VUONOHEVONEN

Vuonohevonen eli norjanvuonohevonen on yksi Euroopan vanhimpia hevosrotuja ja kotoisin Norjasta. Eräiden lähteiden mukaan vuonohevosia olisi ollut Norjan alueella jo esihistoriallisella ajalla.

Vuonohevosen erikoiset värimerkit osoittavat, että se on läheistä sukua alkukantaisille poneille ja przewalskinhevoselle. Nopeasti katsottuna se muistuttaakin tätä mongolialaista villihevosrotua, przewalskinhevosta, vaikka vuonohevosen pää onkin huomattavasti kevyempi, vähemmän alkukantainen - ja samalla ponimaisempi kooltaan ja muodoltaan.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright buba_noi

Käyttö

Vuosisatojen ajan vuonohevonen on tehnyt hyvin arvokasta työtä vuoristotiloilla, missä sen varmajalkaisuudesta, voimasta, terveydestä ja poikkeuksellisesta kestävyydestä on ollut korvaamatonta apua. Ankariin sääoloihin tottunut ja vaikeissakin maastoissa varmasti ja pelottomasti liikkuva vuonohevonen on ollut myös ihanteellinen kuormajuhta. Parasta vuonohevosessa on sen monipuolisuus: kylmäverisenä yleishevosena se sopii mm. monipuoliseen ratsastuskäyttöön. Erityisen hyvä se on ajossa, terapiaratsuna sekä työhevosena.




Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © GoogleMe

Viikinkien hevonen

Vuonohevosen näköisiä hevosia löytyy viikinkien kalliomaalauksista Norjasta. Todisteet viittaavat siihen, että ryöstelevät viikingit veivät ponejaan muihin maihin, esimerkiksi Islantiin, jossa ne muodostivat islanninhevosen peruskannan. Piirroksissa kuvataan oriiden tappeluita, jotka olivat siihen aikaan suosittua kansanhuvia myös Islannissa. Näiden tappeluiden on arveltu olleen yhtä aikaa sekä kansanhuvia, että myös oriiden testausta. Näin viikingit jo aikanaan jalostivat vuonohevosta ja valikoivat parhaat oriit jatkojalostukseen.

Jalostus

Vuonohevosen puhdasrotuista jalostusta on harjoitettu vuosisatoja Norjan vuono- ja tunturialueilla, joilla luonnonolosuhteet ovat estäneet risteytymisen muiden hevosrotujen kanssa. Vuonohevosen nykyjalostuksessa pyritään säilyttämään ja kehittämään rodun monia hyviä ominaisuuksia, kuten sen luontaista hyväntuulisuutta ja yhteistyökykyä sekä fyysistä kestävyyttä ja terveyttä. Rotuna vuonohevonen on erittäin terve. Sillä ei ole yleisesti esim. mitään rotuun liittyviä sairauksia. Vuonohevosia kasvatetaan pääasiassa Norjassa, mutta niitä on paitsi muissa Pohjoismaissa, myös Englannissa ja Saksassa.

Suomeen vuonohevosten tuontia aiemmin rajoitettiin, koska niiden pelättiin uhkaavan suomenhevosen asemaa. Näinpä meille tuotiinkin vuonohevosia vain vähän ja ne olivat ruunia. EU-jäsenyyden myötä hevosten tuonti on vapautunut, ja Suomessa on nykyisin jo noin 300 vuonohevosta.

Ominaisuuksia

Luonteeltaan vuonohevonen on nöyrä ja ihmisystävällinen - tarmokas ja yhteistyöhaluinen.

Vuonohevoset ovat väriltään hallakkoja.

Vuonohevonen on ainoa kesy hevosrotu, jolla on jäljellä alkuperäinen villiväritys, hallakko.

Vuonohevosen väritykseen kuuluu siima, joka on harjasta selän kautta häntään ulottuva tumma juova.

Jaloissa on usein tummia poikkijuovia eli seepraraitoja.

Säkäkorkeus on 130 - 148 cm.

Vankalla ja lihaksikkaalla vuonohevosella on lyhyet ja vahvaniveliset jalat.

Pää on ponimainen ja otsa leveä. Korvat ovat pienet, kaula lihaksikas, runko on syvä ja vahva.

Häntä on melko alhaalle kiinnittynyt.

Kaviot ovat kovat ja terveet.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © ~Katkat~



All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Flickr/Laura
Photo used with permission.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, Copyright Bjørnar E



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
**Kuva Copyright arnybo