PÖLLÖT (Strigidae)

Pöllöt (Strigidae) on lintuheimo, joka kuuluu pöllölintujen (Strigiformes) lahkoon. Pöllöjen heimoon kuuluu 220 lajia 26 suvussa.

Salaperäisten elintapojensa, yöllisten huhuilujensa ja ihmismäisen naamansa vuoksi pöllöt ovat herättäneet aina kunnioitusta. Niitä pidetään viisaudenkin symboleina.

Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).

Pöllöillä on suuri, pyöreä pää ja pyöreä naamakiehkura. Suuret silmät katsovat kumpikin suoraan eteenpäin. Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys. Lyhyt nokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien höyhensukasten peitossa.

Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Uloimman varpaan pöllöt voivat kääntää joko eteen- tai taaksepäin. Luonteenomainen, anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, joka helpottaa saaliin paikantamista.

Pöllöjen siivet ovat leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia hämärissä ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset.

Monien lajien soidinhuuto on huhuileva. Talvisin pöllöt voivat hakeutua ihmisasutuksen tuntumaan. Pöllöt eivät yleensä rakenna omaa pesää, vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä tai maassa.

Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.

VIIRUPÖLLÖ (Strix uralensis)

Yleisväriltään vaalean harmaanruskea viirupöllö on selvästi suurempi ja pitkäpyrstöisempi kuin lehtopöllö. Puku on kauttaaltaan tummanruskeiden pitkittäisjuovien kuvioima. Lapinpöllöstä viirupöllö eroaa naamakuvioinnin ja tummien silmiensä sekä hieman pienemmän kokonsa ansiosta. Naaras on huomattavasti koirasta suurempi. Pituutta naaraalla on 58 - 62 cm ja painoa 630 - 1 300 g. Koiraan paino on 570 - 800 g.

Äänet

Koiraan soidinhuuto on huuhkajamaisen kumea "huu-hu huhu-hu-huhu". Viirupöllö ei silti ole yhtä helposti kuultavissa, kuin muut pöllöt, sillä koiraan keväinen soidinhuhuilu ei ole yhtä kantavaa, kuin esimerkiksi lehtopöllön, jonka ääntä viirupöllön ääni muistuttaa.

Kaksiosaista soidinhuhuilua voi kuullä myös kuulakkaina syysöinä. Soitimella ja pesällä viirupöllöllä on muitakin ääniä.

Ravinto

Pääasiassa myyrät ja muut pikkunisäkkäät. Näiden ollessa vähissä viirupöllö voi pyydystää jäniksiä ja kanalintuja. Voi tappaa myös muita, pienempiä pöllöjä, kuten helmipöllön ja joskus jopa lehtopöllön.

Pesintä

Viirupöllö pesii keskeltä katkenneiden pökkelöiden nokissa, taikka lajille asetetuissa avopöntöissä. Viirupöllön alkuperäisenä pesäpaikkana lienee ollut ontto ja - usein palokärjen kolon kohdalta - katkennut iso puu.

Kun tällaisia "savupiippukeloja" ei metsistämme enää juurikaan löydy, ovat viirupöllöt osin joutuneeet siirtymään metsänhoidon tieltä vanhoihin haukanpesiin. Avopesissä pesiminen tuottaa kuitenkin viirupöllölle monenlaisia ongelmia. Kuoriutuneet poikasetkin lähtevät avopesästä liian aikaisin lähioksille, eivätkä selviydy lentokykyisiksi asti.

Nykyisin pääosa viirupöllöistä pesii niille asetetuissa, erityisen kookkaissa pöntöissä, joihin viirupöllöt ovat kotiutuneet hyvin.

Naaras munii maaliskuussa, tai joskus huhtikuun alussa 3 - 4, joskus jopa 6 valkoista, heikosti hohtavaa munaa. Naaraan hautoessa, koiras kantaa ruokaa pesälle. Haudonta kestää 27 - 29 vrk. Naaras puolustaa poikasia raivokkaasti tunkeilijoita vastaan. Pienempikokoinen koiras pysyttelee sivummalla.

Vielä lentokyvyttömät poikaset jättävät pesän 30 vrk:n ikäisinä. Viisiviikkoisina ne osaavat lentää. Yksi pesye vuodessa. Ravinnon ollessa vähissä, viirupöllö voi jättää kokonaan pesimättä.

Viirupöllöt puolustavat kotipesäänsä tunkeilijoilta. Erityisen hanakoita ne ovat hyökkäämään liian lähelle harhautuneen ihmisenkin kimppuun silloin, kun niiden poikaset ovat liikekannalla. Lentokyvyttömät poikaset siirtyvät pesältä sitä ympäröivään maastoon, missä ne kiipeilevät jalkojensa ja nokkansa avulla lähipuissa parisen viikkoa. Silloin voi metsässä kulkija arvaamattaan joutua viirupöllöjen yllätyshyökkäyksen kohteeksi.

Levinneisyys

Viirupöllö on levinnyt laajalti pohjoiseen Euraasiaan Tyyneltämereltä Skandinaviaan. Se on tyypillinen taigan pesimälintu. Suomessa sitä tavataan pääosin maan etelä- ja keskiosissa lukuunottamatta Ahvenanmaata. Pesimäkantamme on ollut 3 000 - 4 000 paria, mutta keväällä 2011 on ollut todettavissa kannan heikkeneminen. Virossa pesii noin 2 000, Ruotsissa noin 3 000 ja Norjassa 10 - 50 paria. Muualla läntisessä Euroopassa viirupöllö ei pesi. Erillinen populaatio asustaa Kaakkois-Euroopassa. Euroopan populaation kooksi arvioidaan 110 000 - 280 000 yksilöä. (Levinneisyys: Wikipedia)

Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat