Nykypäivän kasakat perinteisissä asuissaan.
Kasakat
Ensimmäisiä mainintoja kasakoista löytyy vuoden 1489 aikakirjoista.
Kasakka-nimitys tulee turkkilaisten kielten sanasta kazak, huimapää, vapaa mies - vartija,
pois karkotettu.
Huimia ja vapaita kasakat olivatkin. He olivat sodissa rohkeita ja urheita,
ja nauttivat autonomisen hallintonsa vuoksi vapauden ja riippumattomuuden tunteesta, eläen
ainakin ajoittain rikasta ja yltäkylläistä elämää.
Kasakoiden etninen koostumus oli kirjava, sillä kuka tahansa saattoi liittyä mukaan ja taas mutkattomasti erota.
Kansallisuutta tai uskontunnustusta ei juuri kysytty, mutta suurimmaksi osaksi kasakkakuntaa leimasi venäläisyys, johon myös
mukaan tulleet vieraat ainekset sulautuivat. Kaikkien kasakoiden oli joka tapauksessa juhlallisesti vannottava taistelevansa kristillisen
uskon puolesta; mukana oli erityisen paljon vanhauskoisia ja lahkolaisia.
Keisarillisen Venäjän kasakat kuvassa noin vuodelta 1917. Kasakoilla on päässään
perinteinen papaha-hattu vuosimallia 1910. Korkea hattu on valmistettu karakul-lampaasta.
Molemmilla kasakoilla on yllään pitkä tserkessiläistakki. Aseistuksena
miesten kupeilla roikkuvat lyhyempänä kasakoiden tikari ja pidempänä kaukasialainen sapeli.
Kasakat ovat venäläisistä ja muista kansallisuuksista, etenkin tataareista, koostunut
liikkuva sotilasväestö, joka asui Puolan ja Venäjän jokivarsien aroseuduilla.
Keisarillisen Venäjän, Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän armeijassa on
vuosisatojen ajan ollut erityisiä kasakkajoukko-osastoja.
Kasakoita oli myös erilaisissa erityistehtävissä, kuten keisarin henkivartijoina.
Kasakaksi synnytään
Kasakan elämä ja palvelu periytyi isältä pojalle.
Jo vastasyntyneelle kasakkavauvalle ovat isän ystävät ja sukulaiset tuoneet lahjaksi
aseita ja ampumatarvikkeita. Näin on alkanut kasvaminen ja kouluttautuminen sotilaaksi.
Saamiensa viljelysmaiden korvaukseksi
kasakat suorittivat sotapalvelusta. Tässä palveluksessa he käyttivät omia varusteitaan ja omaa hevostaan.
Kasakoiden maailmaa
Moskovan tsaarit ja Puolan kuninkaat rakensivat eteläisille aroseuduille linnakkeita
ja varustuksia estämään Krimiltä päin tapahtuvaa orjien ryöstöä, ja näiden
varustusten sotaväkeä kutsuttiin kasakoiksi. Tunnetuimmiksi tulivat
ns. vapaat kasakat, jotka muodostivat vapaita sotilasyhdyskuntia toisaalta
Venäjän ja Puolan, toisaalta turkkilaisten ja tataarien asuma-alueiden
väliselle maalle, Dneprin, Donin, Volgan ja Uralin varsille.
Rajaseuduille oli perustettu yksitoista voiskoa eli kasakka-armeijaa: Donin, Kubanin, Terekin, Astrakanin, Uralin, Orenburgin, Siperian,
Semiretsian, Transbaikalin, Amurin ja Ussurin kasakat.
Kasakat olivat kieleltään venäläisiä ja periaatteessa uskonnoltaan ortodokseja sekä tsaarin alamaisia.
Olennaista on, että he olivat anti-islamisteja.
Kasakoiden eristetty ja liikkuva elämänmuoto ja ryöstettyjen tataarinaisten tuoma verenperintö
kehittivät heidät kulttuurillisesti venäläisistä eroavaan suuntaan.
Kasakoilla on ollut ja on edelleen kirjoittamattomia kasakkalakeja. Vihollisiin nähden armottomat kasakat ovat
enemmistöltään hyväntahtoisia, auliita ja vieraanvaraisia. Kasakat vaalivat piintyneitä tapojaan kunnioittaen erityisesti
vanhempia ihmisiä sekä naisia eli äitiä, sisarta ja vaimoa.
Nykypäivän kasakka, perinteinen asu.
Keisari Nikolai II ja Aleksei, Anastasia, Olga, Tatjana ja Maria
Venäjän keisari Nikolai II ja poikansa Aleksei kasakkaunivormuissaan, kasakkahenkivartiokaartin kanssa vuonna 1916.
Keisariperheen tytärten, Anastasian ja Olgan välissä takana on kasakoiden komentaja Grabbe, jonka sukujuuret ovat suomalaisen aatelin parissa.
Tyttäret vasemmalta oikealle: Anastasia, Olga, Tatjana ja Maria.
Viehtymys univormuihin
Nikolai II oli hyvin viehtynyt sotilaallisiin univormuihin. Jo samana vuonna 1894, kun hän astui virkaansa,
hän uudisti ensimmäisen kerran koko armeijansa sotilasasut. Tämän hän sitten teki virkakautensa aikana useita kertoja.
Liian prameat ja värikkäät sotilaspuvut johtivat myös katastrofeihin. Venäjän-Japanin sodassa vuosina 1904 - 1905
venäläisten sotilaiden valkoiset univormut hohtivat rintamalla räikeän näkyvinä ja tarjosivat japanilaisille helpon ampumakohteen.
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa vuonna 1914 virheistä oli otettu opiksi, ja venäläiset sotilaspuvut oli riisuttu
kaikista värejä ja kultaa loistavista yksityiskohdista.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Romanov Collection, General Collection, Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University - Copyright
© Photos of the Great War
Ukrainan nykypäivän kasakka vaimoineen perinteisessä asussaan.
Kasakkaperheen perinteitä
Kasakkaperheen isän ja äidin arvovalta on kiistaton. Avioerot olivat aikanaan aniharvoja. Vanhempiin ja yleensä vanhempiin kansalaisiin
suhtautuminen on aina kunnioitettavaa ja kohteliasta. Äitiä on aina teititelty. Vanhempien ihmisten läsnäollessa ei saanut istua. Kun
vanhempi ihminen avasi oven nuoret ovat nousseet ylös ja lopettaneet tupakoimisen. Toisten puheiden keskeyttäminen on ollut sallimatonta.
Perheenisän sana on ollut kaikille perheen jäsenille kiistaton. Esimerkkiä on näyttönyt aina perheenäiti.