Tunturisuden sivut
Oravannahka - tikkuri ja kiihtelys

Oravannahka, nimenomaan oravan talvinahka on ensimmäinen suomalainen raha. Vuosisatoja sitten oravannahka oli tärkeä maksuväline, jolla oli suuri taloudellinen merkitys ja useimmiten maksettiin verotkin oravannahkoina. Käytössä oli myös suurempi rahayksikkö, tikkuri, joka piti sisällään 10 oravannahkaa. Suurin rahayksikkö oravannahkojen aikana oli kiihtelys, joka piti sisällään neljä tikkuria, eli 40 oravannahkaa.

Laajaa oravannahkakauppaa

Jo keskiajalla vietiin Suomesta runsain määrin oravan nahkoja muualle maailmaan. Erään turkulaisen kauppiaan kerrotaan laivanneen vuonna 1391 Tallinnaan 400 000 turkista, joista noin puolet oli oravan nahkoja. Oravan nahat toimivat vaihtokaupan ja verotuksen välineenä. Asiakirjat kertovatkin keskiajalla oravan olleen paikoitellen jopa niin harvinainen, ettei rahvas voinut saada niitä metsästetyksi. Oravan nahkoja ei käytetty vain vaihtokaupassa maksuvälineenä, niistä saatiin yhdistelemällä lämpimiä vaatteita.
Orava

Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Alexander Kavun


Yksi lehmä ja sata oravannahkaa

Varsinkin 1800-luvun alussa oravan nahkaa käytettiin hattujen raaka-aineena yleisestikin. Historian tutkijoiden mukaan nykykielen sana raha oli alkuaan oravan nahkojen nimitys, josta sen käyttö vähitellen yleistyi. Taitava oravamies sai hyvänä oravavuonna 10 - 15 oravaa päivässä. Niinpä lehmän hankinta onnistui ahkeralta metsämieheltä runsaan viikon uurastuksen jälkeen, sillä yksi lehmä vastasi 100 oravannahkaa.

Oravanpyyntiä 1940 - 1950-luvuilla

Oravakannat romahtivat täysin 1900-luvun alussa, kun niitä metsästettiin useita satojatuhansia yksilöitä vuodessa. Nahkoja vietiin lähinnä Englantiin ja Saksaan. Lopulta laji rauhoitettiin vuonna 1929 ja metsästysaikaa lyhennettiin. Nopeasti lisääntyvänä eläimenä oravakannat elpyivät hyvin.

Esimerkiksi vuosina 1943 - 1944 tapettiin Suomessa nahkan takia yli kaksi miljoonaa oravaa. Oravasta tuli uudestaan Suomen tärkein turkiseläin 1950-luvulla.

Oravanpyynnin tärkeydestä näinä vuosina kertoo se, että metsästyksen alkaminen tiedotettiin aina radiossakin. Monet olivat ne, jotka odottivat tätä pyyntikautta kuin kuuta nousevaa. Oravaa metsästettiin varsin lyhyt aika, joulukuulta tammikuulle - ja koko aika saattoi olla vain kolme viikkoa. Sotien jälkeen oravanpyynti oli vielä rahakasta puuhaa ja oravannahat olivat arvossaan. Jopa metsätyömaat hiljenivät, kun pyyntiaika alkoi.

Hyvän oravakoiran kanssa pyyntiä suorittava ansaitsi oravametsällä paremmin, kuin pöllisavotassa. Noina vuosina virheetön oravannahka tuotti pyytäjälleen 110 markkaa. Kun oravia oli paljon, niin vuotuisten oravasaaliiden myötä liikkui rahaa miljoonia tuon ajan markkoja. Pääsääntöisesti menivät nahat tuolloinkin vientiin.

Koska oravannahat olivat arvokkaita, pyrkivät monet ahnehtimaan laittominkin keinoin ja pyysivät oravia jo ennen säädettyä aikaa. Monenlaisia, yllättäviä menettelyjä kehitettiin, jotta laittomuudet kyettiin estämään. Eräänäkin vuonna määrättiin, että kaikissa leimattavaksi tuoduissa nahoissa tulee olla toinen etukäpälä mukana. Näin menivät ne ennakkoon ammutut ja tavanomaisesti nyljetyt nahat hukkaan. Tällä oli ennalta ehkäisevä vaikutus salametsästykseen. Pelättiin, että mitähän ne keksivät tänä vuonna.

Nahkojen leimaus oli tarkkaa ja virallista puuhaa. Jahdin päätyttyä pyytäjällä oli pari päivää aikaa mennä nahkojensa kanssa vallesmannin kansliaan, jossa varta vasten tätä tehtävää varten määrätty poliisimies suoritti leimaamisen. Nahkojen kunto tarkistettiin huolellisesti - ja vain näillä leimatuilla nahkoilla voitiin käydä kauppaa. Jos nahkassa oli vikoja, sen arvo putosi. Myöskin, jos kyseessä oli ns. sinikkonahka, eli orava ei ollut vielä ollut talviturkissaan - nahkan arvo putosi.
Orava henkilön nimenä

Suomalaisessa, vanhassa henkilönnimistössä on vierasperäisten nimien ohessa vain satakunta suomalaista. Yksi niistä on orava.

Vanhastaan, kansallisromantiikan peruina, on lähdetty siitä, että suomalainen "pakanuudenaikuinen" henkilönnimistö on myös alkuperältään enimmäkseen suomalaista. Jo tähänastisen tutkimuksen perusteella voi kuitenkin sanoa, että suomalaisten vanhin tunnettu henkilönnimistö on pääosin vierasperäistä.

Paristatuhannesta tunnetusta nimestä vain runsas sata on riidattomasti suomalaisia. Tähän nimistöön sisältyy muun muassa eläimistä juontuvia nimiä, kuten Haukka, Karhu ja - Orava. (Jouko Vahtola).

Orava vaakunoissa

Orava on Helsingin kaupungin nimikkoeläin. Sen lisäksi orava koristaa viiden kunnankin vaakunaa.

Vanha turkisalue Kiihtelysvaara on saanut nimensäkin oravilta, sillä kiihtelys tarkoittaa 40 oravannahan nippua. Kiihtelysvaaraa kuntana ei enää ole, se on liitetty Joensuuhun. Noormarkun oravalla on hyvin vanhat perinteet, sillä Noormarkku oli jo 1300 - 1400-luvuilla Turun piispan oravanmetsästysaluetta.

Kiihtelysvaara Kauniainen Hauho Noormarkku Laihia

Vasemmalta oikealle: Kiihtelysvaara, Kauniainen, Hauho, Noormarkku ja Laihia.
Orava Sciurus vulgaris
Orava kurkkii oksaltaan.
Orava sciurus vulgaris
Orava syysmetsässä Iisalmessa.