Neljäs joulupäivä eli lastenpäivä eli viimeispyhä

Joulun tunnelmia ja perinteitä.
Avatar
Riihitonttu
Viestit: 160
Liittynyt: La Kesä 19, 2021 3:11 am
Viesti:

Neljäs joulupäivä eli lastenpäivä eli viimeispyhä

Viesti Kirjoittaja Riihitonttu »

Neljäs joulupäivä eli lastenpäivä eli viimeispyhä - Johannes Häyhä

Sisältö: Hiirisillä olo. Sikasilla olo. Seulanjuoksu. Parisilla olo. Neito kammiossa. Vanhan joulun loppu.

Jo ani varhain lastenpäivän aamuna teki lautamies lähtöä Törmälään, jonne lukkari ja suntio jo illalla olivat menneet, kun yhtäkkiä tulla tupsahti taloon vieraita kolmella hevosella: Holttolan kirkonmies emäntineen (lautamiehen appi ja anoppi) sekä lautamiehen lankomiehet, Saarelan ja Kalpiin isännät emäntineen, ja niin keskeytyi lautamiehen Törmälään meno. Vieraat otettiin sydämellisesti vastaan. Syödessä sanoi Savolais-ukko vastatulleille vieraille leikillään:

— Mikä teitä nyt tänne kannusti, kun ette tulleet oikeaan aikaan? Toissa päivänä oli oikea Tahvana, eilen Lantus-Tahvana, vaan tänä päivänä ei enää ole mikään Tahvana.

— Emme me tahvananajoon tulleetkaan, vaan tulimme joulutervehdykselle, vastasi Holttolan kirkonmies.

— Se lienee toista vettä taarille, sanoi Savolais-ukko.

Päivän tultua, kun murkina oli syöty, sanoi Savolais-ukko toisille vieraille:

— Ei tässä leikittä leipää saa syödä, vaan täytyy tässä jotain leikkiä pitää. Ei joulua ole joka päivä eikä toisin päivin pääsiäistä. Eilen vedimme sudennuottaa ja olimme paistisilla; käydään nyt vaikka hiirisille.

Tähän suostuttiin, ja talonväki sekä vieraat istaantuivat lattialle yhteen piiriin. Mauno-setä otti verkkokerän, jonka antoi Savolais-ukolle käyden itse piirin sisälle kissaksi. Savolais-ukko viskasi hiiren (verkkokerän) Holttolan emännälle, joka sen taas puolestaan viskasi miehellensä. Mauno-setä kissana tavoitti kyllä kaapata hiirtä kiinni, mutta kun hän yhdestä kohden tavoitti, oli hiiri jo kekkinyt (vierinyt) toiseen paikkaan. Viimein hän onnistui tapaamaan sen ukko-Laurin edestä. Nyt täytyi ukko-Laurin käydä kissaksi. Kaikki rehahtivat nauramaan, kun ukko-Lauri röymi köntyröi lattialla tavoitellen hiirtä. Mutta hän olikin siinä onnellisempi kuin olisi kukaan voinut uskoakaan. Mattilan isäntä näet aukaisi oven ja tuli tupaan. Kaikki katsastivat tulijata, ja ukko-Lauri kaappasi sillä aikaa hiiren Saarelan emännän edestä, jonka täytyi käydä kissaksi. Mattilan isäntä kutsuttiin myös leikkiin. Hän istausi piiriin ja alkoi laulaa nuorten siihen osaa ottaessa:

Juokse, juokse hiiri, ettei kissa miiri sua saavuttais. Älä pelkää mennä, mutta juosta lennä, ettei kissa sais.

Etsi pieni rako, jonne menet pakoon kissan kynsiä: ei hän sua säästä eikä poies päästä, hän on ynsiä.

Kissa peto häijy
aina sua väijyy,
pyytää surmata.
Vaikka olet arka,
niskaasi hän karkaa,
tahtoo murhata.

Ole varovainen, eläin pikkarainen. Älä nakerra lihaa eikä leipää, älä myöskään reikää salvoon kaverra.

— Kah, mistäs sinä olet sellaisen laulun saanut, jota ei kukaan vanha osaa laulaa, ainoastaan nuoret? kysyi Kalpiin isäntä.

— Meidän lapsilta minä sen opin, kun he laulavat sitä melkein joka päivä, vastasi Mattilan isäntä.

Aikansa leikittyään ukkomiehet nousivat ryypiskelemään ja tupakoimaan; nuoret vielä jatkoivat leikkiä kauemmin.

— Minä läksin kutsumaan sekä tämän talon isäntää kuin myöskin kaikkia vieraita meille päivälliselle, tehkää niin hyvin ja älkää kutsua ylenkatsoko, sanoi Mattilan isäntä.

— Mutta meitä on niin paljon, kun on kuudesta eri talosta vieraitakin, vastasi Savolais-ukko.

— Se ei tee mitään; sen hauskempi, mitä enempi, virkkoi Mattilan isäntä.

Vähän esteltyään menivät kumminkin kaikki vieraat sekä talon isäntä emäntineen Mattilaan päivälliselle ja palasivat sieltä vasta iltahämärissä, ja uudetkin vieraat jäivät taloon yöksi. Heidän tullessaan Mattilasta oli talonväki ynnä naapurin nuoriso sikasilla Niemelässä. No ei muuta kuin suurennettiin piiri ja vastatulleet kävivät yhteen leikkiin. Yrjö sattui silloin olemaan sikana piirin sisässä. Hän koetteli tunkeilla ulos piiristä, mutta piirissäolijat seisoivat niin liki toisiaan, ettei siitä ollut helppo päästä pois. Piirissäolijat lauloivat:

Huis sika metsään, ole kaiken kesää, tule jouluks kotiin: tuo puolaa tullessas punaisesssa pussissa, sinisessä silkissä, koriassa kontissa vaskisessa vadissa, kultaisessa kupissa, maalatussa maljassa. Saisit lapset syödäkseen, marjahuttuu keittääkseen, marjaviinaa juodakseen.

Vihdoin Yrjö sattui Saarelan isännältä pääsemään piiristä ulos, ja Saarelan isännän täytyi käydä siaksi. Häntä ahdistettiin ulos piiristä ja laulettiin sama laulu kuin Yrjönkin sikana ollessa. Leikkiä pitkitettiin siksi kunnes käytiin illalliselle. Illallisen perästä kävivät vanhemmat ihmiset makaamaan, vaan nuoremmat läksivät joululeikkiin Tinnoon.

Leikkipaikassa leikittiin jo ennen kerrotuita leikkejä. Tavallisesti aloitettiin joululeikit aina vastakkaistanssilla; sitten seurasi piiritanssi ja sen perästä muita leikkejä, joskus, mutta ei aina, siinä järjestyksessä kuin minä olen kertonut. Järjestys riippui kokonaan johtajasta. Niinpä nytkin viimeispyhäiltana otettiin muiden leikkien ohessa myöskin seulanjuoksu.

— Käydäänpäs nyt seulanjuoksua, ehdotteli Tinnon Martti. Minä käyn oikeaan ja akkarapukkani käyköön vasempaan päähän. Vaan pienemmät tytöt ja pojat pysykööt poissa. Kenen kädet laukeavat, se pääsee leikistä pois.

Nuoriso kävi seisomaan, tyttö pojan ja poika tytön viereen, ottaen toisiaan käsistä kiinni. Kun kaikki oli valmiina, alkoi Martti tanssien mennä oikean rintaman sivua ja hänen viereisensä seurasivat häntä järjestyksessä. He kulkivat hyppien koko kaarteen rintaman etupuolitse laulaen:

Tilli lilli likkasii, tilli puna poski: kyllä näyttäät nätille, vaan ei oo lupa koskii.

Kun Martti pääsi nuorikkonsa kohdalle rivin päähän, nostivat nuorikko ja hänen viereisensä Tolja kätensä ylös, luullen Martin, kuten tavallisesti tapana oli, menevän heidän käsiensä alaitse, vaan Marttipa ei siitä mennytkään, mutta pujahti tuvan ovesta ulos, ja koko leikkirahvas pitäen lujasti toistensa käsistä kiinni seurasi häntä järjestyksessä. He juoksivat tanhuanpuolimmaisesta porstuanovesta ulos, ympäri tuvan ja tulivat pihanpuolimmaisesta porstuanovesta takaisin ja asettuivat tuvassa entiseen asemaansa. Nyt vasta Martti teki kierteen uudestaan ja meni nuorikkonsa ja Toljan käsien alaitse ja kiersi koko kaarteen takapuolitse paikallensa.

Nuorikko alkoi vuorostaan tanssia oman rintamansa sivuitse ja laulaa:

Nyt tuleepi meitin vuoro talla, ralla, ralla, kuin kylälle kyydin vuoro, talla, ralla, ralla.

Koko kaarteen etupuolitse kierrettyään he tulivat Martin luokse, joka viereisensä Lahtelan Liisan kanssa nosti kätensä. Siitä nuorikko ynnä häntä seuraava nuoriso meni kaarteen taitse takapuolitse paikalleen.

Nyt kävivät Martti ja hänen nuorikkonsa kaarteen ulkopuolelle seisomaan ja Liisa johdatti joukkoa samaten kuin Marttikin pujahtaen Toljan ja hänen viereisensä tytön käsien alaitse. Tolja taasen vuorostaan meni samalla tavalla Liisan ja hänen viereisensä pojan käsien alaitse. Sitten kävivät Tolja ja Liisa kaarteesta ulkopuolelle seisomaan, Tolja nuorikon ja Liisa Toljan eteen.

Kaarteen päihin jääneet johtivat taas vuorostaan joukkoa, samaten kuin edellisetkin, ja kävivät sitten ennen päässeiden luokse jonoon. Tällä tavalla jono kasvoi kasvamistaan ja kaarre väheni vähenemistään siksi, kunnes kaikki vihdoin tulivat samaan jonoon, poika tytön ja tyttö pojan viereen. Mäkelän Vappu jäi viimeiseksi kaarteesta yksinään jäljelle.

Nyt järjestettiin jono keskelle lattiaa ja Vappu, tullen Lippolan
Juhanan eteen, joka seisoi jonon etupäässä, sanoi:

— Hyvää iltaa!

— Siinä on silta, jos tahdot, niin tallaa päälle, sanoi Juhana ja kysäisi samalla:

— Mitä kuuluu?

— Takaa tuulee, eestä löyhöttää, vastasi Vappu.

— Mitäs läksit? kysäisi taas Juhana, johon Vappu vastasi:

Kävin minä, kun kävinkin siemeniä seulomahan. Seula suljahti kädestä, läksi villi vieremähän. Sitä olen etsinnynnä, kysellyt kylä kylältä, vaan en ole löytänynnä

Tähän vastasi Juhana:

Seulas kekki keikutteli meidän ovesta sisälle. Meidän ehtoisa emäntä keksi seulan kekkiväisen. Otti seulan sylihinsä perämaalta, penkin alta, taikinapytyn takanta. Seulan seinälle asetti naulaan peräkammarihin. Käyös sieltä katsomahan.

Vappu meni jonon toiseen päähän, jossa Tinnon Martti oli seulana. Päästyään Martin luo tavoitti Vappu häntä kiinni, vaan Martti lähti juoksemaan jonon ympäri minkä ennätti ja Vappu kipaisi perästä. Näin juostiin jonon ympäri aika vauhtia, eikä Vappu saavuttanut Marttia, vaikka kaiken voimansa pani liikkeelle. Vihdoin keksi Vappu keinon: hän pyörähti ympäri, juoksi Martille vastaan ja otti hänet syliinsä. Vappu kävi Juhanan eteen jonon etupäähän. Martti rupesi seulan etsijäksi ja hänen nuorikkonsa jonon toisessa päässä oli seulana. Martti kysyi ja Vappu vastasi edellä kerrotulla tavalla. Sitten läksi Martti tavoittamaan nuorikkoansa, joka juosta vitmasi edellä minkä vain ennätti. Näin pitkitettiin leikkiä siksi, kunnes jokainen oli sekä seulana että seulan hakijana.

— Kaikkihan tässä jalat herpoavat (väsyyvät), käydään nyt jotain istumaleikkiä, sanoi Tinnon nuorikko.

— Käydään parisille, ehdotteli Tolja.

Siihen suostuivat kaikki, ja pojat valitsivat parikseen sen tytön, jonka kukin halusi. Sitten käytiin penkille istumaan tyttö pojan ja poika tytön viereen.

Tolja otti naulasta vyön, jonka hän punoi letiksi ja tuli Mattilan Simon luokse, joka istui Tinnon nuorikon vieressä. Tinnon Martti seurasi Toljaa palava kynttilä kädessä.

— Haluatko vaihtaa? kysyi Tolja.

— Nyt on Simo sillä päällä, se myöpi ja vaihtaa, vastasi Simo.

— Kuinka paljon pitää välirahaa olla? kysyi Tolja.

— Kuusi markkaa, vastasi Simo ja ojensi kätensä.

Tolja löi letillä Simon kämmenelle kuusi kertaa. Martti näytti tulta ja kävi ympäri koko leikkinuorison sanoen:

— Meillä on ja annetaan, jos loppuu niin lainataan; valitse parasta.

Simo katseli vähän aikaa, meni Lippolan Juhanan luo, joka istui Niemelän Kaisan vieressä, ja otti Juhanan kädestä kiinni. Mitään virkkamatta Juhana nousi ja meni nuorikon viereen istumaan. Simo istausi Kaisan viereen. Martti ja Tolja seurasivat Juhanaa, jolta kysyivät:

— Tahdotkos vaihtaa?

— Jospa häntä vaihtaisi, vastasi Juhana ojentaen kätensä. Minä tahdon viisi markkaa väliä.

Tolja löi Juhanan kämmenelle viisi kertaa ja Juhana meni jälleen entiselle paikalleen, otti Simon kädestä ja Simon täytyi nousta. Juhana kävi Kaisan viereen istumaan.

— Peri hyvä maa omasi, nuorikko sanoi nauraen Simolle.

— Siltä se näyttää, vastasi Simo ja kävi nuorikon viereen istumaan.

— Vieläkös Simo vaihtaa? kysyi Tolja.

— Enkä vaihdakaan enää, vastasi Simo.

— Näytä sitten rakkautesi, käski Tolja.

Simo laski kätensä nuorikon kaulaan ja sillä se oli tehty. Tolja ja Martti menivät Juosun Juopin luokse, joka istui Niemelän Sohvin vieressä. Juoppi sanoi vaihtavansa ja laittoi Lippolan Juhanan Kaisan vierestä Sohvin viereen. Juhana taas puolestaan vaihtoi ja meni Kaisan viereen uudestaan. Nyt punastui Kaisa ja kuiskasi jotain Juhanalle korvaan.

Kun toiset pojat näkivät, että Juhana niin mielellään tahtoi istua
Kaisan vieressä, he vaihtoivat ja ajoivat Juhanan pois. Kun Kaisa oli
Juhanalle kuiskannut, ei hän enää mennytkään Kaisan viereen, vaan
istui missä sattui.

Tolja ja Martti kävivät pari parilta rivin loppuun asti. Kun pojat olivat kyllikseen vaihdelleet, tuli sitten tyttöjen vuoro vaihtaa. Tinnon nuorikko aloitti. Kaisa ei mennytkään Juhanan viereen koko vaihtoaikana, vaan istausi Sikasen Martin viereen rivin päähän. Kun kaikki olivat vaihtaneet ja Kaisa oli viimeinen vaihtaja, niin hän meni silloin vasta Juhanan viereen ja jäikin siihen istumaan.

Kun vaihteleminen oli päättynyt, Martti istausi nuorikkonsa viereen, otti kukkarostaan pienen rahan, pani sen huuliensa väliin ja käski nuorikkonsa ottaa sen suullansa, jonka toinen tekikin ja antoi sen taas viereisellensä pojalle samalla tavalla. Martti ja Tolja seurasivat rahan kulkua kynttilän kanssa. Ken episteli ottaa rahaa, se sai lettiä. Kaisa ensin vähän epakoisi, vaan kun näki letin jo ojennettuna, otti sukkelaan rahan Juhanan suusta ja niin antoi ensimmäisen muiskun sulhasellensa. Kun raha oli koko rivin kulkenut päästä päähän, päättyi parisilla olo.

— Nyt saatte vähän aikaa tanssia, sitten otamme taas uudet leikit, sanoi Tinnon Martti.

Sillä aikaa kun nuoriso huvitteli itseään tanssilla, Martti ja Tolja pystyttivät puut peränurkkaan ja laittoivat hurstista kammion, johon jätettiin pikkuinen ikkuna. Kaikki reilaan saatuaan sanoi Tolja:

— Kenellä naisista on kimein ääni itkeä, se käyköön neidoksi kammion.

Naiset tuumailivat vähän aikaa keskenään ja sanoivat sitten:

— Mäkelän Vappu käypi neidoksi kammioon; mutta te saatte määrätä muut toimitusmiehet.

Tolja määräsi Tinnon Martin isäksi, hänen nuorikkonsa emoksi, Lahtelan Martin veikoksi, Perätalon Riitan siskoksi, Juosun Juopin sedäksi, Mattilan Aunon tädiksi, Mattilan Simon enoksi ja Lippolan Juhanan sulhoksi. Törmälän Mikko pääsi linnan voudiksi ja Tolja sitten kävi linnan päälliköksi ja istuutui pöydän päähän. Vouti sai ehdotella ja toimitella päällikön käskyjä. Neidon sukulaisista käveli kukin vuoronsa "pitkin meren rantaa" (uunin rinnan väliä). Laulettiin:

Neito istuu kammiossa, itkee ja huokaa; näki isänsä kävelevän pitkin meren rantaa.

Neito:
Hyvä isä, rakas isä
lunasta mua täältä!

Isä:
Millä mä sun lunastan,
kun on vähän varaa?

Neito:
Onhan sulla kolme ruunaa:
pane paras pantiksi.

Isä: Ennen mä luovun tyttärestäin,
ennen kuin parhaasta ruunastain.

Neito istuu kammiossa,
itkee ja huokaa,
näki emonsa kävelevän
pitkin meren rantaa.

Neito:
Hyvä emo, rakas emo,
lunasta mua täältä!

Emo:
Millä mä sun lunastan,
kun on vähän varaa?

Neito:
Onhan sulla kolme lehmää:
pane paras pantiksi.

Emo:
Ennen mä luovun tyttärestäin,
ennen kuin parhaasta lehmästäin.

Neito istuu kammiossa,
itkee ja huokaa,
näki veljensä kävelevän
pitkin meren rantaa.

Neito:
Hyvä veikko, rakas veikko,
lunasta mua täältä!

Veikko:
Millä mä sun lunastan,
kun ei ole varaa?

Neito:
Onhan sulla kolme miekkaa:
pane paras pantiksi!

Veikko:
Ennen mä luovun siskostani,
ennen kuin parhaasta miekastani.

Neito istuu kammiossa,
itkee ja huokaa;
näki siskonsa kävelevän
pitkin meren rantaa.

Neito:
Hyvä sisko, rakas sisko,
lunasta mua täältä!

Sisko:
Millä mä sun lunastan,
kun ei ole varaa?

Neito:
Onhan sulla kolmet silkit:
pane paraat pantiksi.

Sisko:
Ennen mä luovun siskostani,
ennen kuin parhaista silkeistäni.

Neito istuu kammiossa,
itkee ja huokaa;
näki setänsä kävelevän
pitkin meren rantaa.

Neito:
Hyvä setä, rakas setä,
lunasta mua täältä!

Setä:
Millä mä sun lunastan,
kun ei ole varaa?

Neito:
Onhan sulla kolme sikaa:
pane paras pantiksi!

Setä: Ennen mä luovun veljeni tytöstä
ennen kuin parhaasta siastani.

Neito istuu kammiossa,
itkee ja huokaa;
näki tätinsä kävelevän
pitkin meren rantaa.

Neito:
Hyvä täti, rakas täti,
lunasta mua täältä!

Täti:
Millä mä sun lunastan,
kun ei ole varaa!

Neito:
Onhan sulla kolme uuhta:
pane paras pantiksi.

Täti:
Ennen mä luovun neidostani,
ennen kuin parhaasta uuhestani.

Neito istuu kammiossa,
itkee ja huokaa;
näki enonsa kävelevän
pitkin meren rantaa.

Neito:
Hyvä eno, rakas eno,
lunasta mua täältä!

Eno:
Millä mä sun lunastan,
kun ei ole varaa?

Neito:
Onhan sulla kolme laivaa:
pane paras pantiksi.

Eno:
Ennen mä luovun siskoni tytöstä,
ennen kuin parhaasta laivastani.

Neito istuu kammiossa,
itkee ja huokaa,
näki sulhonsa kävelevän
pitkin meren rantaa.

Neito:
Hyvä sulho, rakas sulho,
lunasta mua täältä!

Sulho:
Kyllä mä sun lunastan,
jos vaan onpi varaa.

Neito:
Onhan sulla kolme kontua,
pane paras pantiksi.

Sulho:
Ennen mä luovun kaikesta muusta,
ennen kuin armaasta neidostani.

Nyt sulho meni kammion ikkunan alle. Hänelle neito kertoi kovan kohtalonsa:

Kun minua käskettihin kaupuksille kaupunkihin, niin mä sousin suotuisasti venosella pienoisella, kuutilla kuparisella noilla vienoilla vesillä, lakkapäillä lainehilla, saavuttaa tämän sataman.

Tuli vouti vonkanokka, kierosilmä, kelkkavatsa, tahtoi mua taivutella, otti kiinni olkapäistä, kaappoi kainaloisistani. Minä huusin huikeasti kohti kurkkuuni kovasti, jotta kaiku kauas kuului itse linnan isännälle. Kohta juoksi jalo herra, saapui tuonne satamahan. Tälle vouti vänkänokka, valehteli vaivattava omin luvin ottaneeni ryytimaasta marjasia.

Minä puhuin puolestani sekä selvitin asiat, vaan ei uskottu minua, annettu ei oikeutta. Tänne minut teljettihin niin kuin varas, vangittihin.

Käi (kävi) isoni, käi emoni kävi kaikki mun sukuni katsomassa, kuulemassa minun kurjan kujerrusta, vajavaisen valitusta; vaan ei auttaneet minua, ei luvanneet lunnahia. Vasta sinä sulo sulho, oma armas Anttiseni kuulit kultas kujerruksen, vastaan otit valituksen ja lupasit lunnahaksi antaa kolme kontuasi.

Käy nyt linnan kartanohon itse isännän puheille: selittele seikat kaikki, lupaa lunnaat suoritella.

Kuules sulo sulhaseni, armas oma Anttiseni! Älä heitä herttaistasi, auttamatta armastasi, vaikka menkööt maat ja mannut, maat ja mannut, kodit, konnut: onhan meillä oiva kädet, terve ruumis työskennellä. Minä pyydän puolestani hyvyyttäsi hautaan asti aina palkita paraiten.

Tähän sulho vastasi vakuuttaen:

Älä kultani kujerra, älä mieltäni murenna! Sen mä tehnen, minkä voinen sinun pääsi päästimeksi, henkesi lunastimeksi. Jos ei ensin raha riitä, sitten vasta muu varasto. En mä heitä herttaistani enkä luovu linnustani, vaikka menis maat ja mannut, maat ja mannut, kodit, konnut.

Näillä sanoin läksi sulho linnan isännän pakinoille. Sillä aikaa neito toivotteli:

Kostonpäivä koitukohon, maksun aika auetkohon tuolta taivahan navalta, yliseltä ilman päältä isolleni, emolleni, veikolleni, siskolleni, sedälleni, tädilleni, enolleni, sulholleni. Iso heitti, emo heitti, heitti muu sukuni suuri: vaan ei heitä herttaseni, hylkää oma ystäväni.

Isän ruunat uupukoot parhaan touon aikana. Emon lehmät ehtykööt parhaan maidon aikana. Veikon miekat katketkoot parhaan sodan aikana. Siskon silkit revetkööt parhaan nainta-aikana. Sedän siat susi syököön parhaan tappoaikana. Tädin uuhet uhveltukoot (nääntykööt) parhaan villa-aikana. Enon laivat hukkukoot parhaan purjeaikana. Sulhon konnut kasvakoot täyden joka aikana. Sulhon toiveet toteutukoot, menestykööt mielin määrin aina joka aikana!

Heti kun neito oli puheensa päättänyt, tuli vouti, aukaisi kammion oven ja käski neidon tulla linnan isännän eteen. Täällä asia tutkittiin ja neito kertoi samat sanat kuin hän oli sulholleen kertonut. Linnan isäntä julisti neidon vapaaksi ja määräsi voudin vangittavaksi lausuen:

Tämän seikan selvillensä olen tullut tietämähän: syy on voudin Ventolaisen, kun hän kurja koetteli viekotella viatonta. Siksi hänet heitettäköön, tuonne kurja työnnettäköön kammottavaan kammiohon, jossa neittä kiusaeli, moisen miehen morsianta.

Kohta otettiin vouti kiinni ja vietiin kammioon. Sulho ja neito kiittelivät linnan isäntää, sanoivat jäähyväiset ja läksivät käsi kädessä kotiinsa. Siihen päättyivät tämän illan leikit.

Seuraavana aamuna, joka oli ensimmäinen arki, läksivät toiset vieraat kotiinsa Niemelästä. Heille emäntä pani tuomisiksi piirakoita, ohrasia ja voita. Vasta päivällisen jälkeen läksivät jouluvieraat kotiinsa. Niin kauan kuin vieraat olivat talossa, eivät miehet vielä mihinkään jokapäiväisiin tehtäviin ryhtyneet; ainoastaan naiset neuloivat ja nastasivat. Missä talossa ei jouluvieraita ollut, siellä ajettiin joulupahnat murkinan aikana ja alettiin joka-aikaisia askareita toimitella. Aattolohko varistettiin murkinaksi ja se syötiin jokapäiväisen (kauraisen) leivän kanssa. Joululeivät, jotka olivat koko joulupyhät olleet suurella pöydällä, vietiin viljasalvoon aittaan. Sieltä ne vasta touonalkajaisissa otettiin ja syötiin. Niemelässä alettiin vasta arkisia töitä toimitella vierasten pois lähdettyä, jolloin joulupahnat korjattiin ja "joulu ajettiin tuvasta ulos". Joulumurut korjasi emäntä pieneen pussiin, jonka pani omaan talteensa. — Koko jouluna ei pöydältä viety leipämuruja minnekään, vaan ne pyyhittiin joululeipäin alle, josta ne vasta korjattiin silloin kun joululeivätkin. Näitä muruja annettiin eläimille touonalkajaisissa. — Sillä tavoin tuli joulua kestämään Niemelässä sekä toisissakin taloissa lähes viisi päivää. "Ken kyllin kesällä kyntää, se jouten joulua pitää, päätäkauten pääsiäistä", ja niin sitä tehtiinkin.
"Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan kiskoo
Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta."


Kuva