Kuvassa yllä villiviinimarja eli pohjanpunaherukka, yksi kivikauden ihmisten
Suomessa keräämistä marjoista.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
©
Pixabay/Sergey Klimkin
Suomen kivikausi 8600 - 1500 eaa.
Mesoliittinen eli esikeraaminen kivikausi 8600 - 5000 eaa.
Neoliittinen eli keraaminen kivikausi 5000 - 1500 eaa.
Ensimmäiset kivikauden ihmiset saapuivat Suomen maaperälle jääkauden väistyessä n. 9000 eaa.
Suomessa kivikausi sijoitetaan aikavälille 8600 eaa. - 1500 eaa. Alkuajankohta sijoittuu
aikaan, jolloin täällä oli pysyvämpää asutusta - kivikausi loppui pronssikauden alkaessa.
Lahden Ristola on Suomen vanhin tunnettu asuinpaikka.
Varsinaista asutuskautta Suomessa on ollut erityisesti vuosituhat 7000 - 6000 eaa.
Mistä nämä ensimmäiset ihmiset Suomeen tulivat, ei ole ihan selvää.
Heitä tuli kuitenkin etelästä Baltian kautta ja kaakosta sekä myös kauempaa idästä.
Vuoteen noin 4200 eaa. alkuun saakka asutus jatkoi vakiintumistaan.
Suomessa on voinut hyvinkin liikkua ihmisiä jo edellä mainittua varhemmin, eli paleoliittisella ajalla,
ennen viimeisintä jääkautta. Ilmaston puolesta täällä on hyvinkin voinut liikkua ihmisiä.
Eem-interglasiaalikaudella, noin 100 000 vuotta sitten, ilmastokin on ollut nykyistä suotuisampi,
ja sitä seuranneen jäätiköitymisen keskeyttäneen lauhan Perä-Pohjolan interstadiaalinkin aikana ihmiset ovat hyvinkin
voineet löytää täältä elintilaa.
Kuitenkin, ainoat mahdolliset merkit tuon ajan elämästä
maaperällämme ovat peräisin Susiluolasta.
Kristiinankaupungin alueelta Susiluolasta on löydetty kiistanalaisia jäänteitä ja merkkejä,
joiden mukaan täällä olisi ollut neandertalinihmisiä
(Homo neanderthalensis) jo 120 000 vuotta sitten. Tutkijat eivät kuitenkaan
ole päässeet täyteen yhteisymmärrykseen siitä, että ovatko Susiluolasta tehdyt löydöt todellakin ihmisen
tekemiä esineitä, vaiko pelkkiä luonnostaan lohkeilleita sirpaleita.
Vaikka Susiluolassa olisikin
asunut ihmissuvun varhaisia edustajia, ei maamme myöhemmällä väestöllä kuitenkaan
ole heihin mitään yhteyttä. Viimeinen jääkausi autioitti täydellisesti koko pohjoisen
Euroopan kymmeniksituhansiksi vuosiksi. N. 10 000 vuotta sitten ihmiset
siten saapuivat täysin autioon maahan ja asutus alkoi nollapisteestä.
Ja on huomioitava, että nämä uudet asuttajat olivat ihan samaa lajia
Homo sapiens, kuin mekin, nykyihmiset.
(Matti Huurre: Kivikauden Suomi)
Kivikauden kulttuurit Suomessa
Ensimmäisinä maahamme saapuneet ihmiset metsästivät aluksi peuroja ja hylkeitä,
myöhemmin hirviä ja hylkeitä, sekä muuta pienempää riistaa.
Kivikausi oli osa esihistoriallista aikaa, johon kuuluivat myös pronssikausi ja rautakausi -
ja tämä esihistoriallinen aikakausi päättyi keskiajan alkaessa n. 1150 jaa.
Kivikauden eri kulttuureja rajataan eri lähteissä hieman eri vuosiluvuin.
Ensimmäiset Suomeen saapuneet ihmiset eivät vielä tunteneet saviastioita, ja siksi tätä alkuvaihetta,
ensimmäisiä vuosituhansia Suomen kamaralla
kutsutaan esikeraamiseksi ajaksi. Suomessa oltiin historiallisten aikakausien
kehityksessä jäljessä muusta maailmasta, ja jäljessä oltiin kivikaudellakin.
Kun Lähi-Idässä viljeltiin maata ja hoidettiin karjaa jo 8000 eaa. ei Suomessa vielä
tiedetty vuosituhansiin moisista elinkeinoista yhtään mitään.
Mesoliittinen kulttuuri 8600 - 5000 eaa. Ihmisen seurassa on koira. Elinkeinoina metsästys, kalastus ja hylkeenpyynti.
Suomusjärven kulttuuri 6500 - 4200 eaa. Maamme kivikauden ensimmäinen, omaperäinen kulttuuri.
Alkeellisia kirveitä, käyräselkäisiä kourutalttoja, liuskeesta tehtyjä keihäänkärkiä ja pyöreitä
pallonuijia. Asutus oli keskittynyt pääasiassa merenrantaan.
Kampakeraaminen kulttuuri 4200 - 2000 eaa. Kampakeraamisella kaudella pyyntielinkeinot -
metsästys, kalastus ja keräily - säilyttivät perinteisen asemansa elannon antajana. Asutuksen
sijoittuminen pääasiallisesti silloiselle rannikolle ja veden äärelle on todistuksena siitä, että
kalastus oli tärkein elämisen ehto. Eri paikoilta löytyneet jäännökset osoittavat,
että verkkokalastus on ollut verrattain yleistä. Saaliseläimiin ovat kuuluneet hylkeet.
Asukkaita Suomessa muutamasta tuhannesta runsaaseen kymmeneentuhanteen.
Nuorakeraaminen kulttuuri eli vasarakirveskulttuuri 2500 eaa - 2000 eaa. Nuorakeraamista kulttuuria kutsutaan myös vasarakirveskulttuuriksi.
Tämä nimitys tulee kulttuurin yhteydestä löydetyistä, uudenlaisista kirveistä, vasarakirveistä.
Pyyntielinkeinojen ohella harjoitettiin ehkä maanviljelyä ja karjanhoitoa.
Tämän kulttuurin mukanaan Suomeen toi noin 4500 vuotta sitten etelästä saapunut suurempi joukko
aivan "erilaista väkeä". Useimmat heistä ylittivät meren veneellä. Joinakin talvina
jään yli saattoi päästä koirien vetämällä reellä.
Tulokkaat asettuivat asumaan maan etelä- ja lounaisosiin. Aseinaan heillä oli
veneenmuotoisia vasarakirveitä. Heillä oli tänne tullessaan mukanaan ehkä myös vuohia ja lampaita.
Kiukaisten kulttuuri 2350 eaa - 1800 eaa. Lounais-Suomen kivikauden viimeinen jakso.
Merenrannikolla Merenkurkusta Viipurinlahdelle. Kiukaisten kulttuurissa tunnettiin maanviljely.
Kivikauden ihmisen pääelinkeinoina Suomessa metsästys, kalastus ja keräily
Ihminen on metsästänyt ja kalastanut aivan historiansa aamunkoitosta alkaen.
Kivikaudella ravintoa saatiin myös keräilemällä.
Jossakin vaiheessa kivikaudella keräilytalous jäi enemmän taka-alalle ja metsästyksestä tuli kalastuksen ohella pääasiallinen
ravinnon hankintakeino.
Alkeellista maanviljelystä alettiin jossakin päin muualla maailmassa harjoittaa jo yli 10 000 vuotta sitten,
ruista viljeltiin ehkä varhaisimmillaan 11 000 eaa.
Suomessa kivikauden tärkeimmät elinkeinot olivat metsästys ja kalastus. Ne säilyttivät elinkeinoina tärkeän sijansa
vielä kivikauden päättyessäkin, pronssi- ja rautakausilla, aina keskiajalle saakka.
Sivuelinkeinoina uudelle ajalle, 1800 - 1900-luvuille saakka.
Koska vain harvoilla paikoilla saattoi hankkia riittävän ravinnon
koko vuoden ajaksi, olivat kivikauden ihmiset liikekannalla, eikä asutus ollut kovinkaan kiinteää.
Toki samoillekin paikoille palattiin aina vuodenkierron myötä.
Joillain paikoilla, varsinkin Perämeren rannikolla, asutus oli jo kivikaudella ympärivuotista ja keskittyi
suuriin kyliin, joissa saattoi olla jopa yli sata asukasta.
Jokaisella pyyntiryhmällä, perheellä ja suvulla, oli ilmeisesti ikioma, vakiintunut alueensa,
jolla metsästettiin ja kalastettiin. Tällä alueella oli useampia asuinpaikkoja, joille
sijoituttiin vuodenaikojen mukaan.
Ilman metsästyksen ja kalastuksen suomia mahdollisuuksia Pohjolan perillä olevaa maatamme ei olisi
kyetty kivikaudella asuttamaan. Katajaisen kansamme esi-isät astuivat aikoinaan
perääntyvän jään paljastamille karuille, merestä nousevan Suomen rannoille.
Noista ajoista alkoi koko suomalaisen kansan kiehtova tarina: pureutuminen ankariin olosuhteisiin,
taistelu jokapäiväisestä ruoasta, ensin veden viljan ja maan riistan perässä, sitten vähäisillä viljelyksillä.
Kansamme perusluonteeseen ja ominaisuuksiin on varmasti jäänyt jotakin noiden alkuaikojen ihmisten
kovasta elämäntaistelusta ja ehdottomasta periksi antamattomuudesta. Ehkä juuri se on sitä kuuluisaa
suomalaista sisua.
Kivikauden hirvieläimet Pohjolassa
Kivikauden ihminen ei Suomessa olisi tullut toimeen pelkällä keräilytaloudella ja marjojen syömisellä.
Pyyntielinkeinot, metsästys ja kalastus, olivat elinehto. Hyvin tärkeitä pyyntieläimiä olivat hirvieläimet.
Peuroista Suomessa eli kaksi lajia, tunturi- ja metsäpeura. On oletettu,
että peurat olisivat tulleet maahamme sitä mukaa, kuin jäänreuna vetäytyi,
ja ihmiset olisivat samaan aikaan seuranneet näitä yhä pohjoisemmaksi työntyviä peuroja.
Ilmasto lienee kuitenkin lämmennyt niin nopeasti, että ihan aluksi ei peuroille sopivaa tundramaastoa
täällä esiintynyt. Pohjoisimmasta osasta maatamme tunturipeuran luita on löydetty samoilta ajoilta, kuin
asutus on siirtynyt sinne, eli ajalta 6000 - 5000 eaa. Keski- ja Etelä-Suomesta metsäpeuran luita on tavattu
vasta ajalta 5000 - 3000 eaa.
Hirvetkin tulivat Suomeen vasta niin pian, kuin täällä oli lajille sopivia metsiä. Viimeistään 6000 - 5000 eaa.
Saksanhirviä ja metsäkauriitakin saattoi elää kivikauden Suomessa, mutta niiden esiintymisestä
ja levinneisyydestä ei ole näyttöjä. Ruotsissa ja Baltiassa saksanhirviä on elänyt ja Suomenkin
kivikautiset metsät olisivat olleet niille hyvin suotuisaa elinympäristöä.
Kivikautinen, puusta veistetty hirvenpää Suomesta, käytetty ilmeisestikin veneen keulakoristeena. Kansallismuseon kokoelmat.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Ilkka Jukarainen