Susisivut

Koiraeläinten kehitys

Tutustu koiraeläinten heimon esi-isiin ja heimon kehitykseen, alkaen sivulta koiraeläinten evoluution alku.

Sen jälkeen ovat tutustumisvuorossa alkukoirat ja luunmurskaajakoirat sekä aitokoirat.

Koiraeläinten heimon 12 sukua ja niiden lajit

Koiraeläimissä (Canidae), joka on petoeläinten (Carnivora) nisäkäslahkoon kuuluva heimo, elää nykyisin 12 sukua. Suvut ovat lajeineen:

Koirat - Canis - 9 lajia: susi, punasusi, etiopiansusi, juovasakaali, kultasakaali eli sakaali, vaippasakaali, kojootti, dingo, Afrikan kultasusi.

Harjasudet - Chrysocyon - 1 laji: harjasusi.

Viidakkosudet - Cuon - 1 laji: viidakkosusi.

Ketut - Vulpes - 12 lajia: kettu, preeriakettu, kit fox, eteläafrikankettu, mustatäpläkettu, sahelinkettu, hiekkakettu, bengalinkettu, korsakki, tiibetinkettu, fennekki eli aavikkokettu, naali.

Harmaaketut - Urocyon - 2 lajia: harmaakettu, kaliforniankettu.

Eteläamerikanketut - Pseudalopex - 6 lajia: isoandienkettu, andienkettu, pampakettu, atamarankettu, brasiliankettu, darwininkettu.

Suokoirat - Speothos - 1 laji: suokoira.

Ravustajakoirat - Cerdocyon - 1 laji: ravustajakoira.

Supikoirat - Nyctereutes - 1 laji: supikoira.

Savannikoirat - Lycaon - 1 laji: savannikoira.

Korvakoirat - Otocyon - 1 laji: korvakoira.

Amazoniankoirat - Atelocynus - 1 laji: amazoniankoira.

37 koiraeläinlajia

Koiraeläimissä elää nykyisin 37 lajia. Nämä kaikki lajit ovat alla linkistössä aakkosjärjestyksessä ja pääset tutustumaan niihin klikaten.

Lisäksi mukanamme susisivuilla ovat sukupuuttoon kuollut koiraeläinlaji falklandinkoira, suden alalaji laulava uudenguineankoira - sekä koira, joka sekin tieteellisessä luokittelussa on suden alalaji.

Kaksi uutta koiraeläinlajia: dingo ja Afrikan kultasusi

Viimeisen vuosikymmenen aikana koiraeläinlajien määrä on lisääntynyt kahdella.

Aiemmin suden alalajina pidetty dingo on nyt määritetty itsenäiseksi eläinlajiksi.

Toisena ja ihan uutena koiraeläinlajina mukaan tuli vuonna 2015 Afrikan kultasusi. Lajilla ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä, mutta varsin luonteva lajinimi yhdyssanana olisi myöskin afrikankultasusi.

Suden 37 alalajia

Sattumoisin sudella on juuri sama määrä alalajeja, kuin on koiraeläimiäkin, eli 37.

Kanadan erämaita ja susia Suden alalajit

Canidae

KOIRAELÄINTEN OMINAISUUKSIA

Tarkka-aistisia selviytyjiä

Koiraeläinten heimoon kuuluvien lajien aisteista etenkin kuulo- ja hajuaisti ovat kehittyneet uskomattoman herkiksi. Koiraeläimiä pidetään yleensä varsin viisaina, ja monilla niistä on kehittyneitä sosiaalisen toiminnan muotoja. Kaikissa oloissa ja vaikeidenkin haasteiden edessä koiraeläimet ovat selviytyjiä.

Peruspiirteitä

Koiraeläimet on rakenteeltaan melko yhtenäinen petoeläinheimo. Lajien koot vaihtelevat suuresti, pienistä kilon painoisista ketuista heimon suurimpaan lajiin, suteen. Koiraeläimillä on pitkä kuono, solakka ruumis ja pitkähkö, tuuhea häntä.

Ulkonäöllisesti suurimman poikkeuksen muodostaa suokoira. Raajat ovat usein melko pitkät, etukäpälissä on viisi, takakäpälissä neljä varvasta. Kynnet ovat melko tylpät eivätkä sisäänvedettävät, kuten kissoilla.

Melkein kaikilla koiraeläimillä on 42 hammasta. Etuhampaita on kummassakin leuanpuoliskossa kolme; kulmahampaat ovat isot ja vahvat, väli- ja poskihampaat, joista raateluhammas on muita isompi, terävät - mutta eivät yhtä selvästi lihan paloitteluun erikoistuneet, kuin kissaeläimillä.

Pitkän matkan juoksijoita

Koiraeläimillä on juoksijan ruumiinrakenne. Monet lajit saavuttavat varsin huimiakin juoksunopeuksia, jolloin ollaan vauhdissa 65 kilometriä tunnissa. Useimmat koiraeläimistä ovat kuitenkin pitkän matkan juoksijoita. Suurinta huippunopeuttaan ne voivat tarvita vain saalistus- taikka pakotilanteissa. Tavallista on, että matkaa tasaisempaan tahtiin juosten taitetaan hyvinkin pitkään.

Levinneisyys

Koiraeläimet ovat levittäytyneet maapallolla hyvin erilaisiin ympäristöihin. Niitä tavataan kaikkialta, Madagaskaria, Melanesiaa ja Uutta-Seelantia sekä Etelämannerta lukuun ottamatta. Luonnollisesti koiraeläimet puuttuvat myös lukemattomilta, etäisiltä pieniltä saarilta. Vaikka niissä lajeina on paljon samaa niin erojakin löytyy. Jo erilaiset elinympäristöt pakottavat lajit sopeutumaan ja selviytymään kunkin tavallaan.

Koiraeläinten elinympäristöt vaihtelevat äärimmäisyyksistä toisiin, hiekka-aavikoilta arktisille jäälakeuksille. Jotkut lajeista elävät vain metsissä, toiset taas ovat kotonaan avarilla tasangoilla, kuten preerioilla.
Supikoira

Supikoira elää Suomessa "vieraalla maalla", eli se on muualta tänne tullut tulokaslaji, joka ei kuulu Suomen alkuperäiseen eläimistöön. Suomeen supikoira on levinnyt Venäjältä Karjalankannaksen kautta, Laatokan pohjoispuolista reittiä sekä pohjoisessa Kuolan kautta. Meillä supikoiria on karannut luontoon myös turkistarhoista.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - supikoira Copyright Tambako The Jaguar

Saalistus ja ravinto - usein laumana, joskus yksin taikka kaksin

Koiraeläimet ovat kaikkiruokaisia. Niiden perusravintoa on kuitenkin liha, ne ovat nisäkkäitä saalistavia petoeläimiä. Koiraeläimet voivat saalistaa yksin, mutta niille tyypillistä on saaliin ajaminen laumana, jossa vallitsee tarkka arvojärjestys ja työnjako. Ne ovat nopeita ja juostessaan myös uskomattoman kestäviä.

Siinä, missä kissaeläimet yrittävät saada saaliinsa kiinni nopealla syöksyllä, jaksavat sudet ja savannikoirat ajaa saalistaan takaa pitkiäkin aikoja. Nopeutta enemmän ne turvautuvat saalistaessaan kestävyyteensä.

Vaikka ovatkin lihansyöjiä, on yksi koiraeläinten tyypillinen piirre se, että ne ovat sopeutuneet syömään hyvin monipuolisesti. Kasvikset ja hedelmät samoin kuin kalat, linnut ja hyönteisetkin kuuluvat niiden ruokavalioon.

Eräät koiraeläinlajit elävät laumoina, jotkut toiset pienempinä perheinä, kaksin taikka yksinkin. Susien ja savannikoirien muodostamissa laumoissa voi olla 30, tai jopa 60 yksilöä. Tällaiset suurlaumat taittavat pitkiä matkoja ja hallitsevat suuria reviirejä. Susilauman hallitemalla reviirillä voi olla läpimittaa 80 km.

Ketut liikkuvat enimmäkseen yksin tai pesueensa kanssa perheenä.

Suokoira

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright - suokoira Speothos venaticus Copyright © Flickr/guppiecat


Yllä kuvassa suokoira (Speothos venaticus). Suokoira on olemukseltaan kummajainen koiraeläinten joukossa. Se on pullea ja pieni ja muistuttaa näätää taikka saukkoa - hieman possuakin.

Uimista ja kaivamista

Eräät koiraeläinlajit ovat taitavia uijia ja sukeltelijoita. Susienkin on nähty ylittävän uimalla varsin pitkiäkin vesitaipaleita, kun ne ovat siirtyneet maa-alueelta toiselle. Mitkään koiraeläinlajit eivät pelkää vettä.

Lähes kaikki heimon jäsenet ovat myöskin maankaivajia. Ne kaivavat maahan kuoppia ja käytäviäkin, toisinaan sangen syviäkin.

Suomessa neljä koiraeläintä

Suomen luonnossa elää neljä koiraeläintä: susi, kettu, naali ja supikoira. Näistä neljästä supikoira ei kuulu alkuperäiseen eläimistöömme. Euroopan koiraeläimiin kuuluu vielä viidentenä lajina kultasakaali.

Kettu

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - kettu Vulpes vulpes Copyright Eric Bégin


Lukumääräisesti runsaimpana maassamme luonnossa esiintyvä, alkuperäiseen eläimistöömme kuuluva koiraeläin on kettu (Vulpes vulpes).

Koiraeläimet ja ihminen

Ihminen on ollut monistakin syistä koiraeläinten paha uhka ja vihollinen kautta aikain. Koiraeläimiä, kuten kettuja ja susia, on metsästetty niiden nahan ja turkisten vuoksi. Jahtia on harjoitettu myös siksi, koska koiraeläimet on koettu joko uhaksi ihmisille ja ihmisten karjalle, taikka ne on voitu kokea kilpailijoiksi samoista saaliseläimistä.

Monet koiraeläimistä ovat jo kadonneet entisiltä asuinmailtaan ja useat lajit eri puolilla maapalloamme elävät äärimmäisen uhanalaisissa oloissa. Suomesta naali on jo käytännössä aikoja sitten kuollut sukupuuttoon. Vaikka sitä pidetäänkin eläinlajistoomme kuuluvana siksi, että aina joskus jossakin "raukoilla rajoillamme" vilahtaa naali, ehkä rajan takaa vierailulle saapunut.

Fennekit

Fennekit päiväunilla.

KOIRAELÄINTEN VIETIT

Vietit ovat koiraeläinten perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka auttavat niitä pysymään hengissä, saalistamaan ja lisääntymään. Viettiensä avulla koiraeläinyksilö ja sen myötä koko laji selviytyy erilaisista, hyvin yllättävistäkin tilanteista, jolloin tarvitaan nopeitakin toimia. Eri lajeilla eräät vieteistä voivat olla heikompia taikka voimakkaampia. Niinpä useimmilla koiraeläimillä susien ja suokoirien tapaan on varsin voimakas laumavietti, kun taas ketut eivät hakeudu laumoiksi, vaan elelevät yksikseen.

Vietit pitävät sisällään erilaisia vaiheita. Saalistusvietin ensimmäisessä tilassa eli viettivireessä koiraeläin virittäytyy valmiustilaan, jonka aikaansaa nälkä. Saalistusvietin toinen viettiärsyke on vaihe, jossa nälkäinen koiraeläin havaitsee vaikkapa jäniksen. Viettikäyttäytyminen on vuorossa nyt, eli koiraeläin säntää jäniksen perään, saalistamaan sitä. Saalistusvietin viettipäämäärä on viimeinen vaihe, jolloinka saalis on saatu kiinni, syöty ja saalistusvietin aktiiviksi laukaissut nälkä on tyydytetty.

Susi

Susi tarkkailee rauhallisena ympäristöään.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ralf RKLFoto

Lisääntymisvietti

Vahva perusvietti, joka pitää huolen siitä, että laji säilyy.

Saalistusvietti

Petoeläimille, kuten koiraeläimille, erityisesti kuuluva vietti. Vietin pohjalla on sen virittävä nälkä ja tarve sen tyydyttämiseen. Tämän vietin laukaisee aktiiviksi havainto saaliseläimestä. Saalistusviettiin olennaisesti liittyy taistelutahto, jonka avulla eläin jatkaa kamppailua vaikeissakin tilanteissa.

Saalistusvietti eli metsästysvietti ja siihen susillakin liittyvä paimennustaipumus ovat ominaisuuksia, joita on hyödynnetty koirien jalostuksessa. Myös laumojen reviirikäyttäytyminen ja taipumus puolustaa omaa reviiriään on hyödynnetty sekin koiranjalostuksessa, kun koirista on tehty hyviä vahtikoiria.

Laumavietti

Lauman tarkoitus on parantaa yksilöiden selviytymismahdollisuuksia, sillä se mahdollistaa myös yhdelle yksilölle liian suurten saaliseläinten saalistamisen joukolla. Laumat antavat ruokaa ja turvaa kaikille jäsenilleen. Niihin muotoutuvien hierarkioiden myötä lajin vahvimmat ja parhaat yksilöt lisääntyvät.

Puolustusvietti

Uhkaavassa tilanteessa eläin yrittää väistää ja torjua uhkaa. Se voi itsekin yrittää uhkaajaa torjuakseen esiintyä mahdollisimman uhkaavana, kuten muristen ja turkkiaan pörhistäen. Usein tämä vietti saa eläimen pakenemaan paikalta.

Puolustautumistilanteessa eläin voi ääripäissään joko väistää taikka hyökätä. Kaikilla viettien nostamilla tunnetiloilla on alku ja loppu - tämän vietin kohdalla eläin pyrkii lopussa tavalla taikka toisella uhan torjumiseen ja rauhan tilaan.

Aggressiovietti

Uhkaavassa, tai jossakin muussa tilanteessa, eläin ei alistu eikä pakene eikä käyttäydy neutraalisti, vaan se muuttuu hyökkääväksi. Usein tässä tilanteessa voi olla niin, että aggressio on ainut mahdollisuus selviytyä - pakenemisen mahdollisuutta ei ole. Eläin voi myös pitää hyökkäystä parhaana puolustuksena.

Vietit yhdessä

Eri vietit voivat toimia samaan aikaan ja niinpä aggressioviettikin on mukana myös saalistustapahtumassa. On kuitenkin syytä huomioida aggressioiden erilaisuus. Uhkaavassa tilanteessa, jossa eläin kamppailee puolustus- ja aggressiovietin välimailla, se saattaa aggressiivisena murista.

Hyökkäävä susi ei aggressiossaan varoittele saalistaan ja murise vaan se vain hyökkää. Saalistukseen liittyvä aggressiivisuus on luonteeltaan erilaista, kuin tilanteessa, jossa eläin kokee olevansa uhattu. On myös erotettava saman lajin edustajien aggressiot muita lajitovereitaan kohtaan - ja vieraita lajeja kohtaan, mikä on yleensä kyseessä juuri saalistuksessa.

Koiraeläimet

Susi