Menu
Susisivut
Susi (Canis lupus)

Vanha eläinkirja kuvailee suden elämää näin: "Susi asustaa synkissä, tiheissä metsissä, louhikkoisissa vuoristoissa tai rämesoilla. Se välttää yleensä ihmistä, mutta käy kuitenkin asutuilla seuduillakin ruokailumatkoilla. Päiväsaikaan susi pysyttelee tavallisesti hiljaa piilopaikassaan, mutta voi aloittaa vaelluksensa jo varhain iltapäivällä, jos tuntee olonsa turvalliseksi. Viimeistään hämärän tullessa se lähtee etsimään saalista. Susi on luonteeltaan kulkuri. Siksi se vaeltaa yhdessä yössä pitkiäkin matkoja, ainaisesti ahnaan suursyömärin tapaan saalista etsien."

Susi Canis lupus

Susi jolkottaa
Siperianhuskyvaljakko
Koira ja koirasusi
Koira
Koirasusi

Siperianhusky.net
Sudet netissä
Luonto-Liiton susiryhmä
Suurpedot.fi
WWF Susi

Susipentu
Susipentu

Valkoinen arktinen susi


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Tambako the Jaguar

SUSIUUTISIA 2005


Tällä sivulla uutiset vuodelta 2005. Sanomalehti Kaleva on antanut tietyin, tarkoin ehdoin ja edellytyksin, luvan lainata tässä yhteydessä susiuutisiaan. Samoin, sanomalehti Kainuun Sanomat on antanut luvan lainata susiuutisiaan.

EU pitää kiinni suden suojelusta (5.10.2005)
Suomi sai komissiolta kanteen sudenmetsästyksestä (27.9.2005)
Sudet levinneet Oulun läänin länsi- ja eteläosiin (13.9.2005)
Sotkamossa myrkytetty susi kuoli tuskallisesti (16.8.2005)
Pantasusi myrkytettiin Kainuussa (15.8.2005)
Tyttö ja susi (6.7.2005)
Susisota eduskunnassa (14.6.2005)
TV1:n ruotsinkielisten susikeskustelu (7.6.2005)
Saako Suomessa ampua seurauksitta minkä tahansa suden? (1.6.2005)
21 uutta sutta sai lähetinpannan päättyneenä talvena (27.5.2005)
Ruotsissa 6 kuukautta vankeutta laittomasta sudenkaadosta (17.5.2005)
Rauhallinen pantasusi ammuttiin Nurmeksessa (29.3.2005)
Suden metsästyskausi lähenee loppuaan (18.3.2005)
Susikeskustelussa tosiasiat syrjäytyvät (3.3.2005)
Susista asiaa radiossa (20.2.2005)
Ministeri Pertti Salolainen suden puolesta (14.2.2005)
Pohjoisimmassa Ruotsissa kuusi sutta (11.2.2005)
Lumiaron mukaan sudet Lapista voidaan tappaa (8.2.2005)
Kaksi urossutta ammuttiin Pohjois-Karjalassa (2.2.2005)
Juvalla tammikuussa kaadetuista "susista" toinen on vahvistunut dna-tutkimuksissa koiraksi (2.2.2005)
Ympäristöjärjestöt raivostuivat Norjan susijahdista (27.1.2005)
Suomen susipolitiikka kestämätöntä (21.1.2005)
Etelä-Savossa kaadettu susi olikin ehkä villiintynyt koira (18.1.2005)
Öllölässä lopetettua sutta oli ammuttu (16.1.2005)
Suomi EY-tuomioistuimeen susien metsästyksestä (13.1.2005)
Kapinen susi jäi rekan alle ja lopetettiin (12.1.2005)
Juvalla kaadettiin kaksi sutta (11.1.2005)
Susi kolarissa Juvalla (9.1.2005)
Kolme sairasta sutta lopetettiin vuodenvaihteessa Itä-Suomessa (1.1.2005)




MINÄKÖ UUTISISSA!

Tyttö ja susi-elokuva

Tyttö ja susi-elokuvan kuvaukset alkavat loppukesästä. Elokuvan tekijöiden joukossa on Raimo O. Niemi, joka muistetaan elokuvasta Poika ja ilves. Elisa Viiri omistaa itse neljä siperianhuskya ja on siitä erityinen henkilö, että hän on Lapissa mukana kouluttamassa siperianhuskyja, jotka aikanaan saavat kunnian esittää tulevan elokuvan susia. (Radio Pooki 6.7.2005)

On odotettavissa, että tästä susielokuvasta tulee samanlainen, kansaivälinenkin menestyselokuva, kuin Poika ja ilves-elokuvasta. Elokuva on saanut kansainvälistä rahoitusta ja leviää sen siivittämänä Pohjoismaihin sekä Iso-Britanniaan.

Euroopan neuvoston elokuvarahasto Eurimages myönsi tukensa Kinoproduction Oy:lle. Elokuva on suomalais-ruotsalais-englantilainen yhteistuotanto, jonka kokonaisbudjetti on 1,9 miljoonaa euroa. Suomen elokuvasäätiö ja Pohjoismainen elokuva- ja tv-rahasto ovat myös tukeneet hanketta.

Kokoperheen seikkailuelokuvan ohjaa Raimo O. Niemi ja se kertoo 12-vuotiaasta Sallasta, joka pelastaa kaksi sudenpentua salametsästäjien kynsistä ja joutuu pyytämään apua biologiselta äidiltään johon hän ei ennen ole halunnut olla yhteydessä.

Leffan kuvataan kokonaisuudessaan Kuusamossa syyskesällä 2005 sekä talvella 2006. Elokuva saa ensi-iltansa Suomessa jouluna 2006. (Mesta.net/leffat)

"Elokuva kertoo Sallasta, pienessä Pohjois-Suomalaisessa kylässä asuvasta 12-vuotiaasta koulutytöstä. Salla viihtyy metsässä ja tuntee sielussaan yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa. Hän elää ottovanhempiensa kanssa, isä on kylän poliisi ja äiti hoitaa lomamökkien vuokrausta turisteille. Salla yrittää piikikkäällä käytöksellä peittää ihastustaan luokkatoveriinsa Matiakseen, joka on porotilallisen poika joka viihtyy paremmin tietokoneen ääressä kuin poroaitauksessa. Seudun tärkein tulonlähde on poronhoito, joten sudet ovat olleet miespolvien ajan uhka asujaimiston elinkeinolle. Sallan biologinen äiti palaa yllättäen pienelle paikkakunnalle, Sallan tietämättä kuka hän oikeasti on. Seikkailu alkaa, kun Salla ja Matias pelastavat kaksi orpoa sudenpentua salametsästäjien käsistä. Sudenpentujen piilottelemisesta ja pelastamisesta salametsästäjä Venesmaan ulottuvilta rakentuu elokuvan toiminnallinen kaari. Tyttö ja susi on myös tarina siitä, miten Salla ja hänen biologinen äitinsä Laila löytävät toisensa vuosien jälkeen. Verisiteen lisäksi heitä yhdistää salaperäinen yhteys luontoon. Elokuva Tyttö ja susi on 90-minuuttinen selviytymistarina. Nuoresta iästään huolimatta Salla joutuu tarttumaan rohkeasti elämän kulkuun, tekemään ratkaisuja, jotka haastavat yhteisön, mutta samalla pakottavat hänet itsensä selvittämään ja syventämään omat suhteensa läheisiin ihmisiin. Tyttö ja susi on koko perheen seikkailuelokuva joka vie katsojan jännittävien ja humorististen tapahtumien keskelle villiin luontoon."

Käsikirjoitus: Heikki Vuento.
Ohjaus: Raimo O Niemi.
Kuvaus: Kari Sohlberg.
(Suomen Elokuvasäätiö)

Pantasuden kuolinsyyksi paljastui myrkyttäminen

Myrkytys varmistui Sotkamon Maanselästä kesäkuun alussa löytyneen suden kuolinsyyksi. Susi oli pantasusi, eli sillä oli kaulassaan Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen seurantapanta. Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos (EELA) selvitti kuolinsyyn heinäkuun aikana. Käytetty myrkky oli EELAn tutkimusten mukaan strykniiniä. Strykniinin myynti lopetettiin Suomessa noin kymmenen vuotta sitten. Myrkyn täytyi siten olla vanhaa varastoa, jota oli säilytetty vastoin määräyksiä. Strykniiniä on aiemmin käytetty rotanmyrkkynä ja yleisesti myös ketun syöttipyynnissä. Tutkimusmestari Seppo Ronkainen Riistan ja kalantutkimuslaitokselta löysi suden itse.

Sudelle olisi syntynyt pentue

Kyseessä oli Venus-niminen naarassusi. Sudelle olisi syntynyt pentue, mutta myös ne menehtyivät myrkkyyn emon mahassa. Naaraan vatsasta löytyi EELAn tutkimuksissa kahdeksan sikiötä. Erikoistutkija Ilpo Kojola kertoo, että kyseessä oli yksi tuotteliaimmista seurannassa olleista laumoista. Huono juttu susikannan levittäytymisen kannalta, että juuri nämä poistuivat. Venus ja Uranus-uros ovat tuottaneet paljon yksilöitä, jotka ovat jolkotelleet länteen ja etelään. Jälkeläisiä on tavattu itäisellä Pirkanmaalla ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla asti. Tästä laumasta tulleet sudet eivät meidän tietojemme lähteneet kohti poronhoitoalueita. Ei ole myöskään tiedossa, että kyseinen lauma olisi ainakaan viime vuosina aiheuttanut koira- tai kotieläinvahinkoja.

Myrkky on laiton pyyntiväline

Sotkamon poliisi kertoo, ettei teosta vielä epäillä ketään. Susi on rauhoitettu eläin, joten sen tappaminen on rikos. Tämän lisäksi myrkky on laiton pyyntiväline. Kainuussa on tapettu pantasusia ennenkin. Vuonna 2001 pantasusi Ugrin yli ajettiin tahallisesti Kuhmossa. Susi tapettiin lopullisesti sähköllä. Viime marraskuussa Kuhmossa kaadettiin pantasusi Igor. (Kainuun Sanomat 13.8.2005)

Luonto-Liitto tiedottaa: Sotkamossa myrkytetty susi kuoli tuskallisesti

Luonto-Liitto on huolissaan petovihan rikollisista ilmenemismuodoista.

Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (EELA) tutkimuksissa selvisi, että kesäkuussa Sotkamon Maaselästä kuolleena löydetty susi oli myrkytetty strykniinillä. Myrkky oli viety maastoon syöttinä tai haaskaan kätkettynä, vaikka metsästyslaki kieltää myrkkysyöttien käytön täysin. Susi on rauhoitettu eläin, joten sen tappaminen ilman erikseen myönnettyä kaatolupaa on aina laitonta.

EELA:n mukaan strykniinin aiheuttama kuolema on eläimelle tuskallinen voimakkaine lihaskouristuksineen ja hengitysvaikeuksineen, ja oireet voivat kestää jopa pari tuntia. Strykniiniä on käytetty esimerkiksi rotanmyrkkynä, ja sen käyttö ja myynti on ollut kiellettyä noin kymmenen vuoden ajan.

Luonto-Liitto tuomitsee jyrkästi myrkyn levittämisen maastoon. Susien laiton tappaminen rikkoo maa- ja metsätalousministeriön ohjaamaa suurpetopolitiikkaa ja vaikeuttaa susitutkimusta. Lisäksi myrkyn levittäminen vaarantaa esimerkiksi marjastajien ja metsästäjien mukana liikkuvien koirien sekä luonnonvaraisten eläinten hengen.

"Myrkyn levittänyt henkilö vaarantaa yleisen turvallisuuden, sillä metsässä voi olla vielä myrkkyä. Esimerkiksi karhunmetsästys alkaa 20.8., ja maastossa liikkuu metsästyskoiria", sanoo Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Mervi Koskela.

Kuollut susi oli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) vuonna 2001 pannoittama Venus-tutkimussusi, ja sillä oli kahdeksan sikiötä kohdussaan. RKTL:n mukaan Venuksen ja sen puolison muodostama lauma ei ole tiettävästi aiheuttanut koira- tai kotieläinvahinkoja. Venus on jo kolmas Kainuussa laittomasti tapettu pantasusi: vuonna 2001 tapettiin Ugri-susi ajamalla autolla sen yli ja viimeistelemällä hengenlähtö sähköllä. Viime marraskuussa ammuttiin laittomasti Igor-tutkimussusi.

Luonto-Liiton susiryhmä epäilee, että ilmi tulleet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu: pannoittamattomien susien salakaadot eivät tule julki. Metsästyksenvalvontaa onkin ehdottomasti tehostettava.

Susiryhmä on Luonto-Liiton toimintaryhmä, jonka tarkoituksena on toimia Suomen suurpetojen suojelun edistämiseksi. Susiryhmä pyrkii levittämään tutkimuspohjaista tietoa suurpetojemme elintavoista, vaikuttamaan asenteisiin sekä vähentämään turhaa pelkoa ja vihaa petoja kohtaan (Luonto-Liitto tiedottaa 16.8.2005)

Sudet levinneet Oulun läänin länsi- ja eteläosiin

Sudet ovat viimeisen vuoden aikana levittäytyneet pysyvästi nyt myös Oulun riistanhoitopiirin länsi- ja eteläosiin. Alueella on nyt susia reilusti toista kymmentä.

Riistapäällikkö Keijo Kapiaisen mukaan aiemmin alueella on tavattu enemmänkin vaeltavia yksilöitä, nyt susia on alueella pysyvästikin.

"Ei meillä sillä alueella ole kymmeniin vuosiin ollut näin paljon susia. Tosin ei niitä vieläkään ole paljon", riistapäällikkö Kapiainen luonnehtii tilannetta.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Samuli Heikkinen ei ole tilanteesta yllättynyt. Se on käynyt selväksi jo tutkimuksessa mukana olevien pantasusienkin liikkumisen kautta.

Suomen susikanta painottuu edelleen erityisesti Kainuun eteläosiin, Pohjois-Karjalaan ja yleensä itärajan seudulle, mutta näillä alueilla hyvät reviiripaikat ovat käyneet vähiin susikannan voimistuttua.

"Itä-Suomessa on jo sen verran täyttä, että nuoret sudet hakevat uusia reviirejä muualta. Sudet ovat lähteneet liikkeelle joka suuntaan. Vapaita alueita on löytynyt esimerkiksi Keski- ja Länsi-Suomesta, mutta myös Aunuksen Karjalan suunnalta", Samuli Heikkinen kertoo.

"Aika monta eläintä on Oulun riistanhoitopiirin alueellekin jäänyt."

Sudet liikkuvat paljon

Samuli Heikkisen mukaan sudet liikkuvat paljon ja hyvinkin pitkiä matkoja.

Esimerkiksi Heikkisen tutkijakollegat Norjasta kertoivat yhden seurannassa olleen pantasuden kadonneen heiltä Oslon pohjoispuolella, ja pari vuotta myöhemmin sama susi kohtasi matkansa pään Urho Kekkosen kansallispuistossa Lapissa.

Susihavaintojen ja niihin liittyvien yhteydenottojen lisääntyminenkin kertovat kiistatta, että susia on uusilla alueilla nähty.

Samuli Heikkisen mukaan soittoja on tullut muun muassa Ylivieskan seudulta. (Kaleva 9.9.2005 Helge Murtovaara)

Suomi sai komissiolta kanteen sudenmetsästyksestä

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa Suomea vastaan kanteen. Kanne on saapunut ulkoasiainministeriöön 26. syyskuuta. Komissio katsoo kanteessaan, että Suomi rikkoo yhteisön luontodirektiiviä (92/43/ETY).

Luontodirektiivin mukaan susien metsästys on lähtökohtaisesti kielletty. Tästä voidaan poiketa vain direktiivissä mainituin edellytyksin. Komissio katsoo, että nämä edellytykset eivät täyty, koska suden suojelun taso ei Suomessa ole suotuisa ja muita vaihtoehtoisia tapoja on käytettävissä. Lisäksi komissio katsoo, että susien pyyntilupia myönnetään ilman, että on asianmukainen yhteys erityisen merkittävää vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin.

Suomella on kuukausi aikaa antaa vastineensa kanteeseen. Tuomioistuin voi kuitenkin pyynnöstä pidentää vastausaikaa. Suomen kannasta asiassa tiedotetaan erikseen sen jälkeen, kun EU-ministerivaliokunta on käsitellyt asiaa.

Lisätietoja: EU-tuomioistuinasioiden johtaja Tuula Pynnä, ulkoasiainministeriö, p. (09) 1605 5709 (Valtioneuvoston viestintäyksikkö - Tiedote 295/2005 27.9.2005)

EU pitää kiinni suden suojelusta

EU-komissio vaatii, että Suomessa on oltava vähintään tuhat sutta, ennen kuin lajin suojelua voidaan lieventää. Asiasta kertoo keskiviikon Maaseudun Tulevaisuus.

Suomessa on tällä hetkellä noin parisataa sutta. Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston ylitarkastaja Sauli Härkönen pitää EU:n vaatimusta mahdottomana.

Nykyinenkin susikanta on Härkösen mukaan aiheuttanut ongelmia muun muassa karjatilallisille ja poronhoitajille. Viime vuonna valtio korvasi suden aiheuttamia vahinkoja 70 000 eurolla.

Vuonna 2001 julkaistussa Suomen lajien uhanalaisuusraportissa susi luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. EU lähtee tulkinnasta, jonka mukaan suden tappolupaa ei saa myöntää missään oloissa.

EU myös haastoi Suomen viime viikolla EY-tuomioistuimeen liian löyhin perustein myönnetyistä sudenpyyntiluvista. (Kaleva.plus 5.10.2005)
Kolme sairasta sutta lopetettiin vuodenvaihteessa Itä-Suomessa

Paikalliset metsästäjät lopettivat Etelä-Savossa poliisin pyynnöstä uudenvuoden aattona kaksi syyhypunkin saastuttamaa sutta. Edellisellä viikolla lopetettiin jo yksi kapinen susi Enonkoskella. Eläimet olivat erittäin nälkiintyneitä ja laihoja. Ne olivat menettäneet syyhypunkin takia suurimman osan karvoituksestaan.

Ennen lopetuspäätöstä poliisi oli yhteydessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen susitutkijoihin sekä maa- ja metsätalousministeriöön.

Tutkijoiden mukaan tapetuilla susilla ei olisi ollut mahdollisuutta selvitä talvesta, vaan ne olisivat karvapeitteen puuttuessa menehtyneet kylmään ja huonokuntoisina aliravitsemukseen.

Vuodenvaihteen susijahdissa Heinäveden Vihtarissa tapettiin urossusi ja Enonkosken Ihamaniemessä naarassusi. Aiemmin Enonkoskella ammuttu oli naaras.

Komisario Jukka Kietäväinen Savonlinnan poliisilaitokselta kertoo, että kaikki lopetetut sairaat sudet olivat kadottaneet luontaisen arkuutensa ja ruokailivat komposteilla ja liikkuvat pihoissa ihmistä pelkäämättä. Ne kuuluivat ilmeisesti samaan viime keväänä syntyneeseen pesueeseen. Enonkosken seudulla liikkuu vielä yksi kapinen susi.

Punkki tarttuu saaliseläimistä

Kietäväinen harmittelee, miten surkeaan kuntoon kapi vie normaalisti niin komean eläimen. Syyhypunkkeja esiintyy nyt supi-, kettu- ja ilveskannassa. Susiin ne ovat tarttuvat saaliseläimistä tai niiden pesissä käynnistä. Kapi voi tarttua myös koiriin.

Poliisilla ei ole tietoa, kuinka monta sutta on jo mahdollisesti menehtynyt kapiin. Ainakin Itä-Suomessa susikanta on kasvanut nopeasti. Suomessa ei ole tiettävästi aiemmin kaadettu kapisia susia vuosikymmeniin.

Rauhoitetun ja tarkkaan suojellun suden lopettaminen perustuu eläinsuojelullisiin periaatteisiin ja metsästyslakiin, jonka mukaan avuttomassa tilassa olevan sairaan eläimen kärsimykset tulee lopettaa.

Vammainen susi hengiltä Öllölässä

Joensuun Öllölässä eli entisen Tuupovaaran alueella poliisi ja metsästäjät lopettivat loukkaantuneen suden uudenvuoden päivänä. Susi oli erittäin huonokuntoinen. Eläin päätettiin lopettaa, koska se ei kyennyt enää pitämään itsestään huolta. Poliisi tutkii suden loukkaantumiseen johtavia seikkoja.

Ilomantsin poliisi sai lauantaina päivällä ilmoituksen loukkaantuneesta sudesta. Susi oli nähty Öllölässä Otmenentiellä lähellä talonpihapiiriä. Poliisi jäljitti yhdessä Tuupovaaran riistanhoitoyhdistyksen edustajien kanssa suden metsästä läheltä havaintopaikkaa. (Kaleva.plus 1.1.2005)

Susi kolarissa Juvalla

Viitostiellä Juvan Vehmaan rampin pohjoispuolella tapahtui perjantaina kello 14.30 maissa henkilöauton ja suden välinen kolari. Pohjoiseen matkalla olleen henkilöauton eteen loikkasi oikealta susi. Auto töytäisi suden takaosaan, eläin pyörähti tieltä ajoradan yli meluvallille. Susi lopetettiin paikalla. (Länsi-Savon verkkolehti 7.1.2005)

Juvalla kaadettiin kaksi sutta

Juvalla pelkoa aiheuttaneet ja koiria vieneet kaksi sutta on kaadettu. Susien kaatoon saatiin lupa maa- ja metsätalousministeriöltä. Edellisen kerran susia on kaadettu Juvalla metsästäjien muisteluiden mukaan 1800-luvun puolella. Susikaksikosta toinen oli naaras ja toinen uros. Uros painoi 27 kiloa ja naaras 33. Säkäkorkeudet olivat 64 ja 70 senttiä. Sudet toimitettiin Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen Taivalkosken yksikköön tutkittaviksi. (Länsi-Savon verkkolehti 10.1.2005)

Kapinen susi jäi rekan alle ja lopetettiin

Kapinen susi jäi rekan alle Savonrannalla tiistain vastaisena yönä. Eläin jatkoi loukkaantuneena matkaansa kolaripaikalta.

Savonrantalaiset metsästäjät jäljittivät ja motittivat suden tiistaina päivällä ja se ammuttiin iltapäivällä. Täysikasvuinen urossusi oli syyhypunkin lähes karvattomaksi runtelema ja painoi enää vain 20-30 kiloa.

Susi ammuttiin poliisin luvalla ja eläinsuojelulain nojalla.

Viimeisen parin viikon aikana Heinävedeltä on ammuttu yksi ja Enonkoskelta kaksi kapia sairastavaa sutta. Riistapäällikkö Veli Lappalainen Etelä-Savon riistanhoitopiiristä arvelee vielä muutaman yksilön olevan kapisesta laumasta jäljellä.

-Ilmeisesti koko lauma sairastaa kapia ja on taudin takia hajonnut yksin liikkuviksi yksilöiksi. On hyvä, että nämä kärsivät ja tautia levittävät eläimet saadaan pois luonnosta.

Lappalainen kertoo Savonrannalta tulleen viestiä, että kettu- ja supikanta ovat nyt pienimmillään miesmuistiin. Kapi on tehnyt julman tehokasta harvennusta eläinten joukossa. (Länsi-Savo 12.1.2005)

Suomi EY-tuomioistuimeen susien metsästyksestä

Euroopan komissio on päättänyt aloittaa oikeustoimet Suomea vastaan EY-tuomioistuimessa susien metsästyksen takia.

Euroopan unionin ympäristölainsäädäntö edellyttää, että uhanalaista sutta on suojeltava tiukasti, eikä sen tahallinen tappaminen ole sallittua muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Komission mukaan Suomi kuitenkin sallii susien järjestelmällisen metsästyksen. Metsästyslupia myönnetään säännöllisesti kiintiöiden perusteella, eikä susien kaatoa rajoiteta niihin yksilöihin, jotka aiheuttavat vakavaa vahinkoa. (Kaleva.plus 13.1.2005)

Öllölässä lopetettua sutta oli ammuttu

Joensuussa, Öllölän Otmenentien varressa 1.1.2005 lopetettua erittäin heikkokuntoista ja vammautunutta sutta oli ammuttu aikaisemmin. Ilomantsin poliisi lähetti urossuden tutkittavaksi Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitoksen Ilomantsin riistantutkimusasemalle. Tutkinnassa varmistui, että sutta oli ammuttu. Sutta oli ammuttu leuan alueelle, minkä vuosi se ei haavoittumisen jälkeen pystynyt syömään. Röntgenkuvista löytyi lyijyä sekä luodin jäämiä. Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiri oli myöntänyt Ilomantsin ja Tuupovaaran alueelle yhden luvan suden ampumiseen. Riistanhoitopiiri katsoo luvan nyt menetetyksi. Poliisi on selvittänyt lupaan perustuvan metsästyksen etenemistä. Näyttää todennäköiseltä, ettei sutta ole ammuttu laillisen metsästyksen yhteydessä, vaan kyseessä on laiton ampuminen. Asiaa tutkitaan luonnonsuojelurikoksena.

Jäänyt myös auton alle?

Öllölässä on puhuttu, että kyseinen susi olisi jäänyt auton alle. Joulupäivänä tuntematon autoilija törmäsi Öllöläntiellä lähellä Otmenentien risteystä johonkin eläimeen, mahdollisesti lopetettuun huonokuntoiseen suteen tai koiraan. Törmäyksestä oli selvät merkit tiellä. Ilomantsin poliisi pyytää, että eläimeen törmännyt ottaisi yhteyttä Ilomantsin poliisilaitoksen numeroon 013-245 7400. (Verkko-Karjalainen 16.1.2005)

Etelä-Savossa kaadettu susi olikin ehkä villiintynyt koira

Loppiaisen tienoilla Etelä-Savossa kaadetun suden epäillään olleenkin villiintynyt koira tai koiran ja suden risteymä. Lopullinen tieto asiasta saadaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kokeissa.

Toinen Etelä-Savossa loppiaisen aikaan kaadetuista susista saattoi olla suden ja koiran risteytymä tai villiintynyt koira. Kaadetun eläimen geneettinen määritys tehdään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella. Alustavien arvioiden perusteella tapetun eläimen uskotaan kuitenkin olevan koira tai koirasusi.

Maa- ja metsätalousministeriö myönsi alkuvuodesta kaatoluvat kahdelle sudelle, jotka olivat yhdessä saalistaneet koiria talojen pihoissa Juvalla ja lähiympäristössä. Alueella katosi ja raadeltiin parin vuoden aikana toistakymmentä koiraa.

33 kiloa painanut naarassusi kaadettiin 6. tammikuuta. Seuraavana päivänä tapettiin 27 kiloa painanut uros, jota nyt epäillään joko risteytymäksi tai villiintyneeksi koiraksi. (MTV3-STT 17.1.2005)

Suomen susipolitiikka kestämätöntä - suurpetoasiat siirrettävä ympäristöministeriölle

Euroopan komissio aloittaa oikeustoimet Suomea vastaan susien metsästyksen takia. Suomalaiset luonnonsuojelujärjestöt ovat kritisoineet susipolitiikkaa samoista syistä koko maamme EU-jäsenyyden ajan. On ikävää, että asiaan suhtaudutaan vakavasti vasta, kun valtiota uhkaa sakko. Susi on Suomessa uhanalainen eläin. On merkillistä, että Suomen 160 yksilön ympärillä käydään jatkuvasti kovasanaista keskustelua, ikään kuin kysymys olisi valtavasta ongelmasta. Monissa Euroopan maissa susikanta on Suomeen verrattuna moninkertainen. Esimerkiksi Italiassa susi ja ihminen näyttävät pystyvän elämään rauhassa rinnakkain.

Suomessa, jossa ylintä päätäntävaltaa metsästysasioissa käyttää maa- ja metsätalousministeriö (MMM), susien järjestelmällinen metsästys on sallittu kaatolupien perusteella. Tämä on EU-komission mielestä ympäristölainsäädännön vastaista, koska susi kuuluu luontodirektiivissä mainittuihin lajeihin, jotka on tiukasti suojeltu. Näiden eläinten tappaminen on direktiivin mukaan sallittu vain, jos tappaminen ei vaaranna lajin suotuisan suojelun tasoa tai jos tietty yksilö on esimerkiksi aiheuttanut erityisen suuria vahinkoja.

Luonnonsuojelujärjestöt ovat yrittäneet saada muutosta Suomen laittomaan susipolitiikkaan jo kymmenen vuoden ajan. MMM ja muut viranomaiset eivät ole ottaneet vaatimusta vakavasti.

Tulkintaeron keskiössä on MMM:n tapa jakaa sudelle pyyntilupia poronhoitoalueen ulkopuolelle ilman, että pyynti kohdistuisi pelkästään vahinkoa aiheuttaneisiin eläimiin.

"Päinvastoin, viimeksi tänä syksynä ministeriö myönsi viisi pyyntilupaa Kainuun riistanhoitopiirille. Luvat käytettiin kestävän metsästyksen sääntöjen vastaisesti siten, että ensimmäiseksi ammuttiin lauman johtajauros, mikä johtaa helposti lauman hajoamiseen ja sitä kautta kasvavaan kotieläinvahinkojen riskiin", toteaa Luonto-Liiton susiryhmän työntekijä Anu Salminen.

Maa- ja metsätalousministeriö ei ole pystynyt täyttämään viranomaisille asetettuja vaatimuksia, joiden tavoitteena on suden suotuisan suojelutason saavuttaminen.

"MMM on levitellyt käsiään tiettyjen riistanhoitopiirien omavaltaisen ja laittoman petopolitiikan hoidon edessä, eikä ole ryhtynyt toimenpiteisiin salametsästyksen kitkemiseksi. Onkin kysyttävä, eikö olisi sittenkin parempi siirtää suurpetoasiat ympäristöministeriön hoidettavaksi, kuten luonnonsuojelujärjestöt ovat moneen kertaan ehdottaneet", Anu Salminen sanoo.

Positiivinen signaali MMM:n suunnalta on ollut sen aktivoituminen susivahinkojen ennaltaehkäisyssä, nimenomaan susiaitojen rakentamiseen ohjatun rahallisen tuen muodossa. Juuri tällaiset toimet ovat luontodirektiivin tarkoittamaa kestävää petopolitiikkaa.

Susiryhmä on Luonto-Liiton toimintaryhmä, jonka tarkoituksena on edistää suurpetojen suojelua Suomessa. Susiryhmä pyrkii levittämään tutkimuspohjaista tietoa suurpetojemme elintavoista, vaikuttamaan asenteisiin sekä vähentämään turhaa pelkoa ja vihaa petoja kohtaan.

Lisätietoja: Anu Salminen, Luonto-Liiton Susiryhmän työntekijä, 050 5361024, anusalmi(at)cc.joensuu.fi Sami Säynevirta, Luonto-Liiton järjestöpäällikkö, 040-560 7303, sami.saynevirta(at)uontoliitto.fi http://www.luontoliitto.fi/susiryhma/ (14.1.2005)

Ympäristöjärjestöt raivostuivat Norjan susijahdista

Pohjoismaiden ympäristöjärjestöt ovat lähettäneet Norjan ympäristöministeriölle kirjeen, jossa syytetään Norjaa kestämättömästä petoeläinpolitiikasta. Norjan viranomaiset ovat antaneet luvan viiden suden ampumiseen. Norjassa arvioidaan elävän ennen metsästystä 22 sutta.

Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan luonnonsuojelujärjestöt, suomenruotsalainen Natur och Miljö etunenässä, huomauttavat myös, että on hyvin huolestuttavaa, ettei jahtia toteuteta valtion viranomaisten valvonnassa. Nyt on vaarana, etteivät metsästäjät tiedä, mitä susia ovat ampumassa. Tässä tilanteessa kohteeksi voi joutua laumaa johtava ns. alfa-susi. Kun lauman johtaja kuolee, lauma hajoaa ja yksinäiset sudet ovat herkempiä käymään esim. koirien kimppuun, sillä ne eivät yksin voi surmata luonnollisempia riistaeläimiä, kuten hirviä.

Järjestöt muistuttavat myös, että Norja on allekirjoittanut kestävään eläinsuojeluun velvoittavan Bernin sopimuksen. Järjestöjen mukaan villieläinpolitiikka ei ole kestävää, jos uhanalaisen eläimen metsästäminen sallitaan. Norjassa jahtia puolustetaan mm. susien tekemillä tuhoilla lammastiloilla. (STT 25.1.2005)

Juvalla tammikuussa kaadetuista "susista" toinen on vahvistunut dna-tutkimuksissa koiraksi

Tammikuussa Juvalla kaadetuista ”citysusista” toinen vahvistui dna-tutkimuksissa koiraksi, kuten ulkonäön ja karvoituksen perusteella osattiin epäillä.

Etelä-Savon piirin riistapäällikkö Veli Lappalainen kertoo, että kaksikosta naaras oli susi, mutta uros ei. Tutkimuksissa vertailtiin Juvan susien dna:ta 160 Suomessa kaadetun suden perimään. Juvan urossusi poikkesi niistä kaikista. Koirarotua, jonka perimää urossusi kantoi, on kuitenkin vaikea osoittaa rotujen suuren määrän takia.

Samalla kun Juvan ”citysusien” perimään on saatu selvitystä, ovat epäilyt useammankin koirasuden liikkumisesta Juvalla vahvistuneet. Juvalaiset metsästysseurat ovat päättäneet hakea maa- ja metsätalousministeriöltä lupaa vielä kolmen epäillyn koirasuden eliminoimiseen. Lupahakemus lähetetään tiistaina.

Savonlinnan tien tuntumassa Juvan Paatelassa oli kaksi sutta käynyt raatelemassa isoa jämtlanninpystykorvan sukuista pihakoiraa niskaan ja jalkaan, mutta ilmeisesti tullut häirityksi, koska ne olivat poistuneet paikalta.

Juvan itä- ja koilliskulmalta on myös muita havaintoja ”portailla käyneistä” susista.

Piiritetty pystykorva

Sulkavan tien tuntumassa Juvan Lautealassa piiritti susi viime viikon maanantaina pihalla häkissä ollutta pystykorvaa ja rähähti talon isännälle. Isäntä Eino Marjo kertoi, että aamuhämärässä hän ei nähnyt eläintä kovin hyvin, mutta sen väri saattaisi viitata myös siihen, että siinä voisi olla myös koiraa. Marjo oli lähtenyt aamulla puoli kahdeksan aikaan ruokkimaan pystykorvaansa, kun matka Turren hyvin varustetulle häkille keskeytyi ärähdykseen. Susi oli häkin oven edessä ja ärisi isännälle. Isäntä kävi hakemassa turvakseen rappuharjan, jolloin peto lähti häkiltä. Se oli naapurin mukaan jolkotellut Puumalaan päin jonkun matkaa tietä pitkin ja lähtenyt siltä sitten Sulkavan suuntaan. Saalistaja oli piirittänyt häkkiä ilmeisesti kauemminkin ennen aamunkoittoa.

Susipari ja erakko

Veli Lappalainen kertoo, että kolmesta pedosta on muitakin havaintoja. Niistä on keskusteltu maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijoiden kanssa. Käyttäytyminen näyttää samanlaiselta kuin tammikuussa Juvalla kaadetuilla susilla. Kaksi eläintä liikkuu parina, yksi sen sijaan viihtyy omassa seurassaan. Lappalainen toteaa, että ministeriössä tunnutaan olevan sitä mieltä, että jos kyse on useammasta koirasudesta, kuten näyttää, ne olisi saatava pois metsistä. Susi karttaa tavallisesti ihmistä, eikä ihmisille äriseminen kuulu sen luontaiseen käyttäytymiseen. Koirasuden käyttäytymistä ei sen sijaan voi samalla tavalla ennakoida. Niiden poistaminen metsistä suojelee myös varsinaista susikantaa.

Luvan hakemisessa käytetään vastaavaa menettelyä kuin kahden ammutun ”citysuden” kohdalla. (Länsi-Savo, 1.2.2005)

Kaksi urossutta ammuttiin Pohjois-Karjalassa

Pohjois-Karjalan susijahti on edennyt loppusuoralle lieksalaisten metsästäjien saadessa pyyntilupakiintiönsä täyteen viime viikonvaihteessa. Pyyntilupia häirikkösusien poistamiseen on jäljellä Nurmeksessa kaksi ja Tohmajärvellä yksi, kun Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin kahdeksan suden kiintiöstä on nyt viisi ammuttu.

Nurmijärven itäosien maastossa ammutut kaksi hyväkuntoista urossutta saatiin tähtäimelle ajometsästyksen tuloksena sunnuntaina 30.1. Lieksan susijahdin yhdysmies Kari Kokkonen kertoo, että susia jäi Viekijärvi - Nurmijärvi alueella runsaasti, soittoja susien liikkeistä tulee vielä päivittäin.

Pohjois-Karjalan susijahti on edennyt loppusuoralle lieksalaisten metsästäjien saadessa pyyntilupakiintiönsä täyteen viime viikonvaihteessa. Pyyntilupia häirikkösusien poistamiseen on jäljellä Nurmeksessa kaksi ja Tohmajärvellä yksi, kun Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin kahdeksan suden kiintiöstä on nyt viisi ammuttu. Nurmijärven itäosien maastossa ammutut kaksi hyväkuntoista urossutta saatiin tähtäimelle ajometsästyksen tuloksena sunnuntaina. Lieksan susijahdin yhdysmies Kari Kokkonen kertoo, että susia jäi Viekijärvi - Nurmijärvi alueella runsaasti, soittoja susien liikkeistä tulee vielä päivittäin. - Kannan hoidon kannalta nyt ammutuilla yksilöillä ei ole paljonkaan merkitystä, sillä rajan takaa tulee hukkia jatkuvasti lisää. Ehkä kymmenen suden poistaminen yksistään Lieksan alueella saattaisi vaikuttaa jo jotain, Kokkonen arvioi. Kokkonen lupaa, että lieksalaiset metsästäjät antavat apuaan Nurmeksen suuntaan, jos tarvetta on. Tosin nyt runsas ja pehmeä lumipeite vaikeuttaa ratkaisevasti metsästystä. Nurmeksen lupia ei voida käyttää Lieksassa ministeriön aluejaon mukaisesti, vaan luvat on tarkoitettu sen suunnan vahinkoja aiheuttavien susien poistoon.

- Kannan hoidon kannalta nyt ammutuilla yksilöillä ei ole paljonkaan merkitystä, sillä rajan takaa tulee hukkia jatkuvasti lisää. Ehkä kymmenen suden poistaminen yksistään Lieksan alueella saattaisi vaikuttaa jo jotain, Kokkonen arvioi. Kokkonen lupaa, että lieksalaiset metsästäjät antavat apuaan Nurmeksen suuntaan, jos tarvetta on. Tosin nyt runsas ja pehmeä lumipeite vaikeuttaa ratkaisevasti metsästystä. Nurmeksen lupia ei voida käyttää Lieksassa ministeriön aluejaon mukaisesti, vaan luvat on tarkoitettu sen suunnan vahinkoja aiheuttavien susien poistoon. (Verkko-Karjalainen 1.2.2005)

Lumiaron mukaan sudet Lapista voidaan tappaa

Suomen Luonnonsuojeluliiiton mielestä poronhoitoalueella ei tarvita susia. Petovastaava Riku Lumiaron mukaan poronhoitoalueelle tulevat sudet on syytä tappaa, koska porot ja sudet eivät sovi samoille kairoille. (YLE Oulu-Radio Uutiset 8.2.2005)

Pohjoisimmassa Ruotsissa kuusi sutta

Tammikuussa havaitiin peräti kolmen suden siirtyneen Suomen suunnalta Ruotsin pohjoisimpiin osiin. Kun samaan aikaan kolme sutta siirtyi eteläisestä Ruotsista kohti pohjoista, koettiin se ainutlaatuinen tilanne, että peräti kuusi sutta esiintyi pohjoisimmassa Ruotsissa. Viimeisten 20 vuoden aikana tiedetään varmuudella vain kahden suden tulleen Suomen puolelta Ruotsiin, joten nyt tulleet kolme sutta ovat todella ainutkertainen ja harvinainen tapahtuma. Tavan mukaan maahan muuttaneisiin susiin asetetaan suuria toiveita sen suhteen, että ne toisivat uutta verta Ruotsin hyvin sisäsiittoiseen susikantaan. Kaikki kolme urospuolista sutta liikkuvat erillisesti, eri puolilla pohjoisen Ruotsin aluetta. Uusimmat uutiset kertovat, että salametsästäjät moottorikelkoin ovat jo näidenkin susien jäljillä.

Sverige har fått tre nya vargar

2005-01-17

Av:unt.se Tre vargar av finsktryskt ursprung har invandrat till norra delen av Sverige. Invandringen betraktas som något sensationellt eftersom endast två bekräftade vargar vandrat in i Sverige under den senaste 20-årsperioden.

Hoppet står nu till att invandrarna ska hjälpa till att säkra den svenska stammens överlevnad eftersom den är hårt drabbad av inavel. Undersökningar som tidigare gjorts visar att alla dagens vargar härstammar från endast tre djur. Forskarna hoppas nu att invandrarna ska bidra med ett nytillskott för att öka den genetiska variationen. Att vargarna har finsktryskt ursprung har säkerställts genom DNA-analyser gjorda vid Uppsala universitet. Alla tre vargar är handjur. En av de nya vargarna finns i Norrbotten vid den finska gränsen, en annan i Västerbottens kustland och ytterligare en varg finns vid Ringvattnet i Jämtland. Dessutom finns det just nu ytterligare tre vargar i norra Sverige som kommer från en stam i södra Skandinavien. Dessa vargar har vandrat i rakt motsatt riktning i jämförelse med de tre invandrarna. - Det betyder att det finns minst sex vargar samtidigt i nordligaste Sverige. Det är mycket ovanligt i modern tid, säger professor Hans Ellegren vid Evolutionsbiologiskt Centrum i Uppsala i ett pressmeddelande. (Unt Se Nyheter 17.1.2005)

Ministeri Pertti Salolainen suden puolesta

Ministeri, luontokuvaaja ja luonnonsuojelija Pertti Salolainen puhui 14.2.2005 MTV3:n aamuteeveessä luontomme tilasta ja käytti siinä kahta esimerkkiä: Itämeren tilaa sekä susiimme kohdistuvan metsästyksen järjettömyyttä. Hän totesi, että "ei ole kovin järkevää, että 100 miestä jahtaa yhtä pientä sutta". Hänen sanomaansa kiteytyy koko susipolitiikkamme järjettömyys. (14.2.2005 Tunturisusi)

Susista asiaa radiossa

Radion Ympäristöillassa keskustelivat susista suurpetotutkija Ilpo Kojola, projektijohtaja Jukka Bisi ja suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro.

Susien määrä helmikuussa vuonna 2005 on Suomessa Kojolan arvioiden mukaan noin 160-170, mutta määräarvio tarkentuu tästä noin kuukauden kuluessa. Susia oli ennen metsästyskauden alkua syksyllä 2004 noin 180, ehkä hieman enemmän, josta määrä on talven kuluessa mm. metsästyksen vuoksi alentunut. Susia oli Suomessa vuonna 1996 150, mutta vuonna 1999 vain 95, josta susien määrä on Kojolan mukaan karkeasti arvioiden kaksinkertaistunut. Suomen sudet ovat osa laajaa susikantaa, joka ulottuu meiltä aina Tyynelle valtamerelle ja käsittää Venäjän ja Itä-Euroopan maiden sudet. Meidän sutemme ovat geneettisesti siten monimuotoisia. Ruotsin susikanta on eriytynyt tästä suuresta susikannasta, vaikkakin Ruotsiinkin joskus siirtyy susi meiltä. Koko Ruotsin nykyisen susikannan pohjana on kolme susiyksilöä.

Ursa liikkuu kumppaninsa kanssa Pirkanmaalla ja pantasutena se on tarkasti seurailtu. Ursan elinalueilla metsästäjät tekivät tammikuussa susien laskennan ja päätyivät alueen susimäärän arvioinnissaan runsaaseen kymmeneen. Kojolan mukaan susia ei kuitenkaan ole näin paljon, vaan todennäköisesti vain Ursa ja kumppaninsa ja ehkä kolmas susi.

Koirasudet ovat luonnossamme varsin harvinaisia. Tämän talven Juvan tapauksen ohessa tiedossa oleva edellinen on Perho koirasusineen, tästä on aikaa kymmenkunta vuotta. Useimmin luonnossa pariutuminen tapahtuu niin, että uroskoira pariutuu naarassuden kanssa. Koira meillä on eräissä tiedetyissä tapauksissa ollut rodultaan Jämtlannin pystykorva. Oulun yliopistossa on juuri tehty tutkimus, jossa selvitettiin 104 maassamme kaadetun suden perintötekijöitä - näiden joukossa ei ollut yhtään epämääräistä koirasutta, kaikki olivat susia. Kojolan mukaan mustien metsäsusien kohdalla on esitetty mahdollisuus, että ne eivät olisi luontaisen evoluution tulosta, vaan kyse olisi koiran sekaantumisesta suteen jossakin varhemmassa vaiheessa. Suomessa on yksityisillä ihmisillä jonkin verran koirasusia, mutta asiallisesti hoidettuina ne eivät muodosta uhkaa susikantamme puhtaudelle.

Juupajoen tapahtumiin suhtautuminen oli epäilevä ja varautunut. Riku Lumiaron mukaan tällaiset susien ja ihmisten kohtaamiset ovat yleensä osoittautuneet aina jälkitutkimuksissa paikkansa pitämättömiksi. Kojola ei uskaltanut ottaa mitään kantaa Juupajoen pizzasusiin, vaan sanoi odottavansa alueelta lisää tietoja sekä susista että ilmeisesti myös tästä tapauksesta.

Susipelko on tunnepohjainen asia, eikä siihen voi siten järkipuheilla yleensä vaikuttaa, totesi Lumiaro. Myös Kojola piti petopelkoa irrationaalisena.

Pihasusien esiintymiselle voi olla syynä Kojolan mukaan se, että niitä ensiksikin on Venäjällä paljon, sillä siellä on hirviä paikoin hyvin vähän. Siksi sudet oppivat etsimään ruokaa asutuksen tienoilta. Osa näistä tällaisista pihasusista siirtyy Suomen puolelle ja voi jatkaa täällä samanlaista käyttäytymistä.

Hirven saalistamiseen riittää joskus vähimmillään myös yksi susi. Mutta pieni lauma, johon meillä kuuluu tavallisimmin alfapari ja muutama niiden jälkeläinen, on jo hyvin riittävän tehokas hirven saalistuksessa.

Miska on yksinäinen urossusi, joka keväällä vuonna 2003 vaelsi Sotkamosta Liminka-Lumijokiseudulle. Miskan panta ei enää toimi tai sillä ei ole enää pantaa, mutta lukuisat havainnot varmistavat, että Miska elää edelleen alueella. Miska ei ole tehnyt vahinkoa vaan elelee hiljakseen ja erikoista on, että ei etsi puolisoa vaan elelee yksikseen.

Susien liikkumisessa on kaksi aktiivisuus-huippua, tosin aika lievää, totesi Kojola. Alkutalvesta sudet liikkuvat enemmän, kun ne tarkistelevat reviirinsä rajoja. Toinen aika, jolloin sudet ovat liikkeellä normaalia vilkkaammin, on keväällä ennen pesintää ja toukokuun alussa tapahtuvaa pentujen syntymistä.

Susien vaarallisuudesta keskusteltaessa käytiin läpi 1880-luvun tapahtumat. Kojola totesi, että tuolloin runsaat 20 lasta tappaneen eläimen lajista ei ole täyttä varmuutta, mutta todennäköisesti kyseessä oli susi. Tuolloin susilta luontainen saaliseläinkanta oli huvennut loppuun ja lapset olivat joko viemässä karjaa laitumelle taikka jo karjapaimenessa. Kojolan mukaan susi voi olla ihmiselle vaarallinen, jos siltä puuttuu luontainen ravinto taikka etenkin, jos se on kesy. Kesy susi voi olla tottunut saamaan ruokaa ihmiseltä. Kun kesyyntynyt susi kohtaa ihmisen, jolla ei olekaan antaa ruokaa, voi käydä niin, että tällainen susi päättääkin yrittää syödä ihmisen.

Pantasusiin suhtautumisen totesi Jukka Bisi ihmisillä olevan kahdenlaista ja hämmentävää. Toisaalta halutaan, että susia tutkitaan ja seuraillaan, mutta toisaalta esitetään epäilys, että onko tällainen tarkasti seurattu pantasusi enää ollenkaan villieläin. Kojola totesi, että pannoitetun suden käyttäytyminen ei muutu miksikään siitä, että se on pannoitettu. Kaikkien meillä pannoitettujen susinarttujen pentutuotto esimerkiksi on ollut hyvä. Myöskään ei pannasta ole todettu olevan sudelle fyysistä haittaa, sillä panta on liukkaasta materiaalista, eikä siten siihen pääse muodostumaan talvioloissa jäätä.

Suurpetoja tutkii päätoimisesti RKTL:ssä puolenkymmentä ihmistä ja erilaisten projektien parissa voi olla joskus saman verran, joten enimmillään tutkimuksessa voi olla kymmenkunta ihmistä. (Radio Suomi/Ympäristöilta 20.2.2005 klo 18.40-20.30/ Keskeisiä kohtia kirjasi Tunturisusi)

Susikeskustelussa tosiasiat syrjäytyvät

Suomen luonnonsuojeluliitto tiedottaa 3.3.2005
Viimeaikoina on uutisoitu tiedotusvälineissä, että ihmiset suhtautuisivat susiin yhä kielteisemmin etenkin Itä-Suomessa. Lähteeksi on mainittu Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen tekemä tutkimus Susipuhetta Suomessa.

Luonnonsuojeluliiton mielestä tutkimusta on tulkittu pääsääntöisesti harhaanjohtavasti, sillä kyseessä on suden kanssa tekemisissä olevien ihmisten ja eri intressiryhmien keskuudessa tehty laadullinen tutkimus. Se ei siis mittaa yleistä kansalaismielipidettä sudesta, vaan edustaa pääosin metsästäjien, koiraharrastajien, poronomistajien tai viranomaisten näkemyksiä sudesta. Tällöin onkin luonnollista, että tutkimuksessa tulee hyvin voimakkaasti esiin suden aiheuttamat ristiriidat, vahingot tai susipelko.

Susikannan kasvaessa ja levittäytyessä läntiseen Suomeen näkemyserot susikannan hoidosta, suden vaarallisuudesta ihmisille ja suden aiheuttamista vahingoista eroavat entistä voimakkaammin. Esimerkiksi yhä useampi itäsuomalainen metsästäjä kokee, että sudet haittaavat etenkin koiralla metsästämistä. Luonnonsuojelijat pitävät taas suden aiheuttamaa uhkaa liioiteltuna ja toteavat, että liikenne tappaa paljon enemmän koiria kuin sudet, eikä susi ole todistettavasti käynyt ihmisen kimppuun sitten vuoden 1881.

Jukka Bisin ja Sami Kurjen kirjoittama Susipuhetta Suomessa -julkaisu on valaiseva tutkimus suden ja ihmisen rinnakkaiselosta. Siinä tulee hyvin selkeästi esille se, että susikannan hoito- ja suojeluun tulisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän voimavaroja. Esimerkiksi sudet aiheuttamat vahingot tulisi korvata täysimääräisesti. Asiallista susitiedostusta tulisi sen mukaan huomattavasti lisätä etenkin niillä alueilla, joille susikanta on hiljalleen levittäytymässä. Tutkimuksen mukaan petopelkopuheet olivat yleisempiä niillä alueilla, joilla susikanta on vasta vahvistumassa ja erityisesti siellä, missä susia oli liikkunut pihapiireissä tai asutusalueiden tuntumassa.

Suomen Luonto -lehden uudessa maaliskuun numerossa julkaistaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen susitutkimuksen johtajan Ilpo Kojolan ajankohtainen artikkeli suden tilanteesta Suomessa ja Euroopassa. Esimerkiksi Espanjassa susikanta on kymmenkertainen Suomeen verrattuna.

Luonnonsuojeluliiton mielestä myös harvaan asutussa Suomessa on tilaa elinvoimaiselle susikannalle. Ihmisen tuntemaan susipelkooon pitää suhtautua ymmärryksellä ja pyrkiä sitä lieventämään.

LISÄTIETOJA

- puheenjohtaja Heikki Susiluoma puh. 050 560 2113 - suurpetovastaava Riku Lumiaro puh. 050-585 9857

Suden metsästyskausi lähenee loppuaan

Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin myöntämistä kahdeksasta suden kaatoluvasta on tähän mennessä käytetty viisi. Riistapäällikkö Juha Kuittinen Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiristä kertoo, että niiden joukossa on myös Joensuun Öllölässä uudenvuoden päivänä lopetettu susi. Haavoittunut ja huonokuntoinen susi päätettiin lopettaa, koska se ei olisi enää pystynyt huolehtimaan itsestään. Sudenmetsästyskausi käynnistyi marraskuussa ja se päättyy tämän kuluvan maaliskuun lopussa. (Pohjois-Karjalan uutiset - Yle)

Rauhallinen pantasusi ammuttiin Nurmeksessa

Nurmekselaiset metsästäjät ampuivat sunnuntaina Kuohatissa pannoitetun suden. Yksilö ei kuulunut siihen laumaan, jonka poistamiseksi riistanhoitopiiri on myöntänyt kaikkiaan kuusi pyyntilupaa. Lieksalaiset ovat käyttäneet jo kaikki kolme omaa lupaansa, ja nurmekselaiset ampuneet kaksi sutta. Metsästäjät ampuivat suden lähelle Kuohatintietä. Susi oli nähty aamulla muutaman kilometrin päässä ampumapaikasta talon pihassa. Talosta soitettiin metsästäjille, jotka aloittivat jahdin. Tiellä liikkunut susi tuli passimiehen eteen, ja tämä ampui sen. Puolenpäivän maissa ammuttu oli kaksivuotias, kookas urossusi. Suden käpälä oli kymmenen senttiä leveä ja säkäkorkeus 80 senttiä ja pituus kuononpäästä hännän juureen 120 senttiä.

Riistanhoitopiiri myönsi lieksalaisille ja nurmekselaisille sudenpyyntiluvat Höljäkässä ja Viekissä koiria tappaneen lauman poistamiseksi. Nyt ammuttu susi kuului Nurmeksen laumaan, ja tutkijat pannoittivat sen jokin aika sitten toisen kerran. "Nyt myönnetyissä pyyntiluvissa riistanhoitopiiri edellyttää, että luvansaaja paikantaa ongelmia aiheuttaneet yksilöt yhteistyössä riistantutkimuksen kanssa. Näin varmistetaan, että metsästys kohdistuu oikeisiin yksilöihin", riistanhoitopiiri toteaa pyyntiluvissaan. Ammutuista susista on otettu DNA-näytteet, jotka viime kädessä varmistavat ammuttujen susien sukulaisuuden.

Ei yhteyttä ennen jahtia

Tutkimusmestari Seppo Ronkainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta kertoo, etteivät metsästäjät olleet yhteydessä tutkijoihin ennen jahtia.
- Lauantaina tutkija ei ollut maastossa, mutta sunnuntaina hän heti paikantaa kaikki Nemon lauman jäsenet. Häntä alkoi ihmetyttää se, että Nikolai meni lähelle taloa. Tutkaamalla tutkija löysi suden kuolleena talon pihasta, Seppo Ronkainen kertoo. Ronkainen sanoo, että metsästäjille olisi selvinnyt kyseessä olevan muun kuin vahinkoa aiheuttaneen lauman susi, jos he olisivat ottaneet yhteyttä tutkijoihin. Paikalla ollut tutkija ei tiennyt käynnissä olevasta metsästyksestä. Ronkaisen mukaan ampumapaikan läheisyydessä oli myös kolme muuta lauman jäsentä eli johtajasudet ja yksi viimekeväinen pentu. Sudet olivat selvästi omalla eivätkä vahinkoa aiheuttaneen lauman reviirillä. Tutkimusmestarin mukaan ammuttu susi ei ollut mikään niin sanottu pihasusi vaan lauma mukana liikkuva yksilö. Hän arvioi suden talon pihapiirissä käymisen olleen täysin satunnaista. Metsästäjä ampui suden noin 20 metrin päästä.

Metsästyksenjohtajan Eetu Karjalaisen mukaan tilanne oli niin nopea, ettei sudella ollutta pantaa ehditty havaita. Hän myöntää, etteivät metsästäjät olleet yhteydessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijoihin ennen metsästyksen aloittamista. Susijahti jatkui maanantaina Petäiskylässä, joka on sunnuntaista sudenkaatopaikkaa vielä selkeämmin Nurmeksen lauman reviiriä. Maanantainkaan jahdin osalta metsästäjät eivät olleet yhteydessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijoihin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusapulainen Mia Valtonen sanoi kertoneensa metsästäjille alueella olevan pantasuden sekä tähän laumaan kuuluvia pannattomia susia.
- Mies, jolle kerroin asiasta, lupasi välittää tiedon eteenpäin. Päivän aikana minulta ei kuitenkaan kysytty, onko alueella pantasusia, Valtonen mainitsi. Hänen tutkaamansa Nurmeksen lauma oli koossa vielä perjantaina ja hajalla sunnuntaina. Tiettävästi laumaa jahdattiin myös lauantaina, eikä silloinkaan asiassa oltu yhteydessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen. Riistapäällikkö Juha Kuittinen ei halunnut kommentoida asiaa enemmälti sitä tarkemmin tietämättä. Hänen mukaansa riistanhoitopiiri selvittää asian tarvittavat tiedot saatuaan. Kuulemansa perusteella hän kuitenkin arvioi metsästäjien rikkoneen riistanhoitopiirin asettamia lupaehtoja. Jatkoa ajatelleen on mielenkiintoista, millainen painoarvo riistanhoitopiirin lupaehdoilla on. Susien suojelijat ovat suhtautuneet pyyntilupien myöntämiseen hyvin kriittisesti, joten on hyvin todennäköistä, että myös poliisiviranomainen joutuu vielä selvittelemään viikonvaihteen susijahtia. (Verkko-Karjalainen 29.3.2005)

Ruotsissa 6 kuukautta vankeutta laittomasta sudenkaadosta

Pihamaaltaan suden ampunut mies tuomittiin 6 kuukauden vankeuteen metsästysrikoksesta Taalainmaalla Ruotsissa. Mies oli aiemmin vapautettu alioikeudessa, mutta hovioikeus muutti tuomion vankeustuomioksi. Mies puolusteli tekoaan sillä, että hän sanoi ampuneensa suden pakosta hätätilanteessa. Hänen mukaansa susi oli tappanut kymmenen hänen lammastaan joitakin päiviä aiemmin. Hovioikeus ei hyväksynyt tätä selitystä, sillä suden ampuminen tapahtui vasta tunti sen jälkeen, kun susi oli havaittu. Joten sutta ei ammuttu hätätilanteessa, vaan vasta tämän tunnin harkinnan jälkeen.

Ruotsin eläinsuojelijat pitävät hovioikeuden päätöstä tärkeänä. Vankeustuomio antaa signaalin siitä, että oikeutta ei suden kanssa saa ottaa omiin käsiinsä, vaan voimassa olevia lakeja on noudatettava. (Petolista 17.5.2005)

21 uutta sutta sai lähetinpannan päättyneenä talvena

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) jatkoi vuonna 1998 aloittamaansa tutkimushanketta pannoittamalla talven aikana yhteensä 21 uutta susiyksilöä.

Tutkimuksen tavoitteena on kerätä tietoa susien liikkuvuudesta, elinpiireistä, ravinnosta, saalistuskäyttäytymisestä, lisääntymisestä, kuolleisuudesta, suhtautumisesta ihmistoimintoihin sekä nuorten susien siirtymisestä synnyinreviiriltä uusille alueille. Paikannustietoihin on perustunut myös nk. palvelevan susipuhelimen toiminta. Tutkimushankkeen rahoitus on tullut pääasiassa Maa- ja metsätalousministeriöltä.

Pannoitukset tapahtuivat Kainuun eteläosissa sekä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon pohjoisosissa. Valtaosa lähettimistä oli GPS-lähettimiä, jotka oli varustettu tiedonpurkua varten matkapuhelinkomponentilla. Yhteensä RKTL on pannoittanut vuosina 1998–2005 81 sutta.

Pannoitusta varten susien elävänä pyynnin suorittivat tutkimusmestari Seppo Ronkainen ja tutkimusapulaiset Leo Korhonen, Reima Ovaskainen ja Markus Suominen. Elävänä pyynnistä ja nukutuskäsittelystä vastaava henkilö on koko hankkeen ajan ollut tutkija Antero Hakala.

Suomen susikanta kasvoi 1996–2004 tunnettujen pesintöjen määrällä mitattuna noin 17 prosenttia vuodessa. Suomessa oli vuoden 2004 pesintäkauden jälkeen 180–200 sutta. (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Julkaistu 18.5.2005)

Saako Suomessa ampua seurauksitta minkä tahansa suden?

Luonto-Liitto kanteli Nurmeksen poliisin susipäätöksestä

Luonto-Liiton susiryhmä kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle Nurmeksen poliisin toimista niin sanotussa Kuohatin suden tapauksessa. Poliisin päätös olla ryhtymättä esitutkintaan on susiryhmän mielestä väärä, sillä metsästäjät rikkoivat sudenkaatolupansa ehtoja.

Viime syksynä maa- ja metsätalousministeriö myönsi pyyntiluvat kuudelle sudelle Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin alueella. Luvat jakautuivat lieksalaisille ja nurmeslaisille metsästysseuroille. Riistanhoitopiiri kirjasi pyyntilupien ehdoksi sen, että ne tulee käyttää Lieksan ja Nurmeksen rajalla eläneen, koiravahinkoja aiheuttaneen susilauman poistamiseen. Pyyntiluvissa edellytettiin myös, että metsästäjät ovat ennen jahtia yhteydessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkijoihin, jotta varmistutaan siitä, että juuri oikeat eläimet ammutaan.

Maaliskuussa Nurmeksen Kuohatissa ammuttiin kuitenkin toiseen laumaan kuulunut susi, jolle siis ei ollut kaatolupaa. Ammuttu susi oli RKTL:n pannoittama tutkimuseläin. Metsästäjät eivät olleet lupaehtojen mukaisesti yhteydessä tutkijoihin ennen metsästyksen aloittamista. He eivät myöskään havainneet tähtäävänsä väärää eläintä, vaikka sillä oli lähetinpanta kaulassa.

Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiri jätti Nurmeksen poliisille tutkintapyynnön heti tapahtuman jälkeen. Riistanhoitopiiri pyysi poliisia selvittämään, olivatko metsästäjät rikkoneet pyyntilupansa ehtoja. Nurmeksen poliisi ilmoitti 23.5., ettei se aloita esitutkintaa asiassa. Poliisi ilmoitti syyksi sen, ettei suden pyyntilupaan merkittyjen ehtojen rikkominen ole rangaistavaa. Poliisin mukaan ei myöskään ollut näyttöä siitä, että metsästäjät olisivat aikoneet ampua muun kuin luvan tarkoittaman eläimen.

Luonto-Liiton susiryhmä ei hyväksy Nurmeksen poliisin tulkintaa tapahtumista. Susiryhmä on pyytänyt eduskunnan oikeusasiamiestä selvittämään, onko tapaus hoidettu laillisesti. Susiryhmä on huolissaan siitä, että kaatolupien ehtoja ei pidetä juridisesti sitovina. Jos tämä tulkinta on oikea, Suomessa saisi sudenmetsästyskaudella ampua minkä tahansa suden seurauksitta, kunhan kaadettujen eläinten kokonaismäärä säilyy ennalta sovitussa.

Lisätiedot:

Anu Salminen, Luonto-Liiton susiryhmän työntekijä, 050 536 1024, anusalmi@cc.joensuu.fi

Mervi Koskela, Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja, 050 336 8400, mervi.koskela@kolumbus.fi

www.luontoliitto.fi

www.luontoliitto.fi/susiryhma
(Luonto-Liitto tiedottaa 1.6.2005)

TV1:n ruotsinkielisten susikeskustelu

TV1:n ruotsinkielisen FST:n ohjelmassa Spotlight debatt 7.6.2005 keskusteltiin susista Pohjanmaalla ja yleensä ruotsinkielisellä rannikkoseudulla. Keskustelun asetelmat olivat samat ja kaikista muistakin susikeskusteluista tutut. Alkuun kerrattiin 1880-luvun kauhutarinat lapsia syöneistä Turun seudun susista ja muutoinkin luotiin tuttua kauhukuvaa pahasta sudesta. Sinänsä keskustelua johtanut Stefan Backholm säilytti kyllä kohtuullisen neutraalin asenteen, eikä vedätellyt keskustelua kumpaankaan suuntaan.

Susien puolesta oli puhumassa luonnonystävä ja koira-asiantuntija Susanna Heinonen. Hänen mukaansa liikenne muodostaa alueen lapsille näiden koulumatkoilla todellisen vaaran, eivätkä sudet. Kunnallispoliitikko Eva-Stina Berg oli sitä mieltä, että susia jo nyt on niin paljon, että ihmisten turvallisuuden tunne on heikentynyt ja lapset eivät voi taittaa koulumatkaansa turvallisesti. Bergin kertoman mukaan alueen ihmiset ovat keränneet susia vastustavan adressin, jossa on yhteensä noin 6000 allekirjoitusta. Varsin osuvasti Heinonen totesi tähän, että ihmisten susipelkoja ei ainakaan vähennetä millään nimilistoilla, vaan päinvastoin.

Museonjohtaja Eirik Granqvist oli sitä mieltä, että on hyvin epätodennäköistä, että sudet nykyisin hyökkäisivät lasten päälle. Hän oli kuitenkin jyrkästi susikannan vapaata kasvattamista vastaan ja hänen mukaansa jo nyt on saavutettu ehdoton katto susien määrässä. Eirik Granqvistin mukaan susitilanne on jo nyt "räjähtämässä" nykyiselläkin susimäärällä. Hänen mukaansa susista "häiritsevät yksilöt on hävitettävä joustavasti" ja päätökset hävittämisestä täytyy voida tehdä paikallisella tasolla.

Neljäs keskustelija, ympäristöjohtaja Bernt Nordman ympäristöministeriöstä kyllä myönsi susien vaarat lampaille ja metsästyskoirille. Mutta samalla hän totesi, että kun näissä tilanteissa yleensä, ns. "häirikkösutta" luvalla kaadettaessa poikkeuksetta ammutaan aina väärä susi, niin näin metsästäen saadaan aikaan enemmän vain vahinkoa kuin mitä oli alkuperäisessä tilanteessa. Myöskin Nordman totesi, että susien olisi kaikissa oloissa säilytettävä arkuutensa ja pelkonsa ihmistä kohtaan, mutta "kuollut susi ei voi pelätä ihmistä eikä mitään muutakaan". On siis ihan väärin, että liian lähellä asutusta liikkuviin susiin yritetään saada ihmispelkoa, ampumalla ne. Nordman toi esille myös sen, että vaikka susia Suomessa tällä hetkellä onkin noin 180, niin niistä lisääntyviä pareja on vain noin 15. Hänen mielestään myöskin ns. häirikkösutta tunnistamassa on oltava biologin, ei nimismiehen tai muun poliisipäällikön, jolta tällainen asiantuntemus puuttuu.

Nordmanin mukaan Suomella on myös vastuunsa siitä, että täältä päin tulee Skandinaviaan, Norjan ja Ruotsin susikantaan uutta ja tuoretta geeniperimää. Eirik Granqvist selitti keskustelun tähän väliin, että Skandinavian puhtaasta susikannasta ei Suomen tarvitse tuntea huolta, sillä Skandinavian sudet ovat jo muutenkin hyvin pitkälle joko peräti hybridejä taikka kuitenkin toisiinsa sekoittuneita. Nordman tarkensi tällöin, että ylipäänsä susia ei voi tulla Ruotsiin ja Norjaan muualta, kuin Suomesta päin - joten vastuu tässäkin suhteessa on muistettava.

Susanna Heinosen mukaan sudet ovat varsin arkoja eläimiä, ja niitä voidaan yksinkertaisin menetelmin pelotella niin, että ne pysyvät pois asutuksen läheltä. Pelottelussa voidaan käyttää kaikenlaista paukuttelua yms. metelöintiä. Kaiken kaikkiaan hänen mukaansa sudet eivät ole yhtään mikään todellinen uhka millekään. Heinosen mielestä lampaat ja koirat on syytä suojata ja turvata niin hyvin, että liian lähelle tulevat sudet eivät pääse niihin kiinni. Heinosen mukaan olisi myös hyvä, että susien kotieläimille aiheuttamat vahingot korvattaisiin täysimääräisesti. Hänen mukaansa myös nykytilanne on hyvä siinä suhteessa, että poikkeuslupia susien kaatamiseen ei jaella paikallisesti, vaan MMM:ssä, kuten juuri nykyisin tehdään.

Nordman toi myös esille sen, kuinka ihmiset voivat esim. sähköaitoja rakentaen turvata eläimiään.

Keskustelun ainut lievä kiihtyminen tapahtui silloin, kun museonjohtaja Eirik Granqvist ajatteli, että muut keskustelijat eivät tiedosta hänen asiantuntemustaan, mitä tulee mm. hybrideihin. Hän sanoi leikelleensä susien ruumiita enemmän, kuin kukaan muu Suomessa. Mutta ei tätä kukaan kiistänytkään. (TV1 7.6.2005/Tunturisusi)

--------------------------------------------

Tisdag 7.6.05 kl. 21.30 i FST och TV1

Spotlight debatt

Problemvargar måste skjutas bort snabbt! Vargen hör till vår natur - bilen är farligare än vargen! Debatten har gått het den senaste tiden och den går vidare i Spotlight debatt, som frågar om vargen ska skyddas på människans bekostnad? I diskussionen deltar Eva-Stina Berg, som har samlat in tusentals namn i Österbotten för att begränsa vargstammen, Bernt Nordman, verksamhetsledare för Natur och Miljö, Susanna Heinonen, aktiv miljövän som inte fruktar vargen och museichef Eirik Granqvist som vill se en realistisk vargpolitik.

Debattledare: Stefan Backholm.

Susisotaa eduskunnassa

Eduskunnassakin kiistellään susista. Susisodan rintamalinjat ovat muodostuneet. Susien puolella olevaa ryhmittymää johtaa itseoikeutettuna kansanedustaja Erkki Pulliainen. EU:n susidirektiivin ankarin vastustaja eduskunnassa on keskisuomalainen kansanedustaja Lauri Oinonen. Oinonen on kuluvan vuoden alkupuoliskolla tehnyt yhdeksän susikannan rajoittamiseen tähtäävää aloitetta ja kyselyä. Oinosen mukaan sudet tulisi sijoittaa aidattuihin puistoihin ja loput pitäisi ampua pois. Pulliainen ei pidä Oinosen vyörytyksestä. Hänen mukaansa Suomeen ei ole odotettavissa lisää susia Venäjän puolelta, sillä siellä suden metsästys on häikäilemätöntä villinlännen meininkiä. Susia tapetaan Venäjällä myös myrkyillä ja siinä ohessa kuolevat myös ahmat, näädät ja monet muut eläimet.

Metsästäjät hyväksyvät susien kohdalla salametsästyksen. Susien laajamittainen salametsästys Suomessa on suuri ongelma ja kannan lisääntymisen ja tasaisemman levittäytymisen suurin este. Metsästäjät vaikenevat salametsästyksestä susien kohdalla. Muiden riistaeläinten salametsästykseen metsästäjät suhtautuvat yleensä kielteisesti, mutta eivät suden salametsästykseen. Erkki Pulliaisen mukaan enimmillään Suomessa tapetaan laittomasti yli 60 sutta vuodessa. Salametsästys on myös julmaa. Yleisesti sutta jahdataan lumisissa metsissä moottorikelkoilla, joiden keulaan on rakennettu v-palkki susien surmaamiseksi. Iskusta ei verijälkiä jää, korkeintaan karvatukkoja hangelle. (Hymy 5/2005)
Susi Canis lupus

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, ja alla Copyright © Flickr/ucumari


Susista englanniksi

Wolf Song of Alaska

International Wolf Center
Wolf Haven International

Wolf Park


Tunturisuden susisivujen lähteitä

Hannu Hautala, Reijo Heikkinen: Kalevalaista luontoa - Articmedia 2009.
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.

Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.


Susi Canis lupus
Sudenpennut
Kesän sudenpennut

Sudenpentujen kesäisiä keppileikkejä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Tambako the Jaguar
*** tunturisusi.com linkit ***