Joulun aatonaatto

Joulun tunnelmia ja perinteitä.
Avatar
Riihitonttu
Viestit: 160
Liittynyt: La Kesä 19, 2021 3:11 am
Viesti:

Joulun aatonaatto

Viesti Kirjoittaja Riihitonttu »

Joulun aatonaatto - Johannes Häyhä

Sisältö: Tuvan sillanaluksen puhdistaminen. Veden kanto. Riihessä olo. Tuvan pesu.

Päivän tultua joulun aatonaattona aukaisi Mauno-setä kaksi palkkia tuvan lattiasta ja talon tytöt kaskiviitat yllänsä mennä pujahtivat sillan alle ottaen tyhjät korit, joihin he ajoivat kaikki ne töryt ja rikat, mitkä sinne olivat juhannuksesta asti keräytyneet. Lapset näyttivät heille pärevalkeaa. Korit täyteen saatuaan he nostivat ne lattialle, josta Elli ja Heti kantoivat korit ulos, tyhjensivät ne karjapihaan ja toivat tyhjät korit takaisin tytöille, jotka ne taas täyttivät. Tätä pitkitettiin siksi, kunnes sillanalus tuli ruokituksi. Samalla tavalla puhdistettiin tuvan uuninalus, jota käytettiin kananhäkkinä. Kun kaikki oli saatu reilaan pani Mauno-setä lattiapalkit paikoilleen.

Päivällä leipoivat ja paistoivat emännät ruislestyä ja panivat huomiseksi otralestytaikinan.

Iltahämärissä toivat miehet ison torron ja kaksi tiinua tupaan. Yrjö ja Tuomas veivät saavit kaivolle, nostivat ne vettä täyteen, ja nuoremmat miehet kantoivat kolmella saavilla vettä tupaan, kaasivat tortoon ja tiinuihin sekä tupaseen kahteen suureen rouhepataan. Noin parikymmentä saavillista ammennettiin ja kannettiin vettä tuvan pesua varten. Naiset varustelivat tuvanpesukapineitaan: varpaluudat pantiin pitkiin varsiin, tuohivihkot, vastat, pesupytyt, hiekat ynnä muut tarpeet varattiin, ja tupasessa tehtiin tuli suurien patojen alle, joissa varistettiin tuvanpesuvettä. Miehet korjailivat tuvan orsilta jalakset, kaplaat, vempeleet ja muut kolittimensa. Naiset kantoivat nuttunsa osaksi ulkohuoneeseen, osaksi riiheen, jonka Mauno-setä oli lämmittänyt lämpimäksi.

Illallinen syötiin tavallista aikaisemmin. Syödessään olivat kaikki päällysvaatteissaan ja syödä hoklivat sukkelaan, niin kuin muinoin matkaan kiiruhtavaiset Israelin lapset Egyptistä lähteissään.

Illallisen perästä menivät miehet, vanhimmat naiset ja lapset yöksi riiheen, jonne Mattilasta myös tuli samanlaista perettä. Lapsilla oli sangen hauska, kun he pääsivät yhteen. Kolme kynttilän tynkää palaa nykytti riihessä ja pari pärettä uunin edessä. Miehillä näytti jokaisella olevan kiiru ja makaamisesta ei ollut puhettakaan. Mauno-setä tervasi uudet uilonsa ja nosti ne riihen parsille kuivamaan. Lautamies ompeli itselleen uuden tupakkakukkaron, jonka tereeksi hän pani punaista sahviaania. Ukko Lauri teki kannen uuteen tuohiseen taulikkaansa (nuuskarasiaansa). Antti laitteli hevosenvaljaita: teki uudet hamutat ja uuden karhunnahkaisen koppanan sekä voiteli sianihralla mäkivyöt ja nosti ne kaikki ahdinlaudalle. Mattilan Pekka-ukko laittoi läkin uuteen niveriäiseen piippuunsa ja lakkasi sen keltaiseksi sekä ompeli itselleen uuden säävelin (tupakkapussin) ankereen nahkasta. Hänen poikansa Simo ompeli uuden tupen sisarensa uusiin vöylisiin. Mattilan isäntä laittoi itselleen uuden nahkaisen tuluskukkaron, pani tulukset sisään ja kiinnitti sen vaskisella napilla vyöhönsä. Kaikki reilaan saatuaan hän sanoi:

— Nyt on valmis

taula, rauta, pii, tuliskuppi, kukkaro, nappi.

Pienet poikaset valmistelivat itselleen ja sisarilleen puiset veitset, joilla jouluna sopi voita mokata, ja haarukoita, joilla on hyvä omenia (potaatteja) toskaroida. Mari-ämmä valmisteli poikansa pienelle pojalle uusia sukkia, ja Mattilan muori parsi tuohitohvelinsa. Mattilan Antti valmisti nuorikolleen uuden puulusikan ja sitten paikkasi äitinsä kirkkokengät.

Näin oli riihi muuttunut työhuoneeksi, jossa jokaisella työntekijällä oli puolenkymmentä katsojaa. Niemelän pieni Anni esimerkiksi katsoi niin hartaasti mummonsa käsiin, kun tämä laittoi vaskiset hakaset Annin uuteen tankkiin (kolttuun), että vesi suusta valahti, ja tankin päällensä saatuaan hän näytteli sitä jokaiselle siksi kunnes hän väsyneenä turvistui riihen saviselle lattialle.

Vihdoin toi ukko-Lauri riiheen kaksi kupoa olkia, jotka levitettiin lattialle pitkin seinävieriä makuutiloiksi, ja kukin pani päällysvaatteensa pääalaisikseen. Kun vuoteet oli saatu valmiiksi, lapset istahtivat niille, nostivat polvensa kokkaan paitansa sisään ja lauloivat:

Joulu tulee jongertaa, voikuppi vongertaa, lihakäpälä lingertää, viinapullo vingertää.

Sitten lapset kuukistuivat vuoteille yksi toisensa perästä nukkumatin kanssa seurustelemaan. Riihessä paloi tuli koko yön. Kukin makasi ja valvoi miten vain halutti. Kun toiset vielä valvoivat iltaa, niin toiset jo nousivat aamua.

Katsahtakaamme nyt tupatoimiin. Miesten, vanhain naisten ja lasten riiheen mentyä korjasivat naiset ruuan, pukivat riihikot yllensä ja vanhat hunnut päähänsä, peittivät hurstilla taikinapytyn, nostivat pöydät keskilattialle, ottivat pitkävartiset luutansa ja nousivat pöydille ja penkeille asetetuille raheille ylettääksensä luudilla lakea nuohtoa. Naisten luudat liikkuivat sukkelaan ja noki karisi alas laesta. Pian täyttyi tupa noen tuoksusta, vaikka ovi ja reppana olivat auki. Harva oli niin väljähenkinen, että voi yhelmäkseen kestää sitä kitkerää katkua, joka täytti silmät, korvat, suun ja sieraimet. Useammat, varsinkin tytöt, pistäysivät aika välistä joko tupaseen tahi porstuaan hengittämään raittiimpaa ilmaa. Tuoksun vähemmäksi hälvettyä he tulivat tupaan takaisin, jossa toiset naiset nauroivat heille soimaten heitä ahdashenkisiksi mamseleiksi, jotka eivät muka siedä talonpoikaista kitkaa. Sitten nuohdottiin orret, uuninpäällys, kakkuli, uunin solat, hölkki, liesi ja tuvan seinät. Yläpuolelta laskeutunut karsta lakaistiin pöydiltä, penkeiltä, raheilta ja lattialta, mätettiin koreihin ja vietiin pihalle.

Sitten alkoi tuvan pesu. Tupasesta tuotiin saavilla varia vettä, jota naiset ottivat kappoihinsa, nousivat penkeille seisomaan ja alkoivat tuohivihkoilla pestä höstätä seiniä, ensin niin ylhäältä kuin suinkin ylettivät alaspäin, aina penkkeihin saakka, ropsien tuon tuostakin hiekkaa märille vihkoilleen. Maatjalkaiset (lyhyet) naiset, jotka eivät ylettäneet ylhäältä seiniä pestä, hankailivat ikkunan kamanoita, naamalautoja ja raameja. Lasit pestiin omatekoisella saippualla vastan kanssa. Sitten pestiin uunin patsas, pankon laidat, sidehirsi, pilliorsi, pykäläorsi, jalas-, päre- ja hurstiorret. Isännän vaimo toi suuren joukon kaikenlaisia kolittimia, joista tytöt pesivät kaulauskartut, pulikat, papelot, härkkimet, hierimet, kapustat (leivit), suolatolkit, kapat, kirnut ja pytyt. Toiset naiset pesivät otin- ja leipälapiot, päänaluslaudat, leipälaudat, saavit, ämpärit ja tupakkapölkyt. Sen jälkeen pestiin pöydät jalkoineen, rahit, tuolit, penkit ja niiden alukset ja vihdoin lattia, jota pestiin niin että naiset ripsivat hiekkaa laattialle, ottivat jalkaansa joko virsu- tahi tuohitohveliranit, joilla hankasivat siksi, että palkit näyttivät punaiselle. Sitten huuhdottiin lattia kylmällä vedellä, joka toimitettiin siten, että osaavammat naiset lyödä roikkasivat vettä kapoilla lattialle ja toiset hankasivat luudilla ja johdattivat veden lattian alle.
"Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan kiskoo
Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta."


Kuva