Tunturisuden Joulukalenteri - luukku 1
Muna-Reeta - Hilja Hahnsson
"Torin kulmassa tyynnä hän istui,oli pyylevä muodoltaan,
hymyhuulinen, veitikkasilmä,
munat parhaat vakkasessaan.
Hänen luoksensa rouvat ja piiat
ne tunkivat kilpaillen;
rahat helkkivät, eukko laski
ja kiitteli niiaten.
Lumituisku kun kasvoja pieksi,
vilun ärtyä kärsivät muut,
hän reipasna leikkiä haastoi,
sai nauruhun yrmeät suut.
Hän on tottunut kylmään ja tuuleen,
niin tuumivat ostajat,
ja turkkia käärien kiinni
kodin lämpöhän kiiruhtivat.
Vaan Reeta, hän istuu, istuu
kädet kuntassa, hytkyttäen,
hymy huulilla kauppaa varten,
sydän rinnassa poltteinen.
Miten voinee Maijuni pieni,
paha yskäkö ahdistaa?
Joko lienee markkoja kyllin,
jotta Ilmari saappaat saa?
Ja Villelle uusi taulu
ja Toivolle rukkaset,
ja kohtahan varmaan loppuu
taas Maijunkin lääkkehet.
Oven kunhan ne lapset sulkis'
ja hoitelis' valkeaa,
Huh, kuinka nyt pakkanen pistää!
Ihan kauppakin seisahtaa.
Hän viittoo rouvia luokseen,
kehuskellen myytäviään,
käsivarsia huitoen haastaa,
tai laskevi pennejään.
Vaan pakkanen kiihtyy, kiihtyy,
käsi Reetan on niinkuin jää;
hän myypi, hän ei sitä huomaa
sydän äidin se lämmittää."
