Kuvassa yllä servaali.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Robert Nightingale

KISSAELÄIMET FELIDAE - evoluution historiaa

Viverravidae ja ensimmäinen petoeläin

Ensimmäiset todelliset petoeläimet, petoeläinten lahkon Carnivora, edustajat, kehittyivät pian dinosaurusten joukkotuhon jälkeen. Miacoidea on sukupuuttoon kuollut yläheimo, joka jakaantui kahteen heimoon: Miacidae ja Viverravidae. Varhaisella paleoseenikaudella, 65-60 mvs. esiintynyt ensimmäinen, kehittyneet raateluhampaat omistanut petoeläin kuului sukupuuttoon kuolleeseen Viverravidae-heimoon.

Viverravidae-heimo - viverravidit

Pian ilmestymisensä jälkeen nämä ensimmäiset Viverravidae-heimon lajit, viverravidit, levittäytyivät ilmeisesti ensiksi Aasiaan ja myöhemmin Eurooppaan. Tosin, näiden lajien elämä peittyy suurelta osiltaan esi-historian hämäriin ja tietoa on olemassa hyvin vähän.

Heimon lajien, viverravidien hampaistossa ilmeni kehitys, josta niiden on päätelty olevan sukua kissan kaltaisille petoeläimille (Feliformia). Tämä ryhmä pitää sisällään sekä kissaeläimet Felidae - että hyeenat Hyaenidae.

Tämä Viverravidaen ja Feliformian yhteys jää kuitenkin epäselväksi ja selvittämättä siksi, että siirtymävaiheen fossiileja eoseenikaudelta ajalta 55-35 mvs. - joka muodostaisi sillan Viverravidaesta ensimmäisiin Feliformian esi-isiin - ei riittävästi ole.

Miacidae-heimo - miacidit

Toinen alkuaikojen esihistoriallisten petoeläinten heimo Viverravidaen ohella on Miacidae. Heimon lajit edustivat varhaisimpia, primitiivisiä petoeläimiä. Ne ovat samalla kaikkien nykyisten petoeläinten ja nykykissaeläinten varhaisimpia esi-isiä. Miacidae ei ole heimo siten, kuin se luokittelussa ymmärretään, vaan se on apuheimo (paraphyletic).

Tämän heimon ensimmäiset edustajat ilmaantuivat noin 65 - 55 mvs. Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan ja myöhemmin ne levittäytyivät Aasiaan.

Viverravidien tapaan myös miacideilla oli kehittyneet raateluhampaat, mikä oli selvä yhteys petoeläinten heimoon Carnivora. Fossiileista tuolta ajalta on nähtävissä, että miacidien hampaisto oli samanlainen, kuin nykyisten petoeläinten. Yläleuassa oli kuusi pienehköä etuhammasta, kaksi erittäin kehittynyttä kiilamaista kulmahammasta ja kuusi poskihammasta. Alaleuassa oli kuusi etuhammasta, kaksi kulmahammasta, kahdeksan välihammasta ja kuusi poskihammasta. Raateluhampaiksi kutsutaan yläleuan neljättä välihammasta ja alaleuan ensimmäistä poskihammasta.

Proailurus

Kissojen evoluution sukupuuta ei edelleenkään tarkasti tiedetä. Proailurus on viverravidi, jota pidetään mahdollisena kissojen esi-isänä. Proailurus-suku, joka kuului Viverravidae-heimoon, eli Euroopassa ja Aasiassa noin 20 - 30 miljoonaa vuotta sitten. Suvun ainoa tunnettu laji on P. lemanensis ja sen fossiili on löydetty Ranskasta.

Proailurus oli kooltaan pieni, vain hieman kotikissaa suurempi. Sillä oli painoa 9 kg. Sillä oli pitkä häntä, suuret silmät ja terävät hampaat ja kynnet. Proailurus muistutti nykyisiä sivettieläimiä, taikka mangusteja. Se ilmeisesti kiipeili puissa. Proailurus on yksi mahdollisuus kissojen esi-isäksi. Jotkin lähteet mainitsevat sen ensimmäisenä oikeana kissana. Kuitenkin, nykykissaeläimemme varsinaisesti aloittivat kehityksensä vasta 10,8 miljoonaa vuotta sitten, joten Proailurusta voidaan kyllä pitää esi-isänä ja kissan kaltaisena, mutta ei ehkä kissana.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright San Diego Shooter

Fossa - (Cryptoprocta ferox)

Fossa on harvinainen Madagaskarilla elävä petonisäkäs. Se on käyttäytymiseltään hyvin kissamainen ja muistuttaa koiran ja kissan risteytystä. Sillä on pitkä ruumis, matalat jalat ja pitkä häntä. Se muistuttaa myös yllättävän paljon monia, esihistoriallisia petoeläimiä. Vertailu vaikkapa Proailuruksen kuvaan kertoo selkeästi tämän. Fossa ei ole kissaeläin, vaan läheistä sukua mangusteille.

Miacidien ominaisuuksia

Miacidae-heimoon kuului suku Miacis. Sen lajit elivät Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, luultavasti trooppisissa metsissä, eoseenikaudella noin noin 65 - 33 miljoonaa vuotta sitten. Yleisesti tämän suvun lajeistakin käytetään yleisnimenä niiden suvun nimeä miacis.

Miacidae-heimon lajit, miacidit olivat kooltaan pieniä, näädän, ketun, taikka pienen koiran kokoisia. Ne elivät metsäisillä seuduilla, kiipeillen puissa ja saalistaen viverravidien tapaan pieniä saaliseläimiä. Miacideissa lajit runsastuivat ja siten miacidien ekologinen vaikutus muuhun ajan eläimistöön, niiden saalistamiin eläimiin, oli myös suuri. Miacidien suurin merkitys ei kuitenkaan ole tässä, vaan siinä, että ne ovat nykyisten petoeläinten esi-isiä.

Useat nykyisistä petoeläinten heimoista, tai mahdollisesti ne kaikki, polveutuvat miacideista. Miacidit ovat siten petoeläinten kehitysketjussa hyvin tärkeässä asemassa.

Megantereon

Megantereon oli sapelihammaskissa, joka eli Pohjois-Amerikassa, Euraasiassa ja Afrikassa. Laji kehittyi ehkä noin 4,5 mvs Pohjois-Amerikassa. 3,5 - 3,0 mvs se eli myös Euraasiassa ja Afrikassa. Viimeiset havainnot lajista ovat itäisestä Afrikasta ajalta 1,5 mvs. Megantereon on mahdollisesti smilodonin esi-isä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright - © Flickr/Ghedoghedo

Ihminen ja leijona.



Megantereon.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright frank wouters
*Kuva alla, siperiantiikeri ja japaninkauris Copyright Mike Ancient

Pseudaelurus-suku

Pseudaelurus-suku kehittyi ilmeisesti Proailuruksesta, Se eli Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa mioseenikaudella, noin 20 - 8 miljoonaa vuotta sitten. Se luetaan nykyisin kuuluvaksi Felinae-alaheimoon. Sitä pidetään yhtenä lenkkinä siinä ketjussa, jonka päätepisteessä ovat nykyiset kissaeläimemme. Suvussa oli ainakin kaksitoista lajia.

Kooltaan tämänkin suvun ensimmäinen edustaja Pseudaelurus turnauensis oli kotikissan kokoinen - ja vietti myös puissa kiipeilevää elämää. Eurooppalainen P. turnauensis kehittyi seuraavaksi ja oli esi-isä suvun myöhemmille lajeille.

Useat näistä suvun myöhemmistä lajeista olivat kooltaan isompia. P. lorteti oli ilveksen kokoinen. P. quadridentatus painoi jo 30 kg ja lähenteli kooltaan pientä puumaa. Viimeksi mainitulla lajilla alkoivat yläleuan kulmahampaat isontua, ja olivat yksi viite siitä myöhemmin kehittyvistä sapelihampaisista lajeista, makairodonteista. Isompiakin suvun lajeja kehittyi Pohjois-Amerikassa.

Yllättävästi, suvun ensimmäinen edustaja P. turnauensis selviytyi suvun elinkaaren loppuun saakka ja kuoli sukupuuttoon vasta koko suvun kadotessa, kahdeksan miljoonaa vuotta sitten. Kun sen jälkeen kehittyneet, suvun kehittyneemmät edustajat kuolivat jo pari miljoonaa vuotta sitä aikaisemmin.

Nykyiset lajit kehittyvät

Tutkimuksissa, joita ovat suorittaneet Warren Johnson ja Stephen O'Brien (Laboratory of Genomic Diversity - National Cancer Institute in Frederick, Maryland, United States) kaikkien nykykissojen esi-isäksi on määritetty yhteinen laji, joka on elänyt Aasiassa 10,8 miljoonaa vuotta sitten.

Kaikkien nykyisten kissaeläinlajien kehitys alkoi tuolloin tästä yhteisestä kantaisästä. Aasiasta lajit levittäytyivät Beringin (Beringia) maakannaksen kautta Pohjois-Amerikkaan - ja sieltä edelleen Panaman kannaksen kautta Etelä-Amerikkaan. Panthera-suvun lajit ovat vanhimpia, Felis-suvun lajit nuorimpia. Alkuaikojen kissaeläimiin kehittyi kahdeksan päälinjaa - ja näiden lajit siirtyilivät edestakaisin, mantereilta mantereille.

Evoluution aikamittakaavassa nykyiset kissaeläimet ovat iältään varsin nuoria.

Leijonat Euroopassa

Noin 750 000 vuotta sitten Itä-Afrikassa eli suurikokoinen jättiläisleijona. Täältä Afrikasta leijonat levittäytyivät pohjoiseen Eurooppaan ja Euraasiaan noin 300 000 - 250 000 vuotta sitten. Panthera leo spelaea eli luolaleijona saapui mm. Balkanille ja Pohjois-Italiaan ja levittäytyi koko Eurooppaan ja myös Kiinaan ja Siperiaan. Luolaleijona oli huomattavasti kookkaampi kuin nykyinen leijona ja sitä on pidetty suurikokoisimpana nykykissaeläinten sukulaisena ja edeltäjänä, joka koskaan on elänyt.

Geneettiset tutkimukset vuodelta 2004 (Burger 2004) osoittavat, että luolaleijona oli nykyleijonan hyvin läheinen sukulainen. Sitä on pidetty joko leijonan alalajina Panthera leo spelaea taikka omana lajina Panthera spelaea.

Leijonia myös Pohjois-Amerikassa

Muinaiset leijonat siirtyivät myös Aasiasta Pohjois-Amerikkaan ja sikäläinen leijona, amerikanleijona Panthera atrox levittäytyi etelässä aina Peruun asti. Ilmaston muutosten myötä ja saaliseläinten kuollessa sukupuuttoon, amerikanleijonat katosivat noin 15 000 - 10 000 vuotta sitten ja Euroopastakin leijonat katosivat joksikin aikaa. Leijonat esiintyvät myös kalliomaalauksissa mm. Ranskassa ja monissa muissa paikoissa. Samoihin aikoihin eli pienempiä leijonia Afrikassa, Lähi-Idässä ja Intiassa.



Nämä leijonat ovat jähmettyneet ikisaalistukseen museon dioraamassa - International Wildlife Museum, Tucson, Arizona, USA.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright James Stutzman