Susisivut
Susi

SUSI

Nisäkkäiden luokkaan kuuluvassa koiraläinten heimossa Canidae on yhteensä 12 sukua ja 37 lajia. Tämän heimon suurikokoisin jäsen on susi (Canis lupus). Susi on samalla yksi neljästä suurpedostamme - karhun, ilveksen ja ahman kera. Suden paino ja koko maailman laajuisesti vaihtelee suurestikin sen maantieteellisen esiintymisalueen mukaisesti, pyrkien kasvamaan suuremmaksi sen mukaan, mitä pohjoisempana susi elää. Uros on susissa naarasta kookkaampi.

Tunturisusi Lue lisää...

Timberwolf

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, euraasiansusi - myös kuva sivun yläreunassa, siellä Amerikan Timberwolf - Copyright © Cloudtail the Snow Leopard

SUSILAUMA JA SEN HIERARKIA

Peruslauman rakenne

Sudet elävät kiinteinä pareina, jotka lisääntyvät yleensä vuosittain. Lauma on susien elämisessä perusyksikkö. Susilauma on tavallisesti perheyhteisö, joka muodostuu johtavasta susiparista (nk. alfapari), niitten eri-ikäisistä jälkeläisistä ja muutamista tulokassusista.

Tunturisusi Lue lisää...

Nuori susi

All Rights Reserved
*Kuva, nuori susi - Copyright, Photo by © Ralf Klengel RKLFoto / Flickr
*Kuva - Copyright, Photo by © Ralf Klengel RKLFoto / Webpage
*Photo used with permission.

ELEKIELI

Miksi viestitään eleillä ja ilmeillä

Sudet eivät osaa ihmisten tapaan puhua. Sen sijaan ne kykenevät viestimään toisilleen mitä erilaisimpia tunnetilojaan ja muita tarkoituksiaan suurella kirjolla erilaisia kehon, hännän ja korvien asentoja, ja liikkeitä. Myös silmät ja suupielet, sekä suu ja hampaat erilaisissa virityksissään ovat mukana viestinnässä ja niilläkin kerrotaan erilaisia asioita. Myös toiseen suteen kiinni käyminen erilaisin tavoin, nuollen ja purrenkin, viestii omaa kieltään.

Tunturisusi Lue lisää...

Susi (Canis lupus)

Tiivistetty tietopaketti

Susi on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs. Se on lihaa syövä petoeläin. Suden ruumiilla on pituutta 90 - 140 cm. Hartiakorkeus on yli puoli metriä ja voi olla enimmillään jopa 80 - 90 cm. Vinosti alaspäin riippuvan, tuuhean hännän pituus on 30 - 50 cm, kärkikarvoineen enimmillään 65 cm. Susilla on talvi- ja kesäturkki. Talviturkissa on päällä peitinkarvaa, jolla on pituutta hieman alle 13 cm eli viitisen tuumaa. Pohjavillan paksuus on 6 - 7 cm eli lähes kaksi ja puoli tuumaa.

Susi

Turkin väri voi vaihdella huomattavasti: harmaasta harmaanruskeaan, punertavan kellanruskeasta likaisenkellertävään ja valkoisesta mustaan. Turkissa voi olla runsas värien kirjo taikka se voi olla yksivärinen, valkoinen taikka musta. Suomessa suden yleisväri on kellertävänharmaa - mustaa peitinkarvaa esiintyy etuselässä, hartioissa ja hännän kärjessä. Vatsapuoli on vaaleampi. Jalkojen pohjaväri on harmaa, etujalkojen etupuolella voi olla musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran vuodenaikojenkin mukaan ja erityisesti kesäturkki on punertavampi tai ruosteenruskeaan vivahtava. Vatsapuolella väri on yleensä vaaleampaa, usein valkoista.

Suomessa eräässä painotutkimuksessa saatiin naarassusien keskipainoksi 32 kg ja urossusien keskipainoksi 40 kg. Suomessakin on tavattu luonnossa urossusia, joiden paino on ollut yli 50 kg. Painavimmat sudet voivat painaa jopa yli 70 kg. Suden pää on iso ja sen kuono on terävä. Suden kallo on erityisen pitkä - tarjoten hyvät edellytykset mainiolle hajuaistille.

Susi

Suden korvat ovat pystyt ja kaikenkaikkiaan susi muistuttaa pystykorvaista koiraa. Korvien pituus on 10,5 - 12 cm. Sudella on musta, taikka tumma kirsu ja pienet ulokkeet, esim. korvat, ettei lämmönhukka olisi liian suuri. Suden erottaminen koirasta ei aina ole helppoa, mutta sudella häntä usein riippuu suorana ja sen silmät ovat vinot.

Suden silmien väri vaihtelee ruskean eri sävyistä aina keltaiseen ja oranssiin asti. Liikkeen susi erottaa hyvin - mutta liikkumattoman kohteen havaitsemisessa sillä lienee näköaistinsa kanssa jo jonkinlaisia vaikeuksia. Mitä ilmeisimmin susi koiran lailla kuulee korkeampia ääniä, kuin ihminen.

Suden jäljet muistuttavat suuren koiran jälkiä. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaampia. Niinpä koiraeläimille tyypillisesti suden etukäpälän jäljet (10-11 cm) ovat suuremmat kuin takatassun (9 - 10 cm). Sudella on takajalassaan neljä varvasta ja etujalassa viisi. Susi on varvasastuja.

Joulu

Tunturisusi Odota Joulua Tunturisuden Joulusivuilla!

Susi

Susi on laumaeläin. Susi on hyvin sosiaalinen ja viisas eläin - jolle mieluinen ja luonnollinen elintapa on muodostaa lauma. Laumassa susilla on tarkka arvojärjestys - vanhemmat sudet ovat arvoasteikossa ylimpänä. Laumaa voi johtaa joko johtajauros taikka - naaras. Johtajaparia laumassa kutsutaan alfa-pariksi ja pääsääntöisesti vain tämä pari lisääntyy laumassa. Susilauma on tavallisesti perheyhteisö, joka muodostuu johtavasta susiparista (alfapari), niitten eri-ikäisistä jälkeläisistä ja muutamista tulokassusista. Suomessa susien laumakoko on keskimäärin seitsemän yksilöä, suurimmissa laumoissa on ollut 12 - 13 sutta. Suurin tunnettu susilauma luonnossa on tavattu Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa - siinä oli 32 hukkaa.

Sudet elävät omalla alueellaan, reviirillään. Susilauman elinpiiri eli reviiri vaihtelee kooltaan hyvin suuresti, riippuen ravinnon saannista ja susilauman koosta. Maassamme 700 - 900 neliökilometriä on reviirin vuotuinen keskikoko.

Yksinäiset sudet ovat tavallisesti laumasta karkotettuja vanhoja yksilöitä. Tai sitten nuoria 1 - 5 vuoden ikäisiä synnyinlaumansa jättäneitä susia, jotka pyrkivät muodostamaan uuden, oman laumansa. Yksinään elelevien reviirittömien susien osuus kannasta Suomessa on noin 15 - 25 %. Vaikka susien kohdalla korostetaan sitä, että ne ovat laumaeläimiä - niin kuitenkaan ihan kaikki sudet eivät sitä selväpiirteisesti ole. Susipari voi elellä myös omissa oloissaan, ilman muiden, vanhempien susien seuraa.

Sudet ulvovat. Ulvomisellaan sudet viestivät toisilleen monenlaisia asioita, se voi olla merkki saalistamaan lähdöstä tai siten voidaan lauma kutsua koolle - ja etenkin muille laumoille se on varoitus: tämä on meidän aluettamme ja tänne ei ole tulemista! Sudet kommunikoivat monin muinkin tavoin, kuten eleillä, ilmeillä ja hajumerkeillä, ulvonta on vain yksi viestitysmuoto.

Susi liikkuu tavallisesti noin 8 km:n tuntinopeudella - yhden päivän aikana se voi tehdä taivalta jopa 70 km. Nuoret yksilöt kulkevat pitkiä matkoja ja ne voivat päätyä satojen kilometrien päähän synnyinreviiriltään. Maailman pisimmän tiedossa olevan matkan teki Etelä-Norjassa vuonna 2003 GPS-pannoitettu susi, joka vaelsi linnuntietä 1100 km päätyen Suomeen Saariselän alueelle vuonna 2005. Suden huippunopeus voi olla noin 70 kilometriä tunnissa.

Susi

Raateluhampaat ovat pitemmät ja kookkaammat kuin koiralla. Suden yläleuan raateluhampailla voi olla pituutta noin 23 - 25 mm ja alaleuan hampailla vieläkin enemmän, jopa hieman yli 30 mm. Sudella on 42 hammasta - 20 hammasta yläleuassa ja 22 alaleuassa. Suden ruokavalioon kuuluvat sekä suuremmat että pienemmät nisäkkäät - aina sen mukaan, miten ravintoa on tarjolla ja mikä vuodenaika on meneillään. Suden tärkeimmän talviriistan meillä muodostavat hirvet, metsäpeurat ja porot. Suden ulosteet ovat pötkömäisiä (paksuus 2,5 - 3 cm) ja erittäin voimakkaan hajuisia. Hajun voi erottaa esim. metsäautotiellä kymmenien metrien päähän.

Sukukypsäksi susi tulee toisena taikka kolmantena elinvuonnaan, kun elinkuukausia on takana noin 22. Suden kantoaika on 60 - 63 vrk. Susi saa keväällä tai pikemminkin alkukesästä: toukokuussa taikka kesäkuun alussa pentueen. Pentuja on suomalaisissa susipentueissa keskimäärin 4,4 - pienimmissä kaksi ja suurimmissa kahdeksan. Sudenpentujen syntymäpaino on 0,5 kg. Sudet elävät yhtä vanhoiksi, kuin pitkäikäisimmät koirat - noin 15-vuotiaiksi. Meillä on tavattu luonnosta vanhimpana 11 vuotta vanha yksilö Lieksassa vuonna 1997.
Susisivut