SUDEN AISTIT

Hajuaisti

Suden pää on iso ja sen kuono on terävä. Suden kallo on erityisen pitkä - tarjoten hyvät edellytykset mainiolle hajuaistille. Hajuaisti on ehkä suden tärkein aisti. Sudella sanotaan olevan 100 kertaa parempi hajuaisti, kuin ihmisellä - ja 12 kertaa parempi hajuaisti, kuin koiralla. Hajua vastaanottava pinta on suden pitkässä kuonossa huomattavasti suurempi, kuin ihmisen nenässä.

Susi tuntee jonkin saaliseläimen hajun, vaikka eläin on ohittanut paikan jo useita päiviä aikaisemmin. Hajuaisti ei ole sudelle tärkeä vain saalistuksessa, vaan se käyttää hajuaistiaan monenlaisten viestien vastaanottamiseen suhteessa sekä omaan laumaansa, että kaikkiin muihinkin susiin. Reviirimerkitkin virtsaten ovat juuri siksi mahdollisia, että sudet haistavat ne helposti.

Sudella on myös useampia hajurauhasia, joiden avulla se jättää itsestään hajumerkkejä, joita hajuaistin avulla hienovaraisen tarkasti tulkitaan.

Hajuaisti ei petä

Susi tietää aina saaliseläimensä jälkien hajusta, kumpaan suuntaan jälkien jättäjä on mennyt. Se voi lyhyen matkaa seurata ensiksi jälkiä väärään suuntaan, mutta lähtee heti kohta oikeaan suuntaan, sinne, minne jäljitettävä on mennyt.

Korvat ja kuulo

Suden kuuloaisti on hyvin tarkka. Suden korvat ovat tylppäkärkiset ja pystyt. Korvien pituus on 10,5 - 12 cm. Susi muistuttaa ulkonäöltään pystykorvaista koiraa. Mitä ilmeisimmin susi koiran lailla kuulee korkeampia ääniä, kuin ihminen.

Susi kuulee mahdollisesti ääniä 80 kHz korkeudelta, kun ihminen kuulee vain 20 kHz korkeudelta. Hyvä kuulo, kuten kaikki muutkin aistit, ovat tärkeitä sekä saaliin paikantamisessa - että vaarojen havaitsemisessa.

Silmät ja näkö

Sudella on vinot silmät. Pennulla silmien väri on sininen, väri alkaa vaihtua kohti keltaista ja oranssia 8 - 16 viikon iässä. Aikuisen suden silmien värikalvon väri vaihtelee ruskean eri sävyistä aina keltaiseen ja oranssiin asti.

Joskus, äärimmäisen poikkeuksellisesti, aikuisen suden iiris voi jäädä siniseksi.

Sudella on silmässään kolmas silmäluomi, vilkkuluomi. Se on limakalvon peittämä, mustareunainen luomi, joka nousee esiin silmäkulmasta. Vilkkuluomen tarkoituksena on suojata silmää. Se nousee esille, kun silmä on vaurioitunut ulkoisen voiman vaikutuksesta, esimerkiksi tikun pistosta tai vaikkapa tappelun seurauksena.

Liikkeen susi erottaa hyvin, hyvinkin pienen liikkeen - mutta liikkumattoman kohteen havaitsemisessa sillä lienee näköaistinsa kanssa jo jonkinlaisia vaikeuksia. Oletetaan myös, että sudet eivät näe tarkasti kovinkaan kauas.

Värisokeus

Susi ei ehkä myöskään näe sitä samaa värimaailmaa, kuin me. Sen maailma lienee mustavalkoisempi taikka värittömämpi, se voi olla osin värisokea.

Suden kykyä havaita eri värejä on jossakin määrin tutkittu ja on havaittu, että susi erottaa kaikista väreistä parhaiten punaisen ja keltaisen, taikka reagoi niihin. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, etteikö susi voisi nähdä muitakin värejä, mutta se ei kiinnitä niihin huomiota.

Punainen ja keltainen väri ovat sille merkittäviä sekä saaliiden veren värinä, että virtsan värissä valkoisella hangella.

Mitään lopullista tietämystä susien mahdollisesta värisokeudesta ei ole olemassa ja siten on myös mahdollista, että ne näkevätkin kaikki värit.

Yönäkö - kissansilmät

Öisin susi näkee varsin tarkasti, toisin kuin ihminen. Useilla öisin liikkuvilla eläimillä on verkkokalvollaan heijastava pinta, tapetum lucidum. Se heijastaa silmään tulleen valon uudelleen reseptorisoluihin - jolloinka eläimen hämärä- ja pimeänäkö huomattavasti tehostuu.

Näiden silmien yksi erityisominaisuus on se, että ne heijastavat niihin osuvan valon - esim. autonvalon, takaisin. Tällöin eläimen silmät alkavat hehkuen loistaa kuin "kissansilmät" pimeästä.