Tunturisuden sivut

SUSIUUTISET 2001

Tunturisuden susisivuilla alettiin seurata susiuutisia keväällä 2001. Maaseudun Tulevaisuus, Kaleva ja Kainuun Sanomat antoivat luvan julkaista susiuutisensa tässä yhteydessä. Uutiset susista antavat varsin hyvän ja laajan kuvan susista Suomessa, omina julkaisuaikoinaan.

Ajat 2000-luvun alussa olivat todellakin toiset! Kaikki susiuutisointi keskittyi Lappiin, Kainuuseen ja maan itärajalle, sillä vain noilla alueilla oli susia. Kainuussa oli jonakin vuotena lähes puolet koko maan susikannasta. Niinkin "etelästä ja lännestä", kuin Siikajoelta tavattu susi oli suorastaan sensaatio.

Aika lapsenkengissä oli susitutkimuskin vielä tuolloin, kun Rktl seurasi susia Seura-lehden lahjoittamien radiopantojen avulla.

Suurin osa susiuutisoinnista liittyi poroihin ja poromiehiin. Nyt, vuonna 2022 uutinen susista Lapissa on harvinainen poikkeus ja hiljentynyt on Kainuukin, kun susikantamme on siirtynyt etelämmäksi. Uutisista myös hyvin suuri osa keskittyi paljastuneisiin susien salakaatoihin. Nykyisin näitä uutisia kaikista susiuutisista on häviävän pieni osa.

Silti, kaikkien aikojen ensimmäinen susiuutinen tunturisusi.comissa kertoi sudesta Tukholman keskustassa!

Sutta jäljitettiin Tukholman keskustassa

Tukholman poliisi varjosti maanantain vastaisena yönä keskelle kaupunkia eksynyttä sutta. Poliisi sai ensimmäisen hälytyksen sudesta kaupungin eteläosassa sijaitsevalta Albyn ulkoilualueelta sunnuntai-iltana. Sen jälkeen poliisi kirjasi pitkin yötä yhteydenottoja hämmentyneiltä tukholmalaisilta kaduilla kulkevasta sudesta. Poliisin lisäksi sutta seurasi eläintenhoitaja Skansenin eläinpuistosta nukutusruiskeen kanssa, joten susi olisi saatu nukutetuksi, jos se olisi aiheuttanut ongelmia. Aamun varhaisina tunteina poliisi lopetti suden varjostamisen, kun eläin löysi itse tiensä takaisin luontoon Tukholman pohjoispuolelle. (Kaleva 8.5.2001)

Luontokuvaajan näkemyksiä susikeskusteluun

Kuhmolainen luontokuvaaja Kari Kemppainen on sitä mieltä, että viime talven aikana käyty petokeskustelu on ajautunut väärille urille. Hän ei pidä siitä, että mediassa on tuotu susikeskustelussa esille vain ääripäät - ja hän toivoo jatkossa keskusteluihin mukaan enemmän avoimuutta ja rehellisyyttä. Hänen mukaansa mm. sellainen väite, että kaikki metsästäjät vihaisivat petoja, ei pidä paikkaansa.

On väitetty, että koiria tappanut susilauma kesyyntyi juuri luontokuvaajien toiminnan ansiosta - tämän hän kiistää täysin. Hän toteaa, että todellisuudessa tuota laumaa ei päästy koskaan edes kuvaamaan. Kari Kemppaiselta on ehtinyt juuri ensi-iltaansa puoli tuntia kestävä susi-dokumentti - ja se tullaan näkemään ensi syksynä televisiossa Avara luonto-ohjelmapaikalla. Tuota dokumenttia on kuvattu useamman vuoden aikana.

Susien kuvaaminen on hänen mukaansa hyvin vaativaa - ja niitä pääsee kuvaamaan todella harvoin. Hän on kymmenen vuoden kuluessa ollut kuvaamassa kaikkiaan 700 vuorokautta - ja tuona aikana hän on päässyt kuvaamaan susilaumaa ainoastaan kolme kertaa. (Kaleva 14.5.2001)

Susikeskustelua televisiossa

TV 1:ssä käytiin 14.5.2001 Susanne Päivärinnan ja Kari Tervon juontamassa ohjelmassa vilkas susikeskustelu. Studioon oli saapunut susitarhuri Pekka Juurikas Juvalta - hänellä oli mukanaan koirasusi Nalle. Nalle yritettiin saada ulvomaankin lähetyksessä niin, että Pekka Juurikas ensiksi itse ulvoi; mutta tällä kertaapas ei Nalle suostunutkaan ulvomaan. Tässä yhteydessä Pekka Juurikas teki selkoa siitä, minkälainen eläin on koirasusi.

Keskustelussa olivat mukana myöskin kansanedustaja Erkki Pulliainen, Metsästäjäin Keskusjärjestön tiedottaja Klaus Ekman ja susijahdin vetäjä Markku Matero Suomussalmelta. Pääpiirteissään tämä susikeskustelu noudatteli niitä samoja asetelmia - jotka ovat tulleet tutuiksi jo aiemmin. Pekka Juurikas ja Erkki Pulliainen esiintyivät voimakkaasti suden suojelemisen puolesta ja susivainoa vastaan. Markku Matero tunsi suurta huolta susien porotaloudelle aiheuttamista vahingoista - joiden täysimääräistä korvaamista Pulliainen toistuvasti esitti ratkaisuksi tähän ongelmaan. Markku Matero toi edelleen esille suuren porohävikin - ja totesi, että useinkin suden syömä poronvasa voi kadota niin täysin, ettei mitään todisteita tapahtumasta korvausten hakua ajatellen jää. Tässä yhteydessä Erkki Pulliainen totesi - että tutkimusten mukaan noin 30-40 prosenttia poron vasoista menehtyy ja kuolee luonnollisista syistä - vaikkei mailla halmeilla olisi ensimmäistäkään petoeläintä.

Klaus Ekmanin mielestä Suomella ei edes ole omaa susikantaa - vaan Suomen susikanta on osa itärajan takaista suurempaa susipopulaatiota. Hänen mukaansa Suomen susikanta ei ole millään tavalla uhattuna - koska itärajan takaa tänne tulee jatkuvasti uusia susia. Tällaisen ajattelutavan Erkki Pulliainen tuomitsi jyrkästi. Ensiksikin: itärajankin takana, Karjalan tasavallassa - susien määrä on vähentynyt. Toisekseen: koko luonnonsuojeluidea perustuu Erkki Pulliaisen mukaan siihen, että "kun meillä on tämä hallinnassamme oleva osa maapallon pintaa, niin me sillä osalla vastaamme siitä, että jos sutta muualla hävitetäänkin, niin täällä ainakin minimikanta säilyy. Jokaisella suvereenisti hallitulla alueella on tämä (suden-) luonnonsuojelu-velvollisuus." Edelleen Pulliainen muistutti Ekmania siitä, että Maailman metsästysneuvostokin on sitoutunut noudattamaan tuollaista suojelupolitiikkaa - ja Suomen ei ole mahdollista lipsua rivistä. Tämän jälkeen Ekman kiirehti painottamaan sitä, että "totta kai me täällä huolehdimme suurpetokantamme säilymisestä".

Niinikään keskustelussa kosketeltiin useita niistä aiheista, jotka jo näilläkin sivuilla ovat tulleet käsitellyiksi - joten niitten kertaaminen ei ole välttämätöntä. Viime talvena Hyrynsalmella tapahtunut susien joukkokaato käsiteltiin vielä tarkoin. Erkki Pulliainen oli sitä mieltä, että lakeihin on saatava sellainen muutos, ettei tuon kaltainen "joukkolahtaus" enää koskaan voi toistua. Poronhoitoalueilla on tulevaisuudessa siirryttävä kiintiöjahtiin - joka merkitsee sitä, että susia saa metsästää ja ampua vain tarkan harkinnan jäkeen annetulla luvalla - ja vain tarkkaan luvassa määritellyn määrän. Hän piti Hyrynsalmen tapahtumia "ällöttävinä" ja menetyksenä ennenkaikkea paitsi sudelle - niin myöskin metsästyskulttuurille; tuollainen lahtaus on hänen mielestään metsästyksen irvikuva. Susikeskittymästä juuri Kuhmon alueelle ei hänen mukaansa päästä eroon millään susien siirroilla - vaan on susikannan annettava luonnollisella tavalla alueella kasvaa, jolloinka kannan saavuttaessa tietyn suuruuden, osa susista alkaa siirtyä itsestään muualle.

Riku Lumiaro: Sudensuojelun ongelmat

- Suomessa tavoitteena kaikkien suurpetojen osalta elinvoimaiset kannat
- karhun ja ilveksen kannat elinvoimaisia
- susi- ja ahmakannat erittäin uhanalaisia
- sutta metsästetään edelleen EU:n säännöksien vastaisesti

SUSIKANNAN HOITO RETUPERÄLLÄ

Tavoitteet ja tehtävät toimenpiteet ovat ristiriidassa. Kainuuta lukuunottamatta susikannat ovat joko vähentyneet taikka pysyneet ennallaan. Suden metsästys ei ole viranomaisten hallinnassa. Säädöksistä ja määräyksistä ei piitata. Edes metsästysajoista ei olla tietoisia.

JÄRJESTELMÄ EI TOIMI

Kun valtion ja metsästäjien edut menevät ristiin - riistanhoitopiirit eivät kykene selviytymään petoasioiden hoidosta kunnialla. Sekä Kymessä että Kainuussa sudenmetsästys on ollut kaikkea muuta kuin lupaehtojen mukaista. Kymessä ammuttiin taannoin kahdella luvalla neljä sutta - eikä kukaan ota asiasta vastuuta.

SUURPETOKANTOJEN HOITOON PANOSTETTAVA LISÄÄ RAHAA

Petokantojen hoitoon tarvittavien rahojen pitää löytyä Suomesta. Ilman rahallista panostamista ajaudutaan kestämättömään tilanteeseen. Yhä useampi kansalainen kokee turvattomuutta ja aineellisia menetyksiä. Vahinkojen ehkäisyyn, tutkimukseen ja tiedotukseen tarvitaan lisää resursseja.

SUSITUTKIMUKSEEN PANOSTETTAVA

RKTL:n tutkimushanke Susikannan ekologiset perusteet päättyy vuoden 2001 lopussa. Seuranta on tuonut paljon uutta tietoa susien liikkumisesta, ravinnonkäytöstä, susien aiheuttamista vahingoista jne. Seurannassa on 12 sutta kuudessa laumassa. Ilman jatkuvaa radioseurantaa ei saada luotettavaa tietoa maamme susikannasta. Petotutkija Ilpo Kojola: "Muuten susikannasta voidaan esittää vain karkeita arvioita".

SUSIEN RADIOSEURANTA

- radioseuranta antaa ajankohtaista tietoa susikannan tilasta, susien lisääntymisestä ja leviämisestä
- sillä saadaan tietoa susien todellisista kuolinsyistä
- se suojelee susia salametsästykseltä
- pehmentää paikallisten asukkaitten asenteita sutta kohtaan; online-tiedotuksella voidaan ehkäistä esim. koiravahinkoja
- sillä saadaan vahinkoa aiheuttavat sudet yksilöityä ja tarvittaessa tapettua

"VAHINKO ON AINA YLLÄTYS..."

Aita on toimivampi ratkaisu kuin vahingoista aiheutuva toiminnan häiriytyminen", totesi lampuri Pekka Helminen. Vahingot aiheuttavat aina närää vaikka ne korvataankin. Pihapiirin tuntumassa liikkuvat pedot aiheuttavat pelkoa. Tällöin vanhemmat huolestuvat etenkin lastensa turvallisuudesta - sähköaidat pitävät pedot, kuten sudet ja karhut pois pihapiiristä.

SUSIAIDAT EIVÄT PELKÄSTÄÄN SUOJAA - VAAN VAIKUTTAVAT ASENTEISIIN

Ruotsissa suteen lähiympäristössä suhtautuvat kaikkein myönteisimmin susialueen (Vermlanti) karjan- ja lampaankasvattajat. Heistä 91 prosenttia suhtautuu myönteisesti suteen. Vermlannissa lähes kaikki kotieläintilat, noin 100 tilaa - on suojattu sähköaidoin. Aitojen rakentamisen jälkeen vahinkoja on sattunut vain kahdesti.

PETOTIETOUS ON OLEMATONTA

Suomalaiset saavat petotietonsa iltapäivälehtien lööpeistä. Saara Vikström: "Tiedotusvälineiden ajoittain luoma petopelko heijastui yleisempänä pelkäämisenä". Tiedotus ja valistus on lapsen kengissä. 1990-luvulla tehtiin suurpedoista koko Suomessa vain kaksi esitettä ja yksi diasarja. Saara Vikström: "Ilves miellettiin uhanalaisimmaksi lajiksi ja susi vähiten uhanalaiseksi".

LEHDISTÖ, RADIO JA TV TÄRKEIMMÄT TIEDONLÄHTEET

Suurin osa vastaajista oli saanut tietoa suurpedoista tiedotusvälineistä. Seuraavaksi yleisimmät tiedonlähteet olivat koulu, tietokirjat, omat kokemukset ja lähipiirin ihmiset. Suurpetokantojen suuruus tiedettiin yleensä. Karhukannan koko tiedettiin parhaiten. Peräti 42 prosenttia vastaajista luuli Suomessa olevan yli 500 sutta.

ILVEKSESTÄ PIDETÄÄN SUTTA VIHATAAN

Ilves oli pidetyin suurpetomme. Osa sympatiasta lienee elokuvan "Poika ja ilves" ansiota. Ahman kohdalla epäröitiin; se on tuntemattomin suurpeto. Vaikka karhua pelättiin eniten, se ei välttämättä merkitse kielteistä asennoitumista. Karhua pidettiin muita petoja yleisemmin tärkeänä osana luontoamme. Suteen suhtautuminen oli lähes poikkeuksetta kielteisintä.

PETOPELKO LISÄÄNTYNYT

Ilvestä lukuunottamatta pedot koettiin vaarallisempina kuin aikaisemmin. Karhua pidettiin kaikkein vaarallisimpana - yli puolet suomalaisista pelkää sitä.

SYKSYLLÄ 2000 JA TALVELLA 2001 TAPETTIIN KAINUUSSA MONEN VUODEN SUSIKANNAN KASVU

Kainuussa poronhoitoalueella ammuttiin Kuhmon puolelta vaeltaneita susia 14, joista yksi laittomasti, MMM:n poikkeusluvin 6 vahinkoa aiheuttanutta sutta sekä yksi ajettiin tahallisesti kuoliaaksi. Lisäksi Pohjois-Savon puolella ammuttiin yksi susi laittomasti.

SUSIKANNAN HOITO JA SUOJELU SIIRRETTÄVÄ YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE

Uhanalaisena eläimenä susi kuuluisi ympäristöministeriölle samaan tapaan, kuin muiden uhanalaisten eläinten kannanhoito ja suojelu. Käytännön kannanhoidosta vastaavilla riistanhoitopiireillä ei ole halua kasvattaa susikantaa. -Kainuun riistapäällikkö on enemmän huolissaan metsästyskoirien turvallisuudesta, kuin siitä, että susikanta ei kasva ja niitä tapetaan laittomasti.

Kainuun salametsästys

Kainuun salametsästyksen määriä voi vain arvailla - valvontaan ei riitä viranomaisia. Valvontaa hoitavat poliisin lisäksi muun muassa Metsähallitus, rajavartiosto ja riistanhoitoyhdistysten metsästyksen vartijat. Metsästyksen vartijoilla ei ole kenttätyössään helppoa - he joutuvat uhkailujen kohteiksi ja heidän työtään häiritään. Metsästyksen vartija Pauli Heikkinen yritti mennä tarkistamaan karhujahdin laillisuutta, mutta autoilu metsäautotiellä estettiin ja miestä nimiteltiin, uhkailtiin ja syytettiin metsästyksen häirinnästä.

"Minua on pilkattu, herjattu ja minusta on levitetty valheellista tietoa, suoraan sanoen yritetty saada pois pelistä. Olen ollut 15 vuotta metsästyksen valvojana, mutta vain poromiesten kanssa olen joutunut sanaharkkaan". Näin toteaa Pauli Heikkinen.

Markku Matero Hallan paliskunnasta kuittailee tapahtumat virkaintoisen vartijan toimina.

Vanhempi konstaapeli Seppo Toikkanen hoitaa Ylä-Kainuussa metsästyksen valvontaa. Hän oli viime talvena Pauli Heikkisen kanssa jäljittämässä tapausta, jossa mies väsytti suden moottorikelkalla jahtaamalla ja ampui uupuneen eläimen pistoolilla. Kuhmossa toinen väsyksiin juoksutettu susi tapettiin ajamalla autolla sen yli. Jutut ovat syyteharkinnassa. "Saattaa olla, että tällaiset tapaukset syntyvät hetkittäisestä päähänpistosta, tuskin ne suunniteltuja ovat", Toikkanen pohtii. Seppo Toikkasen mukaan Kainuun salametsästystä voitaisiin saada edes jotenkin kuriin viranomaisten toimintaa tehostamalla.

(Tämä Kalevan laajassa Kainuun salametsästystä käsittelevässä artikkelissa 21.5.2001)

Tiedot 22.5.2001 - Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt keränneet nimiä susijahdin lopettamiseksi

Eläinsuojeluliitto Animalia, Luonto-Liitto, Susiryhmä, Suomen luonnonsuojeluliitto sekä Suomen WWF ovat kevään ajan keränneet nimiä vetoomukseen, jossa vaaditaan suden kohtelua erittäin uhanalaisena eläimenä. Suuri osa kansalaisista näyttää toivovan tehokasta suden suojelua, sillä allekirjoituksia on kertynyt runsaasti. Keskiviikkona 30.5. vetoomukset luovutetaan Maa- ja metsätalousministeriölle sekä Ympäristöministeriölle.

Järjestöjen edustajat tapaavat ministeri Satu Hassin klo 9.00 Ympäristöministeriössä. Klo 10.00 siirrytään Maa- ja metsätalousministeriöön, missä ministeri Hemilä vastaanottaa vetoomukset. Toimittajat ovat tervetulleita paikalle.

Nimienkeruu susien puolesta aloitettiin, kun susijahti riistäytyi kohtuuttomaksi tänä talvena. Kesän 2000 jälkeen on metsästetty yhteensä noin 30 sutta sekä poronhoitoalueella että poronhoitoalueen ulkopuolella – osittain täysin laittomasti. Susi on erittäin uhanalainen laji ja jahti on hävittänyt kannasta jo neljänneksen. Suurin osa tapetuista susista ei aiheuttanut mitään ongelmia.

Suomessa elää satakunta sutta, joista osa liikkuu myös Venäjän puolella. Susi on rauhoitettu poronhoitoalueen ulkopuolella. Poronhoitoalueella susi on rauhoitettu 1.4.-31.10, muina aikoina sitä saa metsästää vapaasti.

Suden suojelun tehostamisen lisäksi järjestöjen yhteisvetoomuksessa vaadittiin, että valtio suuntaisi susitutkimukseen lisää varoja. Jotta radiopantaseurantaa ja muuta tutkimusta voitaisiin tehostaa riittävästi, varoja susitutkimukseen olisi saatava vähintään 2-3 miljoonaa markkaa vuodessa. Susihysteria ja -pelko johtunevat pitkälti siitä, että susista ei yksinkertaisesti tiedetä riittävästi.

Vetoomuksessa vaadittiin lisää rahaa myös petovahinkojen ennaltaehkäisyyn, mikä tarkoittaisi esimerkiksi susiaitojen rakentamista laidunten ympärille. Lisäksi toivottiin, että petovahinkojen korvausjärjestelmää muutettaisiin oikeudenmukaisemmaksi.

Susikannan hoito ja suojelu kuuluu tällä hetkellä Maa- ja metsätalousministeriölle, mutta viimeaikainen susijahti osoittaa, ettei ko. ministeriö suojele sutta riittävästi. Tämän vuoksi vetoomusta keränneet järjestöt toivovat susiasioiden siirtämistä Ympäristöministeriön vastuulle.

Suomen susikanta vaatii tehokasta suojelua. (Eläinsuojeluliitto Animalian nettisivut)

Vetoomus susien puolesta

Keskiviikkona 30.5.2001 luovuttivat Suomen keskeiset eläinsuojelu- ja ympäristöjärjestöt maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilälle ja ympäristöministeri Satu Hassille vetoomuksen susien puolesta. Kevättalven kuluessa (14.3-28.5.) oli vetoomukseen saatu huimat 20 695 allekirjoittajaa. Hyrynsalmen dramaattiset susijahdit tammikuussa 2001 olivat eräänlainen viimeinen pisara, joka sai Eläinsuojeluliitto Animalian, Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton ja Suomen WWF:n liikkeelle keräämään tätä vetoomusta. Vetoomuksessa vaaditaan, että susien metsästys myöskin poronhoitoalueilla muutetaan luvanvaraiseksi - samoin vetoomuksessa korostetaan tutkimuksen ja tiedottamisen merkitystä susikantamme suojelussa. (TV-2/Kotimaa nyt)

Sudenmetsästys poronhoitoalueellakin luvanvaraiseksi

Susia saa lokakuusta 2001 alkaen metsästää Suomessa poronhoitoalueellakin vain luvanvaraisesti. Maa- ja metsätalousministeriö säätelee tulevaisuudessa sudenpyyntiä niin, että susi lisätään pyyntiluvan nojalla metsästettävien lajien luetteloon. Ministeriö asettaa sudenpyynnille poronhoitoalueella enimmäiskiintiöt - riistanhoitopiirit puolestaan myöntävät pyyntiluvat.

Poronhoitoalueen ulkopuolella susia saa pyytää vastaisuudessa vain erityisissä tapauksissa - vahinkojen estämiseksi.

Poronhoitoalueella kaadettiin viime talven kuluessa laillisesti yhteensä 17 sutta - muualla Suomessa suden kaatoon myönnettiin kahdeksan lupaa. (Kaleva 31.5.2001)

Poromiehet suutuksissaan

Poromiehet ovat suutuksissaan päätöksestä, jonka mukaan suden kaatamiseen poronhoitoalueellakin tarvitaan vastedes lupa. Heidän mielestään tehty päätös vaikeuttaa entisestäänkin porojen hoitoa; susi ehtii tehdä suurta vahinkoa sen ajan kuluessa, mikä menee kaatoluvan anomiseen. Muutos merkitsee heidän mukaansa sitä, että poromiesten mahdollisuudet suojella porojaan susilta heikkenevät merkittävästi. (Kaleva 1.6.2001)

Poromiesten petoviha kasvaa

Poromiesten petoviha kasvaa sitä mukaa - kuin poronhoidon taloudelliset vaikeudet kasvavat. Nyt poromiehet vaativat perustettavaksi hätätyöryhmää - vedoten petomäärien kasvuun. Todellisuudessa kuitenkin vain karhun kohdalla on näyttöä määrän kasvusta - tämä käy selville Pohjoiskalottikomitean petotyöryhmän selvityksestä.

On perusteltua olettaa, että kun petotilanne ei olekaan pahentunut - niin poromiehet tekevät nyt suurpedoista syntipukkia ja sijaiskärsijää, jonka tiliin siirretään oman elinkeinon ahdinkoa.

Löytämästään, petojen tappamasta poronraadosta saa poromies tällä hetkellä kaksinkertaisen korvauksen. Paliskuntain yhdistyksen omien laskelmien mukaan petokorvaukset itse asiassa takasivat poromiehille edes pienen tuoton, sillä ilman niitä poronlihasta saatu kilohinta olisi jäänyt neljä markkaa tuotantokuluja pienemmäksi. Poromiesten tunteita kuumentaa maa- ja metsätalousministeriön petokorvauksille asettama 1500 markan omavastuu.

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas kannattaa petotyöryhmän perustamista. Maaherra Hannele Pokka ymmärtää kyllä poromiesten huolen - mutta varoittelee samalla omavaltaisuudesta saatikka metsästysrikoksista. Lapin imagolle se, miten luonto- ja petoasiat hoidetaan, on erittäin merkittävää. (Kaleva 7.6.2001)

Susi Siikajoen suunnalla

Harvinaiselta suunnalta Suomesta tulevat viimeisimmät susihavainnot. Yleensähän olemme tottuneet siihen, että susihavaintoja tehdään itärajalla ja etenkin Kainuussa. Raahen pohjoispuolelta on löydetty suden jäljet - jotka on varmennettu petotutkijan toimesta juuri suden jäljiksi. Jäljistään päätellen susi on kooltaan suuri - ja se on tehnyt matkaa Siikajoelta kohti Revonlahtea. Siikajoki on pieni paikkakunta Oulun läänissä Raahen pohjoispuolella - Perämeren rannikolla. Eli siis todellakin vaihteeksi susi liikkuu myöskin Suomen läntisissä osissa - vaikkakin pysytellen edelleen Pohjois-Suomen läntisissä osissa.

Näin tämä Siikajoen susi uutisoitiin paikallisessa lehdessä:

Harvinaisen suuri susi liikkeellä

Siikajoen Ylipäässä on tallustellut viikonvaihteen aikana harvinaisen isokokoinen susi. Luonnon ja petoeläinten asiantuntija Esko Kulha pääsi mittaamaan pedon jäljet ihan tuoreeltaan ja senttiluvut olivat kunnioitettavat: tassun pituus oli 14,5 senttiä ja leveys 13 senttiä.

Myös askelväli oli harvinaisen pitkä, yli 70 senttiä. "Peto oli jolkotellut vastamöyhennetyssä mullassa, joten jäljet erottuivat erittäin hyvin", Kulha kertoo. Susi vieraili Kulhan lehmilaitumen tuntumassa sunnuntain vastaisena yönä. Hälytyksen tekivät talon karhukoirat: "Koirat nostivat hurjan metelin. Ne haukkuivat vimmatusti kohti lehmilaidunta ja sen takana olevaa metsänreunaa. Koirien käyttäytyminen oli niin paljon poikkeuksellista, että kävin jo samana yönä kiertämässä autolla lähialueen peltotiet. Silloin en havainnut mitään poikkeuksellista, mutta varhain sunnuntaiaamuna löysin jäljet".

"Susi oli ottanut kurssin kohti Revonlahtea. Jäljet erottuivat suopelloilla hyvin ja pystyin seuraamaan niitä useiden kilometrien matkan. Täytyy sanoa, etten ole täällä Suomessa aikaisemmin törmännyt näin suuriin sudenjälkiin", Kulha korostaa.

Esko Kulhalla on tarkassa muistissa susi, joka teki pahaa jälkeä Revonlahden ja ennen kaikkea Relletin lammaslaitumilla parikymmentä vuotta sitten. Sekin oli isokokoinen, mutta jää toiseksi tähän hukkaan verrattuna: "Relletin susi painoi yli 50 kiloa ja tassun pituus oli 12,5 senttiä. Se oli varsinainen saalistaja, joka ehti tappaa yli sata lammasta ennen kuin löysi matkansa pään", Kulha muistelee. Kulha myöntää olevansa huolissaan, josko tämäkin susi ottaa tavakseen vierailla lampaiden ja karjan kimpussa. Myös koirat saattavat olla vaarassa: "Etenkin lampaat ovat suden mielisaalista. Toisaalta hirviä ja kauriita on nyt runsaasti, joten ravintoa riittää metsissäkin. Vasat ovat sudelle erittäin helppoa saalista tähän aikaan vuodesta".

"Koirien omistajille suosittelen lämpimästi, että nyt jos koskaan kannattaa pitää lemmikkinsä kiinni", Kulha korostaa.(Raahen Seutu, tiistai 12.6.2001 - Tuulikki Nousiainen)

Tutkijatytöt susien perässä

RKTL:n suurpetotutkimuksissa susiakin tutkimassa on kesäisin mukana myös vapaaehtoisia. Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajamailla tänäkin kesänä (2001) radiopantasusien liikkeitä on seurailemassa neljän nuoren naisen ryhmä. Kaksi heistä ovat turkulainen biologian opiskelija Päivi Salo ja paimiolainen riistamestariksi opiskeleva Aija Manelius. Susitutkijoiden - voisiko sanoa susityttöjen - majapaikkana on asuntovaunu Nurmeksessa. Heidän majapaikaltaan on päätielle matkaa parikymmentä kilometriä - Kuhmoon 70 km. Tyttöporukan seurannassa on Pohjois-Karjalan puolella sijaitsevassa Nurmeksessa yhteensä neljä radiolähetinpannalla varustettua sutta ja kaksi karhua. Sudet ovat Nemo, Nadja, Lupu ja Valeri. Noista kaksi jälkimmäistä ovat Nadjan pentuja kesältä 2000.

Käytännössä susien seuraaminen tapahtuu niin, että aina kaksi tutkijaa kerrallaan ajelee autolla ympäri alueen metsäteitä. Kun suden kaulapannasta lähtevä radiosignaali saadaan vastaanottimeen - otetaan suunta suteen ja sen kulloinenkin olinpaikka merkitään mahdollisimman tarkoin karttalehdelle.

Mikä saa tytöt uhraamaan koko kesänsä tähän työhön näissä hiljaisissa erämaisissa metsissä ja tunnelmissa? Päivi Salon mukaan se on susi: "Susi. Se tuo minut erämaahan. Susi on hieno eläin, jonka elämää on mielenkiintoista seurata". (Kaleva 16.6.2001)

Kesän 2001 pentueista ei vielä tietoa

Kesän 2001 susipentueista ei ole vielä tietoa. Tämän jutun yhteydessä kerrattiin perustiedot RKTL:n suurpetotutkimuksesta:

RKTL aloitti suurpetotutkimuksen susien osalta keväällä 1998 (karhut syksyllä samana vuonna) Tutkimuksella selvitetään:

- petojen alueen käyttö
- liikkuminen ja leviäminen
- ravinto ja lisääntyminen

Tutkimuksen avulla voidaan myöskin selvittää, minkälaisen petokannan Suomi kestää.

Maa- ja metsätalousministeriö voi käyttää näin saatuja ja RKTL:n arkistoimia petotietoja - raportoidessaan Suomen suurpetotilanteesta EU:n suuntaan. EU:lta on tulossa huomautus Suomelle sen petopolitiikasta viime talven tapahtumien jälkeen - jolloinka noin 30 sutta Suomessa tapettiin. (Kaleva 16.6.2001)

Ekinokokkiloista susissa

Suomessa kolmesta Kuhmon ja yhdestä Sallan sudesta on tavattu Echinococcus granulosus-loinen. Kyseinen ekinokokki-loinen voi tarttua ihmiseenkin. Tartunnan ehdottomasti välttääkseen kannattaa susialueilla marjojen suora metsässä syöminen jättää. Marjat on siis syytä kuumentaa ennen syömistä. Granulosus-loinen leviää suden ulosteitten mukana. Kyseistä loista esiintyy runsaasti Venäjällä.

Suomessa tätä loista ei ole tavattu yhdessäkään ihmisessä viimeisen 20 vuoden aikana niin, että tartunta olisi saatu täällä. (Kaleva 27.6.2001)

Uudet sudenpyyntirajoitukset

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut ja vahvistanut tulevan metsästyskauden pyyntimäärät, joissa suden metsästystä rajoitetaan voimakkaasti. Poronhoitoalueen ulkopuolella susia saa kaataa vain vahinkojen estämiseksi. Ja vahinkojen estämiseksikin saa susia kaataa yhteensä vain enintään viisi: Kainuun ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien alueella saa kummassakin kaataa kaksi sutta - Kymessä yhden. Sellaisia kuntia, joissa sutta on mahdollista metsästää näillä erityisillä edellytyksillä, on Suomessa yhteensä kaksitoista.

Vapaa sudenmetsästys poronhoitoalueella myöskin loppuu. Tälle alueelle tulee vain pienehkö kaato-lupakiintiö, josta päätetään myöhemmin.

Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä totesi MTV:n uutisissa, että Suomi on sitoutunut siihen, että sudensuojelusta huolehditaan ja susikantaa vahvistetaan - ja sen annetaan levittäytyä ja vahvistua länteen päin. Hemilän mukaan "susia tapettiin viime talvena vähän liian paljon". (MTV/Kymmenen uutiset 29.6.2001 - Kaleva 30.6.2001)

Neljä sutta poromiesten saaliiksi Hyrynsalmella

Kaksi pannoitettua sutta ammuttiin Hyrynsalmen jahdissa. Poromiesten järjestämä susijahti tuotti tulosta keskiviikkoillan ja torstain aamupäivän kuluessa. Saaliiksi saatiin neljä sutta Hyrynsalmen Rytisuolla lähellä Kuhmon rajaa. Kahdella ammutuista susista oli radiolähettimellä varustettu panta ja ne kuuluivat RKTL:n tutkinnassa ja seurannassa olleeseen laumaan, joka on oleskellut Kuhmon puolella Härmäkylän ja Vuosangan alueella. Tutkijat olivat ristineet pannoitetut sudet Taigaksi ja Petrukseksi. Taiga on ollut seurannassa vajaat kaksi vuotta ja se on synnyttänyt kahdet pennut. Viime keväänä Taiga pyöräytti kahdeksan pikkusutta. Nämä sudet ovat käyttäneet ravinnokseen tutkijoiden mukaan pääasiassa loukkaantuneita peuroja. Ne eivät ole tiettävästi kajonneet kotieläimiin.

Poromiesten jahti on laillinen, koska sudet ammuttiin poronhoitoalueella Hyrynsalmen puolella. Sutta saa metsästää poronhoitoalueella marraskuusta maaliskuulle. Kaadot tapahtuivat lähellä 83 kilometrin pituista peura-aitaa, jonka alitse sudet olivat kaivautuneet Kuhmon puolelta. Siellä ne olisivat olleet turvassa.

Poromiehet perustelivat jahtia suurella vasojen hävikillä. Susijahtia johtaneen Markku Materon mukaan alkutalven aikana on saatu teurastettua vain noin 500 vasaa, kun muina syksyinä on päästy jopa puolta suurempiin määriin.”Vasatuotto on petojen takia aallonpohjassa. Kesällä vasoja verottavat karhut ja talvella sudet ja ahmat. Poromiesten mitta on täysi eikä miehiä tarvinnut kahta kertaa susijahtiin houkutella”, Matero kertoi.

Poromiehet ovat jo pidempään seuranneet, milloin Kuhmon sudet ilmestyvät Hyrynsalmen puolelle. Syksyllä susia saatiin siimaan, mutta silloin ne pääsivät pakenemaan. Siimaa poromiehet alkoivat vetää Rytisuon alueelle keskiviikkona iltapäivällä, kun he jälkien perusteella huomasivat ainakin viiden suden tulleen alueelle. Lippusiiman pituus on kymmenen kilometriä ja jahtia jatketaan tänään. Sata miestä jahdissa!: Hyrynsalmen jahti keräsi laajalta alueelta sata metsästäjää. Kaikki eivät olleet poromiehiä.

Pudasjärveltä asti oli jahtiin lähtenyt poronomistaja Veijo Jaurakkajärvi, joka kertoi lähteneensä susien perään oman elinkeinon puolesta. "Porot ovat meidän omaisuutta, emmekä hyväksy, että pedot sitä tuhoavat. Sehän olisi sama, jos me menisimme tuhoamaan esimerkiksi Nokian tiedostoja”, Jaurakkajärvi vertasi. Torstain ensimmäisen suden ampui hyrynsalmelainen Marko Romppainen, joka oli ensimmäistä kertaa susijahdissa. Hänellä ei ole porokarjaa. "En edes ollut nähnyt sutta aikaisemmin. Hyvä että koppeuduin ampumaan, koska kylmä alkoi pitkän seisomisen jälkeen kangistaa”, Romppainen totesi.

Romppaisen passikaverina vähän matkan päässä oli 16-vuotias lähikylän poika Pentti Kyllönen, jonka laukauksesta kaatui toinen susi, vaikka se osuman jälkeen sinnitteli vähän matkaa metsän suojaan. Sieltä se miehissä löydettiin.

Erikoistutkija Ilpo Kojola RKTL:stä toteaa, ettei Hyrynsalmen susijahti vaikuta tutkimukseen, vaikka kaksi pantasutta ammuttiin. ”Kun susia ammutaan, aineisto tietysti vähenee. Keskitymme susitutkimuksessa jatkossa Kainuun lounaisosaan, jossa susia liikkuu myös Ylä-Savon ja Nurmeksen puolelle". Radiolähetinpannan arvo on 3 000 markkaa. Kojolan mukaan Petruksen ja Taigan pannat olivat olleet käytössä jo kaksi vuotta, joten niitä ei hyödytä asentaa uusien susien kaulaan. Pannan käyttöikä on kolmisen vuotta.

Ennen Hyrynsalmen kaatoja Kuhmossa on syksyn ja talven aikana ammuttu kuusi sutta. Kainuun riistanhoitopiiri esitti syksyllä maa- ja metsätalousministeriölle kaatoluvan myöntämistä kymmenelle sudelle ja kymmenen suden viemistä siirtoistutuksena muualle. Siirtoistutuksiin ei ole suostuttu ja kuusi kaatolupaa myönnettiin koiria tappaneiden häirikkösusien ampumiseksi. Kainuussa on lähes 50 sutta, eli noin puolet koko maan susikannasta. Parhaimmillaan pantasusia oli 12, nyt enää kahdeksan. (Seppo Karppinen - Kalevan verkkoliite 26.1.2001)

Susia saa olla - mutta ei liikaa

Kuhmon rajan suunnalla, Pekankylällä ja Moisiovaaralla, ei susijahtia ole tuomittu, kahdeksan suden laumaa pyytäneet metsästäjät kertovat. ”Mutta saapihan 700 kilometrin päässä arvostella”, susijahtiin osallistunut Kai Heikkinen sanoo. Metsästäjien mielestä sudenpyyntiä moittivat eniten sellaiset, jotka eivät tunne asiaa. Susia pitäisikin heidän mielestään siirtää etelään, jotta tuomitsijat saisivat tutustua susiin ja näkisivät, kuinka kilttejä ne ovat. ”Ei täällä ole nähty, että ne olisivat heinää syöneet. Ei susi oikein seurakoirasta käy”, Heikkinen lisää.

Pauli Karppinen kertoo, kuinka lippusiimaan saarrettu susi vielä tappoi hirviemän ja vasa jäi orvoksi. Näin vähälumisena talvena vasa voi ehkä selvitä yksinkin, mutta tavallisena talvena se kuolisi varmasti. Poro on sudelle helpompi saalis kuin peura, pienempi ja puolikesy. Kahdeksan suden laumalle ei hirvikään mahda mitään. Joku määrä susia menee, mutta liika on liikaa”, Veikko Kyllönen toteaa.

POROKEITTOA PEIJAISISSA

Hallan paliskunnan käynnistämään sudenpyyntiin Hyrynsalmella Kuhmon rajan tuntumassa osallistui 150 metsästäjää ja kahdeksan sutta kaatui. Yhteishenki oli kuin talvisodassa, metsästäjät kehuvat. Poroelinkeino on halunnut vetäytyä syrjään susijahdista, mutta metsästäjien mukaan aloite tuli selvästi paliskunnalta. Kiitokseksi metsästäjille paliskunta tarjosi porokeittoa ja kahvia kotapirtissä perjantaina, mutta poromiehet eivät ottaneet kantaa itse susijahtiin. Porokeittoa lusikoivat arvelivat, että tuskin olisi Hyrynsalmella enää monta poroa ensi kesänä, jos susilauma olisi jätetty henkiin.

Susihuhuja on monenlaisia. ”Susi ei ole tyhmä elukka. Työtä sen pyynti teettää näinkin suurelle miesjoukolla, turha on yksin suden jäljille lähteä”, Pauli Karppinen kertoo. Karppisen mielestä on pelkkää huhua, että susia olisi ajettu Kuhmosta peura-aidan läpi Hyrynsalmelle ja poronhoitoalueelle, jossa niitä saa metsästää. Jäljethän näkyisivät lumessa, mutta mitään ei ole löydetty, hän jatkaa. Metsästäjät kertovat, että susihavaintoja on alkanut tulla, kun jahdista on puhuttu paljon. Ison koiran ja suden jälkiä ei asiantuntijakaan erota pehmeässä lumessa. (Kirsi Haapea - Kalevan verkkoliite 3.2.2001)

Maija Mainion muistolle!

Seura lahjoitti kolmisen vuotta sitten kaksi radiolähetinpantaa petotutkija Ilpo Kojolan johtamalle työryhmälle. Pantasusille annettiin nimet: Maija Mainio ja Jonna Juonio. Tähän päivään (16.3.2001) mennessä puolet Maijan ja Jonnan 18 pennusta on surmattu. Muutama viikko sitten Maijakin ammuttiin hengiltä.

Todella raaka oli Maijan entisen puolison Ugrin kohtalo: se ajettiin ensiksi harkitusti autolla henkihieveriin, sitten se kuljetettiin asutuksen liepeille ja surmattiin lopullisesti sähköllä. Tämän jälkeen sen ruho paloiteltiin.

Näiden tapahtumien yhteydessä toteaa susiprojektin tutkimusmestari Seppo Ronkainen: "Ilo on mennyt työstäni". Helsingin Sanomat antaa tässä yhteydessä ymmärtää, että "kyse ei ole porotaloudesta, vaan verenhimoisesta vainokulttuurista". Raukkamaista huvia ei voi käsittää, ellei se ole syrjäytyneiden takametsien miesten omituinen protesti menestyneille nykypäivän ihmisille. Susiparka lienee tässä vain raa´an mielenilmauksen välikappale. (Seura nro11/2001 16.3.2001)

Asetus susijahdin luvanvaraisuudesta

Hallitus antoi asetuksen metsästysasetuksen muuttamisesta torstaina. Sen mukaan tulevana syksynä sudenmetsästys tulee luvanvaraiseksi myöskin poronhoitoalueella. Kun susi on kaadettu, on riistanhoitopiirin tehtävä kaadosta ilmoitus maatalousministeriölle seitsemän päivän kuluessa, jotta pyyntilupien käyttöä voidaan seurata. (Kaleva 20.7.2001)

Sudet vaeltavat Pohjanmaalla

Pohjanmaalla vaeltaa tällä hetkellä muutamia nuoria susia. RKTL on varma ainakin kahdesta sudesta, jotka havaittiin viime viikolla Oulaisten ja Ylivieskan välillä. Oletetaan, että ne ovat kulkeneet Merijärven suuntaan. Erikoistutkija Ilpo Kojolan mukaan on täysin mahdollista, että sudet käyvät ihan rannikolla asti. Noin kuukausi sitten tehtiin edellinen varma susihavainto Siikajoella. (Kaleva 26.7.2001)