Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ©
Flickr/Eric Ellingson
PÖLLÖT (Strigidae)
Pöllöt (Strigidae) on lintuheimo, joka kuuluu pöllölintujen (Strigiformes) lahkoon.
Pöllöjen heimoon kuuluu 220 lajia 26 suvussa.
Salaperäisten elintapojensa, yöllisten huhuilujensa ja ihmismäisen naamansa vuoksi pöllöt ovat herättäneet aina kunnioitusta.
Niitä pidetään viisaudenkin symboleina.
Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa
ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan
ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).
Pöllöillä on suuri, pyöreä pää ja pyöreä naamakiehkura. Suuret silmät katsovat kumpikin suoraan eteenpäin.
Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys. Lyhyt nokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien
höyhensukasten peitossa.
Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Uloimman varpaan pöllöt voivat kääntää
joko eteen- tai taaksepäin. Luonteenomainen, anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, joka
helpottaa saaliin paikantamista.
Pöllöjen siivet ovat leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia hämärissä
ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset.
Monien lajien soidinhuuto on huhuileva. Talvisin pöllöt voivat hakeutua ihmisasutuksen tuntumaan. Pöllöt eivät yleensä
rakenna omaa pesää, vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä tai maassa.
Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö,
lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä
on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ©
Flickr/Dario Sanches
Suopöllö (Asio flammeus)
Suomessa elää kymmenen pöllölajia, yksi niistä on suopöllö. Lähes kaikki pöllölajit ovat rakenteellisesti
samankaltaisia. Näkyvin poikkeama pöllöillä verrattuna muihin lintulajeihin on se,
että pöllön silmät ovat suuntautuneet eteenpäin, ihan kuin ihmisellä.
Tämä ominaisuus tekee kaikista pöllöistä, niin suopöllöstäkin,
inhimillisen ja viisaan näköisen.
Tuntomerkkejä
Muista pöllöistä suopöllö eroaa hoikkuutensa ja pitkäsiipisyytensä perusteella.
Suopöllö on keskisuuri pöllö, jolla on pitkulainen ruumis, pieni pää ja hyvin pitkät siivet.
Suopöllön pituus on noin 37 - 39 cm. Siipien kärkiväli on 95 - 110 cm. Aikuinen suopöllö painaa noin 350 grammaa.
Yleisväriltään suopöllö on ruosteenkeltainen ja tummajuovainen. Sen siivet ovat alta valkeahkot ja niiden
taipeissa on mustat täplät. Selkäpuolella on hyvä suojaväri, maanruskea
täplitys. Rinta on selvästi pitkittäisviiruinen, mutta muuten lintu on alapuolelta
huomiotaherättävän vaalea ja siinä on ainoastaan muutamia tummia pitkittäisviiruja.
Naamakiehkura on selväpiirteinen ja vaalea, vaikkakin silmien läheltä musta.
Silmät ovat suurehkot ja niiden iiris on messinginkeltainen. Silmiä ympäröi joka puolelta
musta alue.
Lennossa suopöllön erona sarvipöllöön ovat tummat siipien kärjet,
vaalea siiven takareuna ja harva pyrstön poikkijuovitus. Jalkahöyhenet ovat kellanruskeat.
Suopöllön istuma-asento on usein vähemmän pysty, kuin muiden
pöllöjen. Kun lajin siivet ovat lisäksi hyvin pitkät ja se istuessaan hiukan riiputtaa niitä,
muodostuu istuvan suopöllön sivukuva usein suurista siivistä ja niiden jatkeena näkyvästä päästä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright ©
Flickr/Dan Dzurisin
Äänet
Suopöllö on ääniltään hyvin hiljainen lintu, etenkin pesimäkauden ulkopuolella. Soitimella koiras puhkuu ontosti ja matalasti, kuin hengästynyt
höyryveturi: "Puh-puh-puh-puh-puh, puh-puh-puh-puh-puh..."
Hyvissä olosuhteissa koiraan puhkuilu kuuluu noin kilometrin päähän,
mutta tuulisella säällä vain muutamia satoja metrejä. Useimmiten koiras huutaa soidinhuutoaan
lennossa, mutta se voi huutaa myös istuessaan.
Suopöllö. - Kuva Copyright
© caroline legg - Creative Commons.
Maassa soidinta seuraava naaras vastaa soivalle koiraalle vähän venähtävällä
"uääh"-huudolla. Vaaran uhatessa pesää emot varoittelevat "jäu, jäuu" ja käheän
haukkuvasti "vräh, vräh". Siipirikkoa näyttelevä tai joskus myös pesältä pois
lentävä lintu ääntelee pitkiä, vaikertavia viserryssarjoja.