Nuotiokahvit ovat tärkeä perinne suomalaisessa eräkulttuurissa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright
©
Visit Lakeland
Riekko
(Lagopus lagopus).
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva riekosta - Copyright
© Steve Garvie
Vaarallisia pyyntikeinoja - yhdistyksen jäsenistöäkin omaan susikuoppaan
Jos on nykypäivänä metsästyksessä ampuma-aseiden myötä omat vaaransakin, niin ennen vanhaan erilaisia
vaaroja oli senkin edestä. Esimerkiksi susikuoppien naamioimisessa saatettiin onnistua liiankin hyvin.
Näihin kuoppiin putoili tämän tästä koiria, ihmisiä ja jopa hevosia rekineen ja kuormineen.
Vuonna 1827 sattui Hämeen Hattulassa niin, että eräs Heinolan pataljoonassa palvellut
sotamies putosi tällaiseen kuoppaan. Kuopat olivat syviä, vähintään kolmimetrisiä, jotta niihin tippuvat
sudet eivät pääsisi takaisin maan pinnalle. Ei päässyt omin avuin ylös susikuopasta tämä sotamiesrukkakaan
ja hän ehti heittää henkensä, ennenkuin tapahtunut huomattiin.
Eräs Hämeenläänin Metsästysyhdistyksen jäsen sen sijaan oli onnekkaampi, ajettuaan ja pudottuaan
kuskipoikansa kanssa yhdistyksen omaan susikuoppaan lähellä Hämeenlinnaa vuonna 1833.
Hevonen ja molemmat miehet selvisivät putouksesta loukkaantumatta, mutta hevosen ja reen
ylössaamiseen vaadittiin kahdentoista miehen pitkä ja hikinen työrupeama.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© FieldsportsChannel TV
Taiteilijaveljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wright
Metsot ja teeret olivat von Wrightin taiteilijaveljeksille erityisen tuttuja lintuja. He
eivät vain maalanneet näitä lintuja, vaan
metsästivätkin niitä säännöllisesti,
sillä teeri oli veljesten aikana maamme tärkeimpiä riistalintuja. Ampumistaan riistalinnuista he pitivät
tarkkaa päiväkirjaa. Yhtenäkin syksynä he ampuivat 144 teertä.
Wilhelm von Wright (1810 - 1887) oli käsistään äärimmäisen kätevä ja taitava. Ruotsissa ollessaan hän valmisti itselleen kaikki
aseensakin: hyljepyssy "Skinnstrumpanin", sorsapyssy "Krokenin" ja teeripyssy "Finnin". Hän myös valoi itse luodit aseisiinsa.
Wilhelmin ampumataidotkin olivat hämmästyttävät. Säästääkseen luoteja
hän saattoi odottaa, että kaksi lintua tuli samalle linjalle, ja ampui sitten ne
yhdellä ja samalla luodilla.
Aina vain silmien väliin
Kaikkien Wrightin veljesten ampumataito oli laajalti tunnettu, mutta ylivoimaisesti
paras ampuja veljeksistä oli perheen neljäntenätoista lapsena vuonna 1820 syntynyt Julius.
Hän ei tehnyt taidetta, mutta ampui sitäkin paremmin ja kykeni tarinan mukaan ampumaan kotirannassa soutelevan kalastajan
suussa olevasta piippunysästä kopan.
Pyytä hän ampui veljesten tapaan aina päähän, niin
ettei rikkonut pientä ruumista. Eikä tässä suinkaan kaikki, vaan sorsia hän ampui aina vain silmien väliin.
Sananparsia
"Tee Perttuna permiä,
sata sadinta, viisikymmentä vipua,
jollet mitään saa,
olet kovan onnen lapsi."
Tämä sananparsi liittyy siihen, että muinoin riistan pyynnin aloittamisessa on ollut omat, tarkat
päivämääränsä, jonka jälkeen metsälle on saanut mennä. Osassa Suomea metsästys alkoi Pärttylinä 24.8. Perttu teki yön pimeäksi
ja toi tulen tupaan, jolloin asumusta voitiin lämmittää ja päreitä polttaa.
Perttelin päivänä
alkoi mehtäkanojen pyynti, sillä toki tiedettiin hyvin yleisesti, että "ei sikiä siipilintu päivän
Perttelin perästä". Tuolloin oli aika asettaa permet (linnunansat) metsään ja viritellä vivut,
ja tuolloin lausuttiin edellä olevaa kansanviisautta.
Perttelinä alkoi myös peuranmetsästys ja siksi sanottiin
Lapissa hoon kanssa myös:
"Mies kenkhään, pheurha myynthiin."
Nykypäivän metsästäjä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© FieldsportsChannel TV