Karjalassa arvioidaan olevan 350-400 sutta.

Pentueiden määrä hienoisessa kasvussa

Susipentueiden määrä on ollut hienoisessa kasvussa. Vuonna 2002 pentueita oli tusinan verran, seuraavana vuonna yksi enemmän. Pentuehavaintoja on tehty Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Kymen ja Etelä-Savon rajamailla, Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Määrällisesti suurin kanta on Pohjois-Karjalassa.

Karhun kannan kasvu sen sijaan on taittunut, jopa kääntynyt laskuun. Arvioiden mukaan Suomessa asustaa 800-850 kontiota.

Jatkuvassa pantaseurannassa on tällä hetkellä 15 sutta ja yhtä monta karhua. Kuuden vuoden aikana kaikkiaan viitisenkymmentä sutta ja karhua on saanut pannan. Suurin osa pantasusista ja -karhuista on hävinnyt jonnekin; osa tapettu luvattomasti ja osa luvallisesti.

"Sutta on tutkittu maailmalla paljon. Mutta se on elintavoiltaan erittäin joustava", Ilpo Kojola sanoo syyksi siihen, miksi Suomen susista kerätään tietoa. Tällä halutaan varmistaa kannan suuruus sekä eläinten liikkeet ja elintavat.

Suomessa kaadettiin viime vuonna luvanvaraisesti 70 karhua. Tässä kuussa päättyvään sudenmetsästykseen on myönnetty 16 kaatolupaa. (Kaleva.plus/Ilkka Lappalainen 11.3.2004)

NORJA HYVÄKSYY ALUEELLEEN VAIN 40 SUTTA!

Vålådalenissa, Jämtlannissa pidetyssä susia käsitelleessä kokouksessa esitti Norja suuntaviivat tulevalle susipolitiikalleen. Sen mukaan tulevaisuudessa Norjan valtion alueella voi ja saa elää enimmilläänkin vain 40 sutta, kaakkoisessa osassa Norjaa yhdessä Ruotsin susipopulaation kanssa. Vain joitakin vuosittain syntyviä susipentueita sallitaan. Käytännössä sallittujen pentueiden määräksi ilmoitellaan neljää.

Ruotsin mukaan Norja luopuu kansainvälisestä sitoumuksesta, jonka mukaan jokaisen maan pitäisi omalla alueellaan sitoutua edistämään ja ylläpitämään riittävää petoeläinkantaa. Näin Skandinavian susikannan olemassaolo jää yksinomaan Ruotsin vastuulle. Ruotsi on asettanut välitavoitteekseen 200 suden kannan, mikä pitäisi sisällään 20 vuosittain syntyvää susipentuetta. Ja tämä on Ruotsille vain välitavoite. Käytännössäkin jo nyt Ruotsi yksin on vastannut näiden kahden maan susikannan olemassa olosta, vaikka puheita jaetusta vastuusta on yritetty ylläpitää. Nyt Norjan julki lausuma kanta merkitsee sitä, että Ruotsi tietää vastaavansa yksin siitä, miten susille tulevaisuudessa käy. (De5Stora 18.3.2004)

Tulkoon mainituksi, että tällä hetkellä Norjassa elää ehkä kymmenkunta sutta. Viime vuosien tapahtumien perusteella, joihin on kuulunut mm. susien tappamista helikopterista, ei ole vähimmässäkään määrin oletettavaa, että Norjassa nähtävissä olevassa lähitulevaisuudessa olisi edes 40 sutta. Kehitys on juuri päinvastainen ja viimeisetkin sudet on yritetty häätää taikka ampua alueelta. (Tunturisusi)

RANUAN ELÄINPUISTON SUDET TAPETTIIN!

Ranuan eläinpuistoon etsitään uusia susia. Eläinpuiston kaikki sudet jouduttiin lopettamaan pian sen jälkeen kun urossusi oli karannut aidan yli hyppäämällä helmikuussa. Aidan ylittänyt susi ammuttiin kahden tunnin karkumatkan jälkeen. Se oli jäänyt vajaan sadan metrin päähän puistosta.

Eläinpuiston toimitusjohtajan Tuija Rytkösen mukaan muut sudet, emo ja kolme pentua, jouduttiin lopettamaan turvallisuussyistä. Karannut uroshukka oli laumanjohtaja, joka oli antanut häiriökäyttäytymisestä mallin myös muille susille.

"Seurasimme tilannetta urossuden karkaamisen jälkeen ja huomasimme myös emon hyppivän aidalle jatkuvasti", Rytkönen kertoo.

Eläinpuiston henkilökunta joutui lopettamaan sudet noin viikon kuluttua urossuden jälkeen.

Eläinpuiston vastikään uusitun susiaidan korkeus on reilut kolme metriä. Aidan päällä on lisäksi suojalevy estämässä kiipeämisen. Rytkösen mukaan tavallinen susi ei pääse tällaisen aidan yli.

Karanneessa urossudessa oli havaittu häiriökäyttäytymistä jo ennen karkaamista. Eläin oli ollut levoton ja hyppinyt aitaa vasten. Tällainen käyttäytyminen ei Rytkösen mukaan ole eläintarhassa syntyneille susille normaalia.

"Tavallisesti susien aitaukseen voi mennä aivan rauhassa", Rytkönen vakuuttaa.

Urossudelle tehtiin ruumiinavaus mahdollisen sairauden selvittämiseksi. Tutkimuksista saadut tulokset osoittivat eläimen kuitenkin olleen normaaliyksilö. Sekä uros että naarassusi olivat peräisin Ruotsista.

Ranuan eläinpuisto on tehnyt haun kansainvälisen Eaza-järjestön kautta uusien susien saamiseksi eläinpuistoon. Eläinpuistoon otetaan vain tarhassa syntyneitä susia.

"Uskon, että saamme uudet sudet pian, sillä ne lisääntyvät hyvin eläintarhaoloissa", Rytkönen uskoo.

Koska sudet elävät laumoissa, eläinpuisto hakee nuorta susipariskuntaa, joka voisi tehdä pian uusia pentuja.

"Sudet ovat yksi lasten suosikeista, ja asiakkaat ovatkin kyselleet niiden puuttumisesta", Rytkönen kertoo. (STT Marjukka Talvitie/Kaleva.plus 23.3.2004)

POLIISI TUTKII KAINUUN SUSIEN SALAKAATOJA

Sudet kuohuttavat tunteita Kainuussa. Sotkamolaiset petoyhdysmiehet ovat ryhtyneet lakkoon vastalauseena maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle petolupapolitiikalle. Petojen jälkiä luonnossa seuraavat yhdysmiehet eivät toistaiseksi lähetä havaintotietojaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle, sillä heidän mielestään yhdysmiesten havaintoilmoituksiin ei luoteta. Tuorein käänne susikärhämöintiin on Kajaanin poliisille jätetty tutkintapyyntö susien kohtelusta. Rikosylikomisario Ari Kylmäniemen mukaan tutkintapyyntö perustuu Kainuun Sanomissa julkaistuun sotkamolaisen miehen yleisönosastokirjoitukseen, jossa kirjoittaja paljastaa, että "meidän kätemme ovat sotkeutuneet hukan hurmeeseen useasti".

Lisäksi kirjoituksessa todetaan muun muassa, että "minä ja joukko muita ns. likaisen työn tekijöitä lähdemme välittömästi jahtiin, kun havaitsemme susien jäljet. Pohjanmaalla oli aikoinaan Lapua-liike, meillä on Tipas-liike".

Tutkintapyynnön poliisille tehneen pääkaupunkiseudulta kotoisin olevan henkilön mielestä kirjoittaja viittaa kirjoituksessaan suden tappamiseen.

Myös luontoväki on pistänyt oman lusikkansa susisoppaan. Heidän mielestään Kainuussa turhaan lietsotaan petovihaa. Kainuun luonnonsuojelupiirin mielestä Kainuussa ei ole liikaa susia.

Petoyhdysmiesten ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tulehtunutta tilannetta on tarkoitus liennyttää palaverissa Sotkamossa keskiviikkona. Paikalle on kutsuttu myös maa- ja metsätalousministeriön sekä laitoksen edustajat.

- Kyse on nimenomaan epäluottamuksesta. Tutkimuslaitoksen puolelta ei ole otettu mitään kantaa eikä uskottu, mitä havaintoja on huomattu. Katsoimme, että työ on ihan turhaa, sotkamolainen petoyhdysmies Kalevi Partanen kertoo.

Sotkamossa on yhdeksän vapaaehtoista petoyhdysmiestä. Partasen mukaan seitsemän vuoden ajan he ovat mielestään ilmoittaneet tarkkaan ja tunnollisesti kaikista havainnoistaan tutkimuslaitokselle.

- Muistaakseni neljä, viisi vuotta sitten saimme viimeisen luvan. Sen jälkeen on aina tullut kielteinen päätös.

Ylitarkastaja Sauli Härkönen maa- ja metsätalousministeriöstä muistuttaa, että EU:n luontodirektiivin mukaan susi on poronhoitoalueen ulkopuolella täysin rauhoitettu riistaeläinlaji. Rauhoituksesta voidaan poiketa ainoastaan erityisistä syistä. Jokaista hakemusta tarkastellaan tapauskohtaisesti. Härkösen mielestä petoyhdysmiesten merkitys erityisesti karhujen ja ilvesten kanta-arvioinnissa on erittäin suuri, vaikka myös laitoksen oma tutkimus tuottaa tietoa pedoista, erityisesti pannoitetuista susista. Hän kiistää väitteet, joiden mukaan petoyhdysmiesten havaintoihin ei luotettaisi.

- Petoyhdysmiesten tiedot ovat olemassa, mutta aina pitää muistaa, minkä ajankohdan arviosta on kysymys. Lopullinen kanta-arviointi syntyy tutkimuslaitoksessa, ja arviointi voi muuttua jopa päivittäin. Sudet kun liikkuvat hyvinkin pitkiä matkoja.

Härkönen on saanut kutsun Sotkamon palaveriin, mutta työmatka ulkomaille estää hänen pääsynsä paikalle.

Riistapäällikkö Jukka Keränen Kainuun riistanhoitopiiristä kertoo, että viime vuosina susikanta on Kainuussa kasvanut.

- Ne aiheuttavat melkoisia vahinkoja porotaloudelle, mutta myös metsästykselle, kun metsästäjät eivät uskalla viedä arvokkaita koiria hirvenpyyntiin. Iso asia on sekin, että ihmiset pelkäävät susia. Täällä on paljon tapauksia, että sudet ovat käyneet pihoilla.

Hänen mukaansa Kainuussa oli alkutalvesta noin 40-45 sutta. Riistahoitopiirin hallituksen kannan mukaan sopiva määrä olisi enintään 20. (Kaleva.plus 23.3.2004)

PASTORI, KANSANEDUSTAJA OINONEN VAATII SUURPETOJEN VAPAATA METSÄSTYSOIKEUTTA

Keuruulainen kansanedustaja, pastori Lauri Oinonen on jättänyt lyhyen ajan sisällä eduskunnalle kolme kirjallista kysymystä, koskien suurpetojen aiheuttamaa vaaraa ihmisille. Viimeisimmässä, 3.3.2004 jättämässään kyselyssä Oinonen toteaa, että suurpedot eivät ole vuosisataan enää kuuluneet suomalaiseen luontoon. Niinpä hän vaatiikin kaikille kansalaisille täysin vapaata suurpetojen metsästysoikeutta.

Oinonen on liittänyt kyselyjensä yhteyteen sellaisia tietoja suurpedoista, jotka eivät pidä paikkaansa. Hän mm. väittää, että sotaharjoituksia olisi siirretty suurpetovaaran takia. Pääesikunnan tiedossa ei kuitenkaan ole yhtään sotaharjoitusta, joka olisi siiretty tästä syystä. Erityisen vaarallisina Oinonen pitää eläintarhoista luontoon siirrettyjä petoja. Tällaisia siirtoja ei kuitenkaan ole tehty, ellei oteta lukuun muutamaa heikkokuntoisena luonnosta pyydettyä ja tarhaan toimitettua eläintä, jotka kuntoutumisen jälkeen on laskettu takaisin vapauteen. (Keskisuomalainen 8.4.2004)

PETOELÄINTEN SALAMETSÄSTYS ON EKOTERRORISMIA

Petoeläinten salametsästys on yleistä. Vain harvat tapaukset tulevat julki, vielä harvemmat johtavat minkäänlaisiin syytetoimiin, niin laittomia kuin ne ovatkin. Rangaistukset ovat mitättömiä. Niillä ei ole edes vähäistä pelotteen voimaa. Metsästäjät, jotka muuten ovat tavallista lainkuuliaista kansaa, ummistavat silmänsä ja korvansa laittomasti tapahtuvalta pyynniltä. Vaikka tekijät tiedettäisiinkin, metsäveljien myötätunto on lainrikkojien puolella. Ikään kuin hyväksytään, ettei petoeläimillä on sijaa Suomen luonnossa.

Sudet, karhut, ahmat, ilvekset sekä pienemmät pedot ja petolinnut koetaan uhaksi, josta on päästävä eroon. On koko joukko metsästäjiä, joilla ei ajatuskaan värähdä, kun he näkevät pedon: se tapetaan heti. Ei ole ihme, että monia petoelämiä on vain nimeksi. Jos se salametsästäjistä olisi kiinni, niitä ei olisi senkään vertaa.

Mitä lie luoja ajatellut rakentaessaan maailmaa ja istuttaessaan kaiken maailmat eläimet ja kasvit tänne niin suureksi ja viisaaksi itsensä kokevien ihmisten joukkoon? Sitä me emme tiedä. Joku merkitys elämillä maailman luonnon kokonaisuuden kannalta saattaa olla, niin kuin ihmiselläkin.

Salakaato on yhden sortin ekoterrorismia; turkiseläinten vapauttamiseen rinnastettavaa mieletöntä puuhaa, jolla luonnon olemattomaksi käynyttä omaa tasepainoa vain järkytetään. Toisaalta valitetaan valtavaksi paisuneen hirvikannan suurista tuhoista, mutta toisaalta luonnon ei anneta hoitaa hommaa omin keinoin.

Petoja pelätään, useimmiten täysin aiheetta. Jos joku onneton hukka eksyy lähellekin ihmistä, vihaa suorastaan lietsotaan. Näin siitä huolimatta, vaikka pedot pyrkivät välttelemään ihmistä. Ne käyvät ihmisen kimppuun erittäin harvoin; susi viimeksi 1880-luvulla. Sen sijaan toiselle eläimelle peto on peto.

Monin verroin suuremman vaaran ihminen aiheuttaa itse itselleen tai toiselle ihmiselle. Ajatellaanpa vaikka liikennettä, sodista puhumattakaan. Millaisessa vaaran viidakossa me liikumme joka päivä? Siihen verrattuna petojen ympärillä käyty keskustelu niiden vaarallisuudesta ihmiselle on vahvasti ylimitoitettua, suorastaan sulaa hurskastelua.

Ilman valtion viranomaisten toimia meillä ei olisi enää petoelämiä. Tässä kohden viranomaiset ovat olleet myös kansan enemmistön tuntojen tulkkina. Eri tutkimuksin on voitu osoittaa, että ihmiset hyväksyvät petojen olemassaolon, vaikkakin haluaisivat niiden elelevän mieluummin jossain kauempana kuin aivan lähinurkilla.

Laajasti on hyväksytty käsitys, että eläimelläkin on oikeutensa. Kotieläinten oikeudeksi mielletään kunnon ravinto, hyvä hoito ja mahdollisuus lajille tyypilliseen käyttäytymiseen. Vastaavasti villieläimen oikeutena pidetään mahdollisuutta elää villinä, toteuttaa vaistojaan luonnollisissa oloissa.

Maapallo käy päivä päivältä ahtaammaksi; ei eläinten, vaan ihmisen omien toimien vuoksi. Ihminen valloittaa uusia erämaita, laajentaa kaupunkeja, rakentaa teitä ja käyttää luontoa hyväksi haluamallaan tavalla. Ihminen pyrkii hallitsemaan paitsi toista ihmistä myös luontoa, vaikka luonnon monimutkaisuuden edessä meidän pitäisi olla enemmän nöyriä oppilaita kuin suuria hallitsijoita. (Kaleva.plus 27.4.2004/Ilkka Lappalainen)

VENÄJÄN KARJALASSA SUSISTA MAKSETAAN TAPPORAHAA

Venäjän Karjalan tasavallassa maksetaan sudesta tapporahaa. Pari viikkoa sitten julkaistussa Argumenty i Fakty -lehden artikkelissa kerrotaan, että Karjalassa susia saa metsästää ympäri vuoden ja niiden metsästyksessä käytetään apuna myös moottorikelkkoja. Susia metsästettiin Karjalassa viime vuonna 79, tapporahaa yhdestä emosudesta maksetaan jopa 5 000 ruplaa. Tapporaha uroksesta ja pennuista on vähäisempi. Venäjän viranomaisten tietojen mukaan yksi susi syö vuodessa jopa 500 kiloa lihaa, ja sudet tappavat Karjalassa paljon koiria ja kotieläimiä. Tämän vuoksi susien metsästys on Karjalassa sallittua. (Kainuun Sanomat verkkoliite 27.4.2004)

SUSIEMME "HOITOSUUNNITELMA"

Maa- ja metsätalousministeriössä laaditaan kaikille suurpedoillemme hoitosuunnitelma. Ensimmäiseksi oman hoitosuunnitelmansa saa susi - suunnitelman on tarkoitus valmistua vuoden 2004 loppuun mennessä.

Hoitosuunnitelman teossa kuullaan järjestettävissä kuulemistilaisuuksissa paikallisia asukkaita ja hoitosuunnitelman valmistumista valvovat mm. metsästäjätahot. Tohmajärvellä 28. päivänä huhtikuuta järjestetyssä kuulemistilaisuudessa paikalliset asukkaat vaativat suden metsästysoikeutta ympäri vuoden ja 2000 euron tapporahaa. Loput sudet on heidän mukaansa siirtoistutettava muualle Suomeen.

Jos hoitosuunnitelma sudelle laaditaan tällaisten kuulemistilaisuuksien perusteella, niin susiemme tulevaisuus näyttää hyvin synkältä. Esille nousee kysymys, laaditaanko susillemme hoitosuunnitelmaa vaiko tapposuunnitelmaa. (Tunturisusi 29.4.2004)

SOTKAMOLAISMIES TUNNUSTI TAPPANEENSA KOLME SUTTA

Sotkamolainen mies on tunnustanut poliisille tappaneensa kolme sutta vuodesta 1998 alkaen, yhden kostona ja loput koiran varjeluna. Syyteharkintavalmiiseen esitutkintaan liittyy miehen omalla nimellään laatima ja Kainuun Sanomissa viime maaliskuussa julkaistu ”Susiasiaa tekijän silmin” -yleisönosastokirjoitus, josta Luonnonsuojeluliiton projektityöntekijä teki telefaksilla rikosilmoituksen Kajaanin poliisille jo julkaisupäivän aikana.

Vuonna 1953 syntyneen miehen myöntämät susitapot ajoittuvat vuosille 1998-2002 ja sijoittuvat hänen kotikulmilleen Sotkamon Tipaksen seuduille. Ensimmäisen motiiviksi epäilty on kertonut koston. Kertomuksen mukaan susi tappoi miehen koiran 1998 syksyllä, mistä kimpaantuneena hän asetti maastoon jo tuolloin kiellettyjä ketunmyrkkyjä. Keväällä hän oli todennut yhden suden kuolleeksi.

Tällä tietämällä ensimmäinen tapaus on jo rikoksena vanhentunut, sillä metsästysrikoksen vanhenemisaika on viisi vuotta. Tuoreemmissa tapauksissa mies ei ole myöntänyt rikosta, vaan hän on esittänyt perusteeksi omaisuuden eli koiran suojelun pakkotilanteessa.

Suojelutapoista vanhempi ajoittuu vuoden 1999 syksyyn. Kertomansa mukaan mies oli ollut istuksimassa metsästysretkellä, kun läheltä oli kuulunut urinaa. Koira oli vastannut ääntelyyn, minkä jälkeen susi oli tullut esiin ja lähestynyt. Koiraansa varjellakseen mies oli päättänyt ampua suden.

Vuoden 2002 syksyllä susi oli ilmaantunut näkösälle kesken jänisjahdin ja kertomansa mukaan mies oli päätynyt ampumisratkaisuun samalla koiransuojeluperusteella. Saman vuoden marraskuussa mies kertoi julkisesti toisesta suden tappamasta koirasta.

Rikosilmoituksen tekijä pyysi tutkimaan myös sen, liittyykö yleisönosastonkirjoitukseen julkista kehottamista rikokseen. Rikosylikomisario Ari Kylmäniemen mukaan asia jää syyttäjän harkittavaksi samoin kuin kysymys siitä, ovatko epäillyn myöntämät tappotapaukset metsästysrikoksia vai täyttyykö niissä lain tarkoittaman pakkotilanteen tunnusmerkit.

Epäilty on itse kertonut, ettei kirjoituksen tarkoituksena ollut rikoksiin kehottaminen, vaan hän halusi nostaa susiasian julkiseen keskusteluun.

Kirjoitus viittaa hukan hurmeeseen useasti kätensä sotkeneeseen tiiviiseen joukkoon, mutta Kylmäniemen mukaan tutkinnassa ei tullut esiin sellaista, mikä kielisi muiden henkilöiden osallisuudesta ainakaan epäillyn myöntämissä tapauksissa. Niin ikään tutkinnassa ei ilmennyt sellaista, että tapauksissa hengestään olisi päässyt petotutkijoiden pannoittamia susia.

Esitutkinnan teki Kajaanin poliisilaitoksen Sotkamon ryhmä. Metsästysrikoksesta seuraa yleensä sakkorangaistus, mutta myös vankeusrangaistus on mahdollinen. Maksimi asettuu kahteen vuoteen.

Kainuussa poliisin tutkittavana on ollut viime vuosina useita susitappojuttuja. Vuonna 2001 Kuhmossa tutkittiin kahta tapausta, joista toinen keskeytyi tutkinnallisten ”eväiden” puutteeseen. Sen sijaan toisessa kasaan saatiin tarpeeksi aineistoa syyttäjälle lähettämistä varten, kuten myös saman vuoden Suomussalmen tapauksessa. Sotkamon vuoden 2002 tapaus päätyi tutkinnan keskeytykseen. (Kainuunsanomat verkkoliite 10.5.2004)

HOITOSUUNNITELMA ESILLÄ SOTKAMOSSA

Susiviha istuu lujassa kainuulaisissa. Se kävi taas kerran ilmi, kun Sotkamossa järjestettiin suden hoitosuunnitelmaan liittyvä yleisö- ja kuulemistilaisuus tiistai-iltana 11.5. Sudelle vihamieliset kannanotot olivat jyrkkiä ja mies Sotkamon Tipasojalta ehdotti korpilain käyttöä susien kanssa. Tällä hän tarkoitti sitä, että sudet on salakaadettava. Näin Tipasojalla on meneteltykin, sillä esimerkkinä eräs tipasojalainen mies tunnusti talvella julkisesti tappaneensa salaa kolme sutta. Asia on syyteharkinnassa.

Naishenkilö kyseisessä tilaisuudessa kehuskeli sillä, kuinka hyvä on tilanne Venäjällä, kun siellä sudesta maksetaan tapporahaa. (Kaleva 12.5.2004)

Suttamme koskevia päätöksiä ei missään nimessä saa tehdä tällaisten paikallisten käsitysten pohjalta. Jos tipasojalaiset ja heidän hengenheimolaisensa saavat päättää, ei Suomessa kohta elä yhtään sutta. Koko suden "hoitosuunnitelmaa" laaditaan väärin perustein, jos sen sisältöön vähimmässäkään määrin pääsevät vaikuttamaan nämä korpilailla uhkailijat ja suoranaiset salametsästäjät. (Tunturisusi 12.5.2004)

SUURPETOKESKUSTELUA

Television ajankohtaisohjelmassa suurpedoista keskustelivat suurpetoyhdysmiehiä edustava Ilkka Tiainen, RKTL:n petotutkija Samuli Heikkinen ja Suomen Luonnonsuojeluliiton suurpetovastaava Riku Lumiaro.

Suurpetojen määriä maassamme lasketaan mm. suurpetoyhdysmiesten tekemien havaintojen perusteella. Suurpetoyhdysmiehet ovat näreissään siitä, että heidän tekemiään havaintoja ei oteta vakavasti. Samuli Heikkisen mukaan seurantajärjestelmä on hyvä ja sitä on kehitettävä. Riku Lumiaro puolestaan toivoo, että koko seurantajärjestelmä kaatuu, sillä havaintoja tekevät henkilöt tarkoituksellisesti yliarvioivat petojen määriä saadakseen enemmän kaatolupia.

Keskusteltaessa siitä, että kuinka paljon susia Suomeen on sopiva määrä, kannanotot poikkesivat suuresti. Riku Lumiaron mukaan Suomeen voisi mahtua jopa 3000 sutta muttä äärimmäinen minimi on parisataa sutta. Ilkka Tiaisen mielestä nykyinen susimäärä noin 150 yksilöä on ehdoton yläraja. Samuli Heikkinen ei tavoitekantoihin ottanut suden osalta selkeää kantaa. Tohmajärveltä tavoitettu, eläkkeellä oleva suurpetotutkija Erik S. Nyholm puolestaan esitti, että ensiksi pitäisi inventoida susien asuinalueiksi sopivat erämaa-alueet maastamme ja vasta siltä pohjalta voidaan laskea sopivaa määrää maamme susille.

Syksystä 2004 on tuleva Lumiaron mukaan susien osalta tapahtumarikas ja värikäs, sillä susipentuja on nyt alkukesästä syntymässä ilmeisen runsaasti. Lumiaron mukaan susiamme tullaan tappamaan runsaasti sekä luvin että salaa. Samuli Heikkinen toppuutteli Tiaista, joka maalaili uhkakuvia kasvavasta susimäärästä ja kehotti odottamaan, jotta pennut ensiksi syntyvät - vasta sitten tiedetään määrät.

Keskustelu noudatteli vanhoja kaavoja. Metsästäjienkin tuntoja edustanut Tiainen näki sudet pahana. Hänen mukaansa linjan Joensuu-Vaasa eteläpuolella ei tarvittaisi yhtään sutta. Tosin Tiaisen mielestä myös suurpedot kuuluvat Suomen luontoon. RKTL:n tutkija Heikkinen oli tutkijoiden tapaan enimmäkseen hiljaa, puhuttaessa varsinaisesta suurpetopolitiikasta. Enemmänkin hän puhui varsinaisesta tutkimuksesta.

Susien määriäkin ja ennen muuta liikkeitä ja siirtymisiä uusille reviireille seurataan myös radiopannoilla, joita tällä hetkellä on maassamme 15 sudella. Viime aikaisista siirtymisistä esimerkkejä ovat Miskan siirtyminen Sotkamosta Oulun eteläpuolelle. Noppe on matkannut Nurmeksesta Kristiinankaupungin lähettyville, josta se on löytänyt kumppanin ja pentujakin lienee odotettavissa. Rautavaaran laumasta Saturnus on jättänyt maamme ja siirtynyt Venäjälle, johon suuntaan tapahtuu myös liikettä. Ursa puolestaan on matkannut samaisesta Rautavaaran laumasta mutkien kautta, päätyen Tampereen pohjoispuolelle Tampereen ja Päijänteen välimaastoon, jossa se juuri nyt viime viikon havaintojen mukaan on. (A-Talk 26.5.2004/Tunturisusi)

SUSIEMME MÄÄRÄ VUODEN 2003 LOPUSSA

RKTL arvioi 16.6.2004 julkistamassaan tiedotteessa susien vähimmäismääräksi vuoden 2003 lopussa maassamme 150 sutta. Susipentueita syntyi 13 -14, joissa oli yhteensä 45 - 55 pentua. Susikanta keskittyi itäisen Suomen kannanhoitoalueelle, mutta yksi pesintä todettiin myös keskisen Suomen kannanhoitoalueella. (RKTL 16.6.2004)
Susi Canis lupus

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, ja alla Copyright © Flickr/ucumari


Susista englanniksi

Wolf Song of Alaska

International Wolf Center
Wolf Haven International

Wolf Park


Tunturisuden susisivujen lähteitä

Hannu Hautala, Reijo Heikkinen: Kalevalaista luontoa - Articmedia 2009.
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.

Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.


Susi Canis lupus
Sudenpennut
Kesän sudenpennut

Sudenpentujen kesäisiä keppileikkejä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Tambako the Jaguar
*** tunturisusi.com linkit ***